Astangajoogan ensimmäinen asentosarja (Yoga chikitsa)

Astanga on joogaharjoitteluni kulmakivi ja perusta. Vaikka viikoittainen harjoitukseni saattaa muodostua toisinaan eri joogatyyleistä, on astangajooga pysynyt epäsäännöllisen säännöllisenä matkassani jo useamman vuoden ajan. Se tuo pysyvyyttä ja rutiinia harjoitteluuni huolimatta siitä, etten harjoittelekaan astangaa kuuden päivän harjoitusperiaatteen mukaisesti. Vaikka harjoitus on aina sama, on jokainen harjoituskerta silti erilainen. Voisin sanoa, että olen löytänyt oman tapani harjoittaa astangaa. Jos kuuden päivän harjoittelu on tarkoitettu kohdalleni, se kyllä tapahtuu ennemmin tai myöhemmin. 

Teen itse edelleen astangan ensimmäistä asentosarjaa, ja osittain harjoitukseni on joiltain osin ottanut hieman takapakkia raskaudesta ja synnytyksestä johtuneen tauon takia. Olen muun muassa jättänyt joitain asentoja pois harjoituksestani, vaikka olen aikaisemmin niitä tehnytkin (esim. Janu sirsasana C, sidottu lotus). Toisaalta suhtautumiseni koko joogatyyliin on muuttunut paljonkin viimeisen vuoden aikana, eikä tarkoituksenani ole edetä sarjassa nopeasti tai saavuttaa tiettyjä asanoita. Harjoittelen astangaa, koska nautin siitä. Olen siis rauhallinen etenemisen suhteen, eikä uusien asanoiden oppimisessa ole kiire. 

Olen kuvannut aikaisemmissa blogipostauksissani astangajoogan ja mysore-harjoittelun periaatteita yleisesti. Tässä kirjoituksessa ajattelin avata hieman sitä, mikä on astangajoogan ensimmäinen asentosarja.

Astangajoogaharjoittelusta

Asentoharjoitus on astangajoogan ydin. Phattabi K. Joisin eräs kuuluisimpia lausahduksia on “99 % harjoitusta, 1 % teoriaa”, jonka merkityksen voisi kiteyttää siten, että fyysinen asanaharjoitus on tie muihin joogaan tasoihin. 

Lajia voi harjoitella kahden menetelmän mukaan, joita ovat ohjattu vinyasa-harjoitus ja mysore-harjoitus. Ohjattu vinyasa-harjoitus tarkoittaa ohjattua joogaharjoitusta, jossa opettaja laskee hengityksen määrän ja tahdin, kertoo vinyasojen nimet ja opastaa asennoissa yhteisesti. Toisin sanoa vinyasa-harjoitus on ohjattu joogatunti. Mysore-harjoitus puolestaan tarkoittaa joogaoppilaan itsenäistä harjoitusta, jossa oppilas tekee omaa henkilökohtaista asentosarjaansa, oman hengityksensä tahdissa.

Tyypillisesti astangajooga aloitetaan lajin alkeiskurssilla, jonka jälkeen siirrytään ohjatuille tunneilla ja sieltä edelleen mysoretunneille. Vaihtoehtoisesti lajin voi aloittaa myös suoraan mysore-harjoittelusta, mutta tämä tuntuu olevan melko harvinaista Suomessa. Aloittipa lajin sitten kuinka tahansa on yhteistä kaikille kuitenkin se, että jokainen aloittaa harjoittelun astangajoogan ensimmäisellä asentosarjalla. 

Lue myös: Mitä astangajooga on?

Astangajoogan ensimmäinen asentosarja – Yoga chikitsa

Astangajoogan ensimmäinen asentosarja (kuva:www.idyllic.ch/yoga-ashtanga)

Astangajooga pitää sisällään kuusi ”tasoa” eli asentosarjaa, joissa edetään kronologisessa järjestyksessä. Ensimmäinen asentosarja täytyy hallita hyvin ennen toiseen asentosarjaan siirtymistä, toinen asentosarja ennen kolmanteen sarjaan siirtymistä jne. Usein uusiin sarjoihin siirtymisessä kestää useampia vuosia.

Astangajoogan ensimmäinen asentosarja on nimeltään Yoga chikitsa, josta käytetään myös nimitystä joogaterapia. Se pitää sisällään 42 erilaista asanaa, jotka muodostuvat aurinkotervehdyksistä, seisoma- ja istumasarjan asanoista sekä loppuliikkeistä. Harjoitus päätetään aina Savasanaan eli loppurentoutukseen. 

Ensimmäisellä asentosarjalla on kehoa parantava merkitys; se puhdistaa kehoa sairauksista ja ennaltaehkäisee niiden syntymistä sekä vahvistaa, rentouttaa ja notkistaa kehoa. Sarjan tarkoituksena on tehdä vartalosta kivuton ja vahva. Oikein ja säännöllisesti tehtynä liikkeet parantavat ryhtiä ja korjaavat kehon mahdollisia virheasentoja. Lisäksi ensimmäinen asentosarja muokkaa kehoa poistamalla ylimääräistä rasvaa ja kuona-aineita. 

Toinen asentosarja on nimeltään Nadi Sodhana, jolla on kehoa puhdistava merkitys. Se puhdistaa kehon energiakanavia ja fyysistä hermojärjestelmää. Kolmas asentosarja tunnetaan nimestä Sthira Bhaga, joka muodostuu neljästä eri osasta (A, B, C ja D -osat). Nämä sarjat edellyttävät harjoittajalta täydellistä omistautumista joogalle sekä kehon ja mielen äärimmäistä vahvuutta ja notkeutta.

Aurinkotervehdykset  (Suryanamaskara A ja B): 

Ensimmäinen asentosarja alkaa aina kehoa lämmittävillä aurinkotervehdyksillä (A- ja B -osat). Näistä molempia tehdään yhteensä 5 kertaa, mutta alkuun sarjoja voidaan tehdä myös vähemmän esimerkiksi siten, että A-osa tehdään viisi kertaa ja B-osa kolme tai neljä kertaa. Aurinkotervehdykset lämmittävät ja valmistavat kehoa harjoitukseen, ja ne ovat tärkeä osa harjoitusta. 

Aurinkotervehdyksiin voit tutustua tarekmmin esimerkiksi näistä videoista:

Aurinkotervehdys A

Aurinkotervehdys B

Seisomasarja: 

Utkatasana.

Aurinkotervehdysten jälkeen harjoituksessa edetään seisomasarjan asanoihin. Jokainen seisoma-asento aloitetaan samasthiti asennosta eli tukevasta seisoma-asennosta maton etuosasta. Asennossa pysytään viiden ujjaya-hengityksen ajan. Seisomasarjan asanoista kuusi ensimmäistä luovat perustan astangaharjoitukselle ja kehon puhdistumiselle, voimistumiselle sekä notkistumiselle. Lisäksi ne valmistavat kehoa haastavampiin asentoihin. Seisomasarjan asennot vahvistavat alavartalon lihaksia sekä parantavat tasapainoa ja notkeutta. 

Istumasarja:

Seisomasarjan jälkeen asentoharjoituksessa edetään istumasarjan asentoihin. Myös näissä asanoissa pysytään viiden hengityksen ajan. Istumaliikkeitä opetellaan jonkin verran ohjatuilla astangajoogatunneilla, mutta pääsääntöisesti uusia asentoja lisätään harjoitukseen vähitellen mysore-tunneilla sitä mukaan, kun oma harjoitus alkaa sujua. 

Istumasarjan asennot koostuvat muun muassa lukuisista eteentaivutuksista, selän kierroista sekä käsitasapainoista. Urdhva dhanurasana eli tuttavallisemmin “silta-asento” päättää istumasarjan, jonka jälkeen harjoituksessa edetään loppuliikkeisiin. Itse teen tällä hetkellä noin puolet istumasarjan asennoista. 

Dandasana aloittaa istumasarjan asennot.

Loppuliikkeet: 

Loppuliikkeet tehdään sananmukaisesti asanaharjoituksen lopussa. Ne rauhoittuvat kehon ja mielen voimakkaan harjoituksen jälkeen, ja ovat tärkeä osa harjoitusta: astangajoogan ensimmäistä harjoitussarjaa voi tarvittaessa keventää seisoma- ja istumasarjan asanoista, mutta loppuliikkeet tulisi tehdä aina harjoitussarjan päätteeksi. 

Loppuliikkeiden asennoissa pysytään pidempään kuin seisoma- ja istumasarjan asennoissa. Loppuliikkeet koostuvat muun muassa eri hartiaseisonnan variaatioista sekä niiden vastaliikkeistä, päälläseisonnasta sekä lotusasennon eri variaatioista, joita voi kaikkia tehdä myös helpotetusti. Myös loppuliikkeitä lisätään omaan harjoitukseen sitä mukaan, kun harjoittelija kehittyy omassa sarjassaan. (Esimerkiksi aloittelijat eivät tee päälläseisontaa ja kaikkia hartiaseisonnan variaatioita). Jokainen harjoitus päätetään Savasanaan eli loppurentoutukseen. 

Siinä nyt pienehkö tiivistelmä ensimmäisestä asentosarjasta.

Sinua saattaisi myös kiinnostaa:

Mitä mysore-harjoittelu on?

9 vinkkiä mysore-harjoittelun aloittamiseen

Lähteet: Petri Räisänen (2015) ASTANGA : JOOGAA SRI K. PATTABHI JOISIN PERINTEEN MUKAAN

Ihana, kamala Instagram-jooga

Instagram-jooga on aihe, joka herättää runsaasti mielipiteitä joogan harrastajien keskuudessa. Sen sanotaan olevan pinnallista ja kaupallista sekä vääristävän kuvaa siitä, mitä on ”oikea” jooga. Olenpa joskus kuullut joidenkin joogaopettajien puhuneen tunneilla suorastaan halveksuen Instagramissa joogakuviaan jakavista ihmisistä: ”älkää ottako mallia langanlaihoista ig-joogeista, se ei ole joogaa nähnytkään” ja ”Instagram on täynnä pelkkiä pyllyjoogakuvia” ovat molemmat ihan todellisia kuulemiani kommentteja monien muiden lisäksi.

Toiset puolestaan pitävät ig-joogaa mainiona inspiraation lähteenä, ja parhaimmillaan ihmiset ovat löytäneet oman joogayhteisönsä sosiaalisen median kautta. Itse kuulun pitkälti jälkimmäiseen kastiin – löytyyhän itseltänikin joogatili ig:n puolelta. Tiedostan kuitenkin, etteivät Instagramin täydelliset joogakuvat ole täysin ongelmattomia, ja siksi aihe on kahtiajakoinen. Tässä postauksessa kerron, mitkä ovat mielestäni insta-joogan plussat ja miinukset.

Ihana, kamala instagram-jooga

Instagram-joogan plussat 

Instagram on varmasti tuttu paikka lähes jokaiselle vähänkin sosiaaliseen mediaan tutustuneelle some-käyttäjälle, eikä ihme: onhan kyseessä maailman tunnetuin sosiaalisen median kuvapalvelu, jolla on yli miljardi käyttäjää. 

Myös jooga on löytänyt tiensä ihmisten instagram-feedeille – ja ISOSTI. Ja sanalla isosti todella tarkoitan sitä: jooga on valtava ilmiö ig-maailmassa, jossa inspiraatiota voi etsiä useiden miljoonien joogakuvien joukosta. On joogaopettajien-tilejä, aloittelevien joogan harrastajien tilejä, joogavinkkejä jakavia tilejä, joogan filosofiaan keskittyviä tilejä, kotijoogeja jne. On kuvia, videoita, reels-jakoja ja tarinoita. On eri ikäisiä-, kokoisia- ja maalaisia- joogatilejä. Jopa astangajoogan perustajan, jo edesmenneen Phattaphi K. Joisin pojanpojalla Shararath Joisilla, on oma Instagram-tili.

Siksi en täysin purematta niele vallitsevaa stereotypiaa siitä, mitä on pinnallinen ja kaupallistunut some-jooga. Seuraavaksi kerron muutamia ig-joogan hyviä puolia, joita olen itse havainnut omaa tiliä tehdessäni.

Lämmin ja kannustava yhteisö

Instagramin joogayhteisö on kenties lämminhenkisin ja kannustavin yhteisö koko ig-alustalla. Toisten kuvia kommentoidaan ja ihastellaan, onnistumisista iloitaan, epäonnistumisten kohdalla rohkaistaan. Käyttäjän joogakuvien ei todellakaan tarvitse olla ”täydellisiä paratiisisaari” otoksia saadakseen seuraajia ja rakentaakseen omaa yhteisöään Instagramissa. Onkin yleinen harhaluulo, että ig-jooga on pelkkää pintaa pyllytrikoissa, sillä alustalta löytyy myös runsaasti ihan tavallisia kotijoogeja- ja harrastajia, jotka jakavat kuvia henkilökohtaisesta harjoituksestaan – kaunistelematta.

Verkostoituminen ja tutustuminen muihin joogeihin

Yksi Instagramin parhaimmista puolista on ehdottomasti tutustuminen toisiin joogeihin ympäri maailmaa. Itselläni on useita Instagram tuttuja 3-4 vuoden takaa, joiden kanssa olen tekemisissä edelleen vähintään viikottain. Näitä ihmisiä kutsuisin helposti kavereiksi, osaa jopa ystäviksi. Tämä on asia, jota moni ei tiedosta ig-joogaa kritisoidessaan.

Koska Instagram on sosiaalinen media, syntyy oma ig-yhteisö vuorovaikutuksella. Mitä merkityksellisimpiä kommentteja uskaltaa itse jättää toisten tileille, sitä yksityiskohtaisempaa kommenttia saa myös itse. Näin syntyvät myös ne ig-maailman oikeat ”yhteydet” ja keskustelut, jotka käydään siellä yksityisviestien puolella.

Inspiroituminen

Instagram voi tarjota parhaimmillaan runsaasti inspiraatiota omaan joogaharjoitukseesi olitpa sitten täysin aloittelija tai pitkän linjan joogi (aloittelijoille en kuitenkaan suosittele opettelemaan joogaa Instagramin kautta, vaan tunneilla pätevän opettajan ohjauksessa!)

Niin kuin jo aikaisemmin mainitsin, on ig-jooga stereotypioistaan huolimatta varsin moninaista. Tilejä löytyy moneen lähtöön kaikista ikä- ja kokoluokista, joten kiinnostavia seurattavia löytyy kaikille. Erilaisia joogatyylejä ja -asentoja voi puolestaan etsiä erillisillä hashtageilla (#hathayoga, #ashtangayoga #heartopener #jooga jne).

Instagram voi tarjota inspiraatiota omaan harjoitukseen.

Joogahaasteet

Instagramin joogahaasteet ovat hauska keino päästä osaksi joogayhteisöä ja löytää samanmielisiä kontakteja ig:n joogaskenestä. 

Haasteissa pieni ryhmä joogeja (yleensä 5-6 henkilöä) järjestävät viidestä kahdeksaan päivään kestävän ”yoga challenge” -tapahtuman, jolla on tyypillisesti joku teema. Joogahaasteen teema voi olla esimerkiksi rakkaus, onnellisuus, itsetuntemus, ystävänpäivä tai vaikkapa talvijooga. Siis oikeastaan ihan mitä tahansa. 

Järjestäjät etsivät sponsoreiksi erilaisia jooga- ja hyvinvointibrändejä, jotka sponsoroivat pienen palkinnon joogahaasteen voittajille. Haasteiden pointti ei ole kuitenkaan ”voittaa joogakilpailua” haastaviin asanoihin taipumalla, vaan luoda kontakteja, tsempata toisia ja ehkä parhaimmillaan motivoitua omaan harjoitukseen. Voittaja voi olla kuka tahansa aloittelija tai vasta vähän aikaa joogannut henkilö – sinällään mistään kilpailusta ei ole siis kyse. Mikäli palkinnon sattuu voittamaan, on se kiva ylläri osallistujalle.

Joogaopettajille väylä mainostaa omia joogatunteja

Instagram on joogaopettajille mainio väylä mainostaa omia tuntejaan sekä kotimaassa että kansainvälisesti (online-tunnit). Varsinkin näin korona-aikaan monet pienet joogasalit ovat joutuneet ahtaalle koronarajoitusten sulkiessa studioiden ovet jopa useiden viikkojen ajaksi. Sosiaalinen media onkin muodostunut yhä tärkeämmäksi mainostuskanavaksi pienille joogayrittäjille, eikä tämä ole mielestäni millään tavalla huono asia. Joogayrittäjät yrittävät selvitä siinä missä muutkin.

Kehityksen huomaaminen

Jos Instagramia päivittää säännöllisesti, tarkoittaa se myös sitä, että omaa harjoitusta tulee kuvattua vähintäänkin epäsäännöllisen säännöllisesti. Kuvien kautta omassa harjoituksessa huomaa kehityksen väistämättä, vaikka sitä ei muutoin itse huomaisikaan.

Vasen kuva marraskuulta 2021 ja oikea kuva maaliskuulta 2020.

Instagram joogan miinukset

Ja sitten ne miinukset. Vaikka Instagram-joogassa on monia hyviä puolia (niin kuin edellä kerroin), en voi väittää, ettenkö olisi tarkastellut ig-joogaa myös kriittisemmin. Nämä huonommat puolet nousevat edelleen mieleeni ajoittain, ja toisinaan pohdin onko hommassa laisinkaan järkeä. Seuraavaksi kerron rehellisesti myös näistä puolista:

Täydellisyyden tavoittelu

Vaikka oman joogaharjoituksen kuvaaminen auttaa parhaimmillaan huomaamaan mahdollisia puutteita asanoiden linjauksissa sekä seuraamaan oman harjoituksen kehittymistä, voi Instagram kuvien ottaminen mennä myös täydellisyyden tavoitteluksi. 

Yhden asennon kuvaamiseen otetaan kymmeniä kuvia, eikä lopputulokseen olla siltikään tyytyväisiä. Tämä on huono yhdistelmä lempeän joogafilosofian kanssa, ja myönnän myös itse joskus sortuneeni tähän. Yleensä kuitenkin juuri ne ensimmäiset kuvat päätyvät feedilleni.

Liian haastavien asanoiden kokeileminen ja niihin rohkaiseminen

Instagram on pullollaan mitä upeampia ja haastavampia inversiota, käsitasapainoja ja akrobaattisia jooga-asentoja. Näihin asanoihin pääseminen on kuitenkin usein vuosien harjoittelun tulosta, eikä liian haastavia asentoja tulisi kokeilla hienojen instakuvien toivossa ilman pätevän ohjaajan opastusta.

Kuvista voi saada toki inspiraatiota omaan harjoitukseen, mutta uuden asennon harjoittelun tulisi tapahtua hiljalleen, eikä siten, että haastavaa asanaa yritetään siltä istumalta hienon kuvan toivossa. Myös lämmittely on äärimmäisen tärkeää. Harjoittelun tulisikin aina tapahtua itseä varten, ei joogakuvia varten.

Pahimmillaan kokeneet joogit saattavat myös rohkaista seuraajiaan liian vaastavien asanoiden kokeilemiseen. Itse vastaan yleensä tällaiseen kommenttiin, etten ole siihen vielä valmis.

Liiallinen ajankäyttö instagramissa

Tämä kohta ei varmaan selittelyjä sen kummemmin kaipaa ja pätee oikeastaan ihan kaikkeen sosiaalisen mediaan aihealueesta riippumatta, oli kyseessä sitten Instagram, Facebook tai vaikka TikTok. Kun sosiaalista mediaa tekee aktiivisesti, voi some viedä mennessään ja hups keikkaa, sitä huomaa viettäneensä useamman tunnin päivästä luuri kädessä. Itse rajaan tietoisesti somen käyttöä postaamalla noin kolme kertaa viikossa. Viikonloppuisin en juuri someta.

Vertailu 

Vertailu ei kuulu joogaan – ei henkilökohtaisessa harjoittelussa, ei tunneilla, eikä somessa. Somessa omaa harjoitusta saattaa kuitenkin alkaa vertailemaan kuin varkain jonkun toisen harjoitukseen; ”miten tuo toinen on noin notkea ja taipuisa, vaikka on aloittanut joogan vasta kaksi vuotta sitten?”

Vertailu on turhaa, eikä kukaan voi tietää toisen harjoitustaustaa. Toinen on saattanut harrastaa koko ikänsä voimistelua tai jotakin muuta voimaa ja notkeutta kehittävää lajia, mikä ei tule esiin kuvia katsellessa. Instagramissa vertailu on siis kaikin puolin turhaa – ihan niinkuin tunneillakin.

Joogahaasteet

Ja sitten ne joogahaasteet. Vaikka laitoin joogahaasteet myös ig-joogan plussiin, voi joillekin haasteiden tarkoitus olla hämärtynyt, ja liian haastavia asanoita kokeillaan voitto mielessä. Tämä ei ole haasteiden tarkoitus, mutta en voi mennä takuuseen siitä, että kaikki ajattelisivat näin. Haasteet myös sitovat osallistujat sosiaaliseen mediaan esimerkiksi 5 tai 8 päiväksi, mikä voi tuntua raskaalta, jos somessa ei vietä muuten paljoa aikaa. 

Siinä nyt pintaraapaisu ig-joogan maailman. Olipa asiasta sitten mitä mieltä tahansa, olisi syytä kuitenkin aina muistaa, että ruudun takana on ihan oikeita, tuntevia ihmisiä.

Mitä ajatuksia Instagram-jooga sinussa herättää?

Sinua saattaisi myös kiinnostaa:

Oletko sinäkin suorittaja? (ja kuinka välttää suorittaminen joogaharjoituksessa)

Joogan terminologia tutuksi – joogan perussanasto

Vuoden 2021 TOP-5 luetuimmat blogipostaukset

Tammikuun kunniaksi ajattelin kääntää katseen vielä hetkeksi vuoteen 2021. Kulunut vuosi oli itselleni monin tavoin uusi ja jännittävä, johon sisältyi mm. tämän blogin aloittaminen. Vaikka en ole sen kummemmin blogiani missään mainostanut, on sivulleni tupsahtanut myös muutamia lukijoita ja kommentteja, joista kaikista olen valtavan kiitollinen. <3

Kokosin tähän blogitekstiin Piilotetun Pilvilinnan TOP-5 luetuimmat blogiartikkelit vuonna 2021. Vuoden aikana en ole juurikaan seurannut yksittäisten blogikirjoitusten tilastoja, joten tätä postausta kirjoittaessa on ollut mielenkiintoista tutkia, mitkä tekstit ovat herättäneet kiinnostusta teidän lukijoiden keskuudessa. Luetuimpien postausten sijoittumiseen on vaikuttanut osaltaan merkittävästi myös se, että osan teksteistä olen jakanut eri somekanavissa. Näköjään mainostaminen kannattaa, vaikka koen sen itselleni aika vieraaksi. Joka tapauksessa pidemmittä puheitta, tässä ne nyt ovat: blogin TOP-5 postaukset! 

Vuoden 2021 luetuimmat blogipostaukset:

1: Puistojoogaa Helsingissä vuonna 2021

Koostepostaus Helsingin puistojoogista kesällä 2021 oli yksi ensimmäisiä blogipostauksiani, ja itse asiassa koko blogini luetuin teksti. Tämä ei tullut itselleni sinällään yllätyksenä, koska puistojoogat tuntuivat olleen viime kesänä kiven alla, eikä oikein mistään löytynyt koottua tietoa aiheesta. Blogipostausidea syntyi siis puhtaasti tarpeesta, ja tilastojen puolesta näyttää myös siltä, että se on ollut ihmisille hyödyllinen. Täytyy ehdottomasti harkita vastaavanlaisen tekstin kirjoittamista myös tänä vuonna. 

2. Paritantran alkeisiin tutustumassa – tantran alkeet OSA 1

Myös paritantra on herättänyt selkeästi kiinnostusta lukijoiden keskuudessa. Itse asiassa tähän tekstiin tulee edelleen paljon lukukertoja google-hakujen kautta, mikä viestii siitä, että tietoa aiheesta haetaan yllättävän paljon. Tämä ilahduttaa minua suunnattomasti – olenhan ollut viime aikoina kiinnostunut aiheesta yhdessä puolisoni kanssa, ja näyttää siltä että paritantra kiinnostaa myös monia muita.

Huippua on ollut myös se, että monet ihmiset tuttavapiiristäni (moi tutut!🥰) ovat kyselleet mielenkiinnolla aiheesta, ja voinkin lämpimästi suositella paritantraa kaikille siitä vähänkin kiinnostuneille. Paritantrasta olen kirjoittanut tähän mennessä kaksi osiota – kolmannen julkaisen, jahka saan sen kirjoitettua.

Paritantraa käsittelevän postaussarjan toiseen osaan pääset tästä linkistä

3. Voiko meditointi olla haitallista?

Kolmannelle sijalle TOP-5 blogipostauksissa ylsi ”voiko meditointi olla haitallista?” -teksti. Tämä kirjoitus syntyi melko spontaanisti luettuani HS:n syyskuussa julkaiseman artikkelin, joka käsitteli pääpiirteittäin psykoterapeutti Sami Mänty-Ahon kokemuksia zen-meditaatiosta sekä meditaation haittoja erityisesti vakavista mielenterveyshäiriöistä kärsivien osalta meditaatioyhteisössä.

Mielestäni artikkeli oli vähintäänkin hämmentävä ja se herätti mielessäni ristiriitaisia ajatuksia. Blogipostauksessa halusinkin nostaa keskusteluun omia fiiliksiäni aiheeseen liittyen ja rohkenin myös julkaisemaan tekstin Facobookin joogayhteisössä, missä kirjoitus sai ihan hyvän vastaanoton. Tämän tekstin julkaiseminen myös jännitti itseäni kaikista eniten.

4. Synnytyksestä palautuminen – mitä kropalle (ja mielelle) kuuluu 9kk jälkeen? 

Neljännelle sijalle ylsi postaus, jossa avasin tuntemuksiani yhdeksän kuukautta synnytyksen jälkeen. Tämä on on monin tavoin blogini henkilökohtaisin kirjoitus, jossa käsittelin kattavasti sekä kehollisia että henkisiä fiiliksiä synnytykseen ja raskauteen liittyen. Päädyin kirjoittamaan tekstin, koska halusin käydä systemaattisesti läpi palautumisprosessiani, ja todella pysähtyä oman kehoni ja mieleni äärelle pohtimalla ja kirjoittamalla, missä kropan ja mielen kanssa nyt mennään.

Myös tämä teksti sai hyvän vastaanoton Facebookissa jaettuani sen erääseen vauvaryhmään. Palautumiseen liittyvistä asioista tulisi selkeästi keskustella myös kuukausia synnytyksen jälkeen – ei vain vauvakuplan ensimmäisten viikkojen aikana, jolloin mieli on vielä myllerryksessä uudesta pienokaisesta sekä hormooneista. Tähän kiinnitetään myös aivan liian vähän huomiota esimerkiksi terveydenhuollossa ja neuvolassa.

5. Kuukausi ilman sokeria – miltä nyt tuntuu? 

Viidettä sijaa pitää postaus, jossa avasin fiiliksiä kuukauden sokerittomuuden jälkeen. Sokerittomuus tuntuukin olevan aina ajankohtainen aihe, oli syynä sitten painonpudotus tai terveydelliset syyt. Mukavaa oli myös se, että postauksen jälkeen sain lukuisia viestejä ja kokemuksia tutuilta liittyen sokerittomaan elämäntapaan. Osa viesteistä oli tsemppaavia, osa puolestaan kertoi kokemuksiaan liittyen siihen, kuinka sokerittomuus herättää ihmisissä ärtymystä ja arvostelua. Mielenkiintoista sekin! Sokerittomuus on sittemmin päättynyt, mutta katsotaan onko keväällä tarvetta uudelle kierrokselle.

Siinä ne nyt sitten oli! Kiva, jos olet pysähtynyt blogini äärelle ja löytänyt kirjoituksistani jotakin mielenkiintoista päivääsi. Jos haluaisit kuulla tänä vuonna jostain tietystä aiheesta, ehdota ihmeessä postausaihetta kommenteissa.

9 vinkkiä mysore-harjoittelun aloittamiseen

Viime blogipostauksessa kirjoittelin yleisesti mysore-harjoittelusta ja sen aloittamisesta. Tästä inspiroituneena päätin kirjoittaa vielä jatkona edelliseen yhdeksän vinkkiä ensimmäistä kertaa mysore-tunnille suuntaavalle. 

Ihmismieli kun tuppaa olemaan toisinaan varsin erikoinen ja välillä innostaviakin asioita saattaa siirtää tulevaisuuteen puhtaasti siitä syystä, että uudet asiat jännittävät, tai sitä kokee olevansa liian kokematon ja tietämätön uuden aloittamiseen. Omalla kohdallani tieto lisää varmuutta uusiin asioihin ryhtyessä, joten tässä postauksessa kerron:

  • Mitä aloittelijan kannattaa ottaa huomioon ensimmäistä kertaa mysore-tunnille mentäessä?
  • Mitä uutta ensimmäisillä tunneilla saattaa tulla vastaan?
Mysore-harjoitus painottaa vastuunottoa omasta joogaharjoituksesta.

Vinkkejä aloittelijalle mysore-harjoittelun aloittamiseen:

  1. Valitse opettaja, jonka opissa alat harjoittelemaan

Hienoa, olet päättänyt aloittaa mysore-harjoittelun, mutta pohdit, mitä ensimmäiselle tunnille suunnatessa kannattaa ottaa huomioon. Tässä vaiheessa olet luultavasti käynyt astangajoogan alkeiskurssin ja harjoitellut jo jonkin aikaa ohjatuilla tunneilla. Jotkut opettajat ovat jo käyneet tutuksi.

Mysore-harjoitteluun siirtyessä olisi hyvä valita yksi opettaja, jonka tunneilla käyt säännöllisesti. Opettajan on hyvä olla sellainen, jonka opetustyylistä pidät ja jonka kanssa niin sanotusti ”kemiat kohtaavat”. 

Mysore-tunneilla teet omaa henkilökohtaista asentosarjaasi. Opettaja antaa sinulle uusia asanoita sitä mukaan, kun harjoituksesi etenee ja edelliset asennot ovat kutakuinkin hallinnassa.  Opettajan tuntiessa sekä sinut että harjoituksesi, on yksilöllinen opastaminen ja kehityksen seuraaminen puolestaan mahdollista. Mikäli opettaja vaihtuu viikottain, ei kukaan oikeastaan tunne kunnolla harjoitustasi ja kehittymistäsi.

Halutessasi voit kuitenkin käydä useiden opettajien tunneilla, mutta yhden ns. pääopettajan opissa käyminen on suositeltavaa. Voit myös käydä kokeilemassa muutaman eri opettajan tunteja ja valita oman opettajasi hieman myöhemmin.

  1. Mysore-tunnille saapuminen

Tavallisesti ohjatuille joogatunneille saavutaan hyvissä ajoin, mielellään hieman ennen tunnin alkua. Mysore-tunneille saapuminen tapahtuu kuitenkin usein liukuvassa aikataulussa. Yleensä salin ovet avataan 15 minuuttia ennen tunnin alkua ja oman harjoituksen voi aloittaa siinä aikataulussa kun tunnille kerkeää. Mysore-tunneilla ei siis tehdä mitään yhteistä hiljentymistä ennen harjoituksen aloittamista, vaan kukin aloittaa oman harjoituksensa itsenäisesti. 

Tunnit kestävät yleensä noin kaksi tuntia, joten saapuminen tunnille tulisi ajoittaa siten, että oman harjoituksen ehtii tekemään kiirehtimättä. Joillain studioilla voi myös olla ohjenuorana, että saapuminen tunneille tapahtuu 15 minuutin välein. Kannattaa siis varmistaa oman salin mysore-tuntien saapumisohjeet vielä ennakkoon opettajalta tai nettisivuilta (jollain studiolla voi olla olla myös ohjenuorana, että tunti alkaa yhteisesti ja sitten ovet lukitaan).

Ensimmäiselle mysore-tunnille on kuitenkin hyvä saapua hieman ennakkoon, jotta kerkeää vaihtaa muutaman sanasen opettajan kanssa omasta taustastaan.

  1. Kerro opettajalle, että olet ensikertalainen

Ensimmäistä kertaa mysore-tunnille mentäessä on tärkeää kertoa opettajalle, että tulet tunnille ensimmäistä kertaa ja haluat aloittaa mysore-harjoittelun. Kerro opettajalle harjoitustaustastasi ja mitä asanoita olet tehnyt seisomasarjasta, istumasarjasta sekä loppuliikkeistä. Henkilökohtainen asentosarjasi jatkoa varten rakentuu tunnin aikana, kun opettaja seuraa harjoitustasi.

Tunnin aikana opettaja todennäköisesti myös kysyy sinulta tarkentavia kysymyksiä harjoitukseesi liittyen: Mitä asanoita olet tehnyt istumasarjasta? Oletko harjoitellut kaikkia Janusirsasanan variaatiota (A, B ja C -osat)? Entäpä mitä Marichyasanan variaatioita olet harjoitellut (A, B, C ja D osat)? Mitä loppuliikkeitä olet tehnyt?  Alkuun opettaja saattaa ”antaa” myös muutaman uuden liikkeen, mikäli harjoituksesi sujuu jouhevasti. 

  1. Muistilappu harjoittelun tueksi

Mysore-harjoittelun ytimessä on oppilaan henkilökohtainen asanaharjoitus: kukin tekee omaa joogaharjoitustaan ja etenee omassa tahdissaan – ulkomuistista. Näin ollen jokainen tämän metodiikan mukaan harjoitteleva tietää oman sarjansa, eikä opettaja näytä asentoja salin etuosassa.

Mysore-tunnille kannattaa kuitenkin alkuun ottaa mukaan ”lunttilappu” harjoittelun tueksi, mikäli asentosarjaa ei vielä muista ulkomuistista. Opettajalla ei ole mahdollisuuksia opastaa koko harjoitustasi, sillä tunneilla on myös muita oppilaita, jotka kaipaavat tukea. Pikkuhiljaa oman asentosarjan alkaa muistamaan ulkomuistista, ja myös asentojen nimet jäävät mieleen, kun uusia asentoja opetellaan hiljalleen.

Asentolistan saa yleensä paperisena joogastudiolta ja sen voi myös ladata esimerkiksi tästä linkistä: http://trueryan.com/wp-content/uploads/2018/01/Primary%20Series%20chart.pdf 

  1. Miten pyydän apua ja vinkkejä?

Ohjatuilla mysore-tunneilla joogaopettaja tarkkailee oppilaiden harjoitusta ja kiertää salissa avustamassa harjoittelijoita yksilöllisesti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että opettaja neuvoisi oppilaita jokaisen asennon kohdalla. Ohjaaja seuraa harjoitusta sivummalta, ja korjaa asentojen linjausta tarvittaessa. Apua saa myös pyydettäessä, muutoin harjoitus etenee omassa tahdissa.

Jos koet tarvitsevasi apua jonkun liikkeen kohdalla, voit istahtaa matollesi ja jäädä odottamaan neuvoja – opettaja tulee kyllä luoksesi huomatessaan harjoituksesi keskeytyneen. Mikäli olet syrjemmällä, eikä opettaja huomaa keskeytymistäsi, voit huikata hänelle tarvitsevasi apua ja jäädä odottamaan vuoroasi.

  1. Huolehdi hygieniastasi

Mysore-tunneille, niin kuin yleisesti astangajoogatunneille, olisi syytä mennä puhtaana. Astangatradition mukaan harjoitus tehdään suihkunraikkaana muutamastakin syystä. 

Ensinnäkin mysore-tunneilla on usein varsin kuuma, joka lisää hikoilua. Harjoitusta edeltävä suihkussa käynti ehkäisee hajuhaittoja ja takaa mukavan harjoitushetken myös kanssajoogeille. Toiseksi suihkun sanotaan lämmittävän kireitä lihaksia ja siten myös valmistavan kehoa joogaharjoitukseen. Suihkussa voi hyvin käydä kotona ennen tunnille menoa.

  1. Opettajan avustaminen ja asentojen korjaaminen mysore-tunnilla

Mysore-tunneilla opettajan ohjaus on yksilöllisempää ja tarkempaa kuin ohjatuilla joogatunneilla, ja itse ohjaus sisältää sekä sanallista että fyysistä avustamista. Myös asentojen linjauksia korjataan herkemmin verraten ohjattuihin tunteihin – mysoressa pyritään siihen, että linjaukset ovat todella oikein tehtyjä. Lisäksi opettaja saattaa avustaa asentojen syventämisessä ja liikkeen viemisessä ns. ”pidemmälle”. Tuolloin on myös tärkeää sanoa suoraan, mikäli avustaminen tuntuu olevan liikaa. Mikäli et halua fyysistä avustamista, voi tästä mainita opettajalle. Hän kunnioittaa pyyntöäsi.

  1. Astangajoogamantra

Mysore-tunneilla astangajoogan alkumantra lausutaan yhteisesti tunnin alkupuolella, yleensä viimeistään 30 minuuttia tunnin alkamisen jälkeen. Tässä kohtaa saatat olla jo pitkällä seisomasarjan asanoissa, joten keskeytä harjoituksesi alkumantran ajaksi ja siirry seisomaan maton etuosaan. Yhteismantran jälkeen voit jatkaa harjoitustasi siitä kohtaan, mihin olit jäänyt.

Alkumantran löydät tästä postauksesta.

  1. Loppuliikkeet

Astangajoogaharjoitus on energisoiva ja voimakas harjoitus, jonka loppuliikkeet rauhoittavat. Mysore-tunneilla loppuliikkeet siirrytään tekemään pääsääntöisesti salin takaosaan tai loppuliikkeille suunnattuun tilaan. Tämä johtuu siitä, että kukin tekee harjoitustaan omassa tahdissa, eivätkö kaikki aloita loppuliikkeitä samassa tahdissa. Näin ollen harjoitus on hyvä päättää rauhallisemmassa tilassa / salin osassa, kun osa harjoittelijoista jatkaa vielä muita asentojasarjoja. 

Toivottavasti tästä postauksesta oli hyötyä mysore-harjoittelun aloittamisessa. Nämä vinkit perustuvat omiin kokemuksiini mysore-harjoittelusta Helsingin astangajoogakoululla. Näin ollen joogastudioiden välillä voi olla eroja, joten esimerkiksi mysore-tuntien alkamisajat on hyvä tarkistaa omalta salilta.

Sinua saattaisi myös kiinnostaa:

Mitä astangajooga on?

Joogan hyödyt – 8 joogan positiivista vaikutusta omassa elämässäni

Mitä mysore-harjoittelu on?

Niin kuin valtaosa blogini lukijoista jo varmasti tietää, on astangajooga itselleni kaikista joogamuodoista rakkain. Vaikka pidän myös valtavasti monista muista joogalajeista, on astangajooga tuonut elämääni ne kaikista tärkeimmät rauhan ja onnellisuuden kokemukset, joita olen joogan polulta löytänyt. Juuri ne kokemukset, joita joogasta luultavasti toivotaan löytävän, mikäli henkinen kasvu ja tyytyväisyys elämässä ovat asioita, jotka menetelmässä kiinnostavat.

Viime kesäkuussa esittelin hieman laajemmin astangaa lajina, johon voit tutustua tarkemmin tästä postauksesta. Tässä postauksessa valotan sitä, mitä on astangajoogan perinteinen ”mysoreharjoittelu”. 

Kuvassa asana nimeltä ”utpluthih”, joka on astangaharjoituksen viimeinen joogaliike.

Mysore-harjoittelun taustaa

Astangajooga on Sri. K. Pattabhi Joisin Intiassa kehittämä joogamuoto, jonka historia ulottuu tuhansien vuosien taakse vanhoihin intialaisiin joogakirjoituksiin- ja oppeihin, joista tärkein teos on nimeltään ”Patanjalin joogasutra”. Pattabhi Joisin perinteen mukaan astangajoogan sanotaan olevan 99% käytännön harjoitusta, joka koostuu fyysisestä asanaharjoittelusta, hengitysharjoituksista sekä astangajoogan eettisten periaatteiden noudattamisesta. Astangajoogaa ei myöskään saisi opettaa ilman Mysoresta saatua, KPJAYI:n myöntämää, opetuslupaa.

Mysoreharjoittelu on perinteinen tapa harjoittaa astangajoogaa. Harjoittelutavan nimi, Mysore, viittaa samannimiseen kaupunkiin Etelä-Intiassa, jossa Pattabhi Jois myös opetti astangajoogaa tämän metodiikan mukaan. Mysorea kutsutaan toisinaan astangajoogan mekaksi, eikä ihme: tuhannet joogit ympäri maailmaa matkustavat edelleen vuosittain Mysoreen harjoittelemaan astangajoogaa Pattabhi Joisin pojanpojan, Shararath Joisin, johdolla. 

Mitä mysore-harjoittelu on?

Mysore-harjoitteluperinne nojaa ajatukseen ”gurulta oppilaalle”. Tämä merkitsee sitä, että joogaharjoitus, sen filosofia sekä uusien asentojen opettelu tapahtuu usein yhden opettajan alaisuudessa, ja viisas ”guru” jakaa joogatietämystään joogaoppilaalle. Suomessa (ja yleisesti länsimaissa) yhden gurujin seuraaminen voi kuitenkin tuntua vieraalta, joten tässä kontekstissa on ehkä luonnollisempaa puhua joogaopettajasta. On myös täysin sallittua käydä useamman opettajan tunneilla, mutta yksi opettaja – joka todella tuntee harjoituksesi – on hyvä olla olemassa. 

Yhden ns. ”pääopettajan” kanssa harjoittelemisessa on nimittäin monia etuja. Kun yksi opettaja tuntee kunnolla harjoituksesi, on yksilöllinen opastaminen ja kehityksen seuraaminen mahdollista. Kuukausien ja vuosien myötä opettaja-oppilasuhde usein myös syventyy. Opettaja tuntee harjoittelijan mahdolliset rajoitukset ja vahvuudet. Pätevän opettajan kanssa harjoitteleminen on myös kaikista turvallisin tapa harjoitella astangaa. Kun linjaukset ovat alusta alkaen hallinnassa ”helpompien asanoiden” osalta, mahdollistuu myös haastavampien liikkeiden turvallinen oppiminen.

Astangajoogaa harjoitellaan kahden harjoittelumenetelmän mukaan, joita ovat:

  1. Ohjattu vinyasa-harjoitus
  2. Mysore-harjoitus.

Ohjattu vinyasa-harjoitus tarkoittaa ohjattua joogaharjoitusta, jossa opettaja laskee hengityksen määrän ja tahdin, kertoo vinyasojen nimet ja opastaa asennoissa yhteisesti. Toisin sanoa vinyasa-harjoitus on ohjattu joogatunti. 

Mysore-harjoitus puolestaan tarkoittaa joogaoppilaan itsenäistä harjoitusta, jossa oppilas tekee omaa henkilökohtaista asentosarjaansa, oman hengityksensä tahdissa. Mysoretunneilla jokaisella oppilaalla on siis oma sarjansa: toinen voi harjoitella ensimmäistä asentosarjaa, joku toinen puolestaan toista asentosarjaa jne. Sarjoja tehdään luonnollisesti siihen asti, mihin asti harjoittelija on asanoita oppinut. Opettaja seuraa oppilaiden harjoitusta yksilöllisesti ja avustaa asanoiden linjauksessa joko suullisesti tai fyysisesti. Uusia asanoita opitaan sitä mukaan, kun edelliset asennot ovat kutakuinkin hallinnassa. 

Sidottu Lotus.

Kuinka usein ja missä tulisi joogata? 

Perinteisesti astangan asanaharjoitus tehdään kuutena aamuna viikossa. Yksi päivä viikossa, yleensä lauantai, on lepopäivä. Harjoitusvapaan päivän voi kuitenkin päättää omaan aikatauluunsa sopivaksi. Astangaharjoitusta ei myöskään tehdä kuupäivinä, eivätkä naiset tee asanaharjoitusta kuukautisten kolmena ensimmäisenä päivänä. 

Monille asanaharjoituksen rutinoituminen ja sen sovittaminen omaan elämään kuudelle päivälle voi kuitenkin viedä vuosia aikaa, ja se kuuluu asiaan: jokainen etenee omassa tahdissa, niin fyysisesti kuin henkisesti. Itse esimerkiksi harjoittelen astangaa kolmesta viiteen kertaa viikossa, enkä todellakaan aamuisin! 😀 Tällä hetkellä tämä harjoitusrytmi tuntuu sopivalta omaan elämäntilanteeseeni. Koen myös, ettei kehoni olisi vielä täysin valmis kuuteen harjoituspäivään viikossa. Siispä teen välillä fiiliksen mukaan kevyempiä flow-harjoituksia yinillä höystettynä. Lisäksi on syytä mainita, ettei jokaisen astangaharjoituksen tarvitse olla kokonainen harjoitussarja ”täysillä tehoilla”, vaan sarjaa voi tarvittaessa keventää omaa kehoa kuunnellen.

Harjoitusympäristö

Koska kaikilla ei ole mahdollista osallistua päivittäin ohjatulle mysoretunnille, tapahtuu itsenäinen harjoittelu kotona, tai siellä missä oppilas on juuri sinä päivänä. Kotona harjoittelulle olisi hyvä luoda mahdollisimman hyvät puitteet asanaharjoituksen tekemiselle: puhdas ja avara sekä meluton tila on paras ympäristö keskittyä joogaharjoitukseen. Toisaalta ulkoiset puitteet eivät ole välttämättä aina ideaalit harjoituksen tekemiselle, mutta mielestäni harjoitusta ei tästä syystä kannata jättää väliin. Harjoitus on harjoitus, teitpä sen sitten missä tahansa. Saatat myös suosia enemmän nimenomaan kotiharjoitusta. 

Itse käyn kerran tai kaksi viikossa ohjatulla mysoretunnilla ja loput harjoittelustani tapahtuu kotona. Tämä ratkaisu perustuu täysin nykyiseen elämäntilanteeseeni, sillä lapsiperhearjen aikataulujen puitteissa, ei omille menoille olisi enempää aikaa. Koen kuitenkin tärkeäksi viikottaiset käynnit tunneilla: opettajan tunneilla joogaaminen vie harjoitustani eteenpäin ja mysoretunneilla koen itseni usein energisemmäksi kuin kotona treenatessa. 

Loppuviimein mysoreharjoittelussa pyritäänkin siihen, että oppilas ottaa vastuun omasta harjoituksestaan ja opettaja jakaa joogaviisauttaan harjoittelijan tueksi. Hiljalleen joogamatolla sisäistetyt opit siirtyvät myös käytännön elämään: haasteiden kohtaaminen ja niiden voittaminen, vastuunotto harjoituksesta ja omasta elämästä, tunteiden ja kehon kuuntelu sekä tyyneys ja rauhallisuus, voivat kaikki muuttua osaksi arkea.

Oman harjoituksen voi tehdä missä tahansa.

Mysore-harjoittelun aloittaminen

Astangajoogan harjoittelu aloitetaan aina ensimmäisellä asentosarjalla (primary series), joka tunnetaan myös nimellä yoga chikitsa. Tavallisesti lajiin tutustutaan alkeiskurssilla, jossa opetellaan aurinkotervehdykset, seisomasarjan asennot, osa istumasarjan asennoista sekä loppuliikkeet. Tämän jälkeen oppilas siirtyy ohjatuille astangajoogatunneille tai vaihtoehtoisesti suoraan mysoreharjoitteluun. 

Mysoreharjoittelun voi siis aloittaa, kun alkeistuntien asennot ovat kutakuinkin hallinnassa ja kiinnostus metodia kohtaan on herännyt. Alkuun mysoretunneilla voi käyttää ”lunttilappua” muistin tueksi, mutta hiljalleen oman sarjan alkaa muistamaan ulkomuistista. Mysoretunnit kestävät yleensä noin 2 tuntia ja tunnille voi saapua omassa aikataulussa, kuitenkin siten, että oman asentosarjansa kerkeää tehdä. 

Mysoreharjoittelun aloittamista ei kannata turhaan liiakseen jännittää. Omalla kohdallani kesti useita vuosia ennen harjoitusmenetelmään siirtymistä, koska ajattelin, etten ole vielä ”valmis” mysoreharjoitukseen. Todellisuudessa olin harjoitellut jo pitkään itsekseni kotona, joten haluankin rohkaista kaikkia siirtymään mahdollisimman pian mysoreharjoitteluun, mikäli oman harjoituksen yksilöllinen kehittäminen on tähtäimessä. 

Ja pieni varoituksen sana: mysore-harjoittelu on äärimmäisen koukuttavaa😄

Lue myös: 9 vinkkiä mysore-harjoittelun aloittamiseen

Lähteet: Petri Räisänen (2015) ASTANGA : JOOGAA SRI K. PATTABHI JOISIN PERINTEEN MUKAAN

Paritantran alkeet, OSA 2: intiimiys

Aloitin syyskuun alussa neliosaisen postaussarjan paritantran alkeista, josta olen ollut erityisen innostunut muutaman viimeisen kuukauden ajan yhdessä puolisoni kanssa. Tämä on postaussarjan toinen osa, jonka aiheena on intiimiys. 

Tantrapostauksieni inspiraation lähteenä toimii Maitri Tantrikan ”tantraa pariskunnille” -verkkokurssi. Mikäli et ole vielä tutustunut aikaisempaan tekstiini tantran alkeista, suosittelen lukemaan sen tästä linkistä. Postaussarjan ensimmäisessä osassa käyn läpi yleisesti tantran ja paritantran periaatteita, avaan hieman aikaisempia kokemuksiani tantrasta ja kerron yleisesti tantraa pariskunnille -verkkokurssista.

Tämä postaus sisältää tietoa seuraavista asioista:

  • Mitä on intiimiys?
  • Intiimiys parisuhteessa
  • Intiimiys paritantrassa 
  • Koosteen intiimiyttä vahvistavista tantraharjoituksista. 
Tantran alkeet: intiimiys.

Mitä on intiimiys?

Kun lähdin kirjoittamaan tätä blogitekstiä, ajattelin intiimiyden määrittelyn tulevan tekstiin kuin itsestään. Onhan sana ”intiimi” luultavasti sinullekin monesta yhteydestä tuttu, arkikielessä esiintyvä termi. Hetken aikaa käsitettä pohdittuani tajusin kuitenkin, että intiimiys on asia, jonka merkitys on laaja ja se voi merkitä eri ihmisille eri asioita. Se, mikä on toiselle intiimiä, kuten esimerkiksi alastomuus, voi olla toiselle hyvin luonnollista ja neutraalia.

Intiimiyden merkitys lähteekin siitä, että se on ihmiselle itselleen jotakin herkkää, henkilökohtaista ja tärkeää. Jotakin, jota et tavallisesti näytä muille. Aitoa minuutta ja sitä, kuka sinä oikeastaan olet. Omien unelmien, epävarmuuksien ja häpeän paljastamista toiselle, ilman pelkoa loukatuksi tulemisesta. 

Pari- ja seksuaaliterapeutti Sinikka Kumpula jakaa intiimiyden kahdelle eri tasolle, jotka ovat:

  1. Taso, jolla voidaan näyttää omat piilotetut ja ”salatut” puolet toiselle.
  2. Taso, jolla voi kokea yhteyttä toiseen omana itsenä.

Intiimiys voi olla omien tunteiden, toiveiden ja pelkojen sanoittamista, herkistymistä avautumaan toiselle. Toisaalta intiimi tilanne voi liittyä esimerkiksi alastomuuteen ja omien kehollisten epävarmuuksien paljastamiseen toiselle. Voi myös olla, että intiimi keskustelu syntyy yllättävässäkin tilanteessa jopa ventovieraan kanssa: ehkä olet kokenut joskus välitöntä yhteyttä johonkin ihmiseen, jolle oman elämäntarinan jakaminen on tuntunut täysin luonnolliselta, vaikka yhteistä historiaa ei ole juurikaan takana? Joskus syvien tuntemusten paljastaminen vieraalle voikin olla helpompaa kuin läheiselle.

Tunne- ja keskustelutasojen lisäksi intiimiyttä voi esiintyä erilaisissa tilanteissa. Esimerkkejä intiimeistä tilanteista ovat vaikkapa rakastelu, lapsen syntymä, luovat prosessit, hygieniaan liittyvät asiat, kehon paljastaminen toiselle ja alastomuus. 

Intiimiys parisuhteessa 

Intiimiys on hyvän ja rakastavan parisuhteen kulmakivi. Parisuhteessa intiimiys näyttäytyy läheisyytenä, rakkautena, avoimuutena, kiintymyksenä ja turvallisuuden tunteena. Siten, että uskallat olla toisen edessä haavoittuvainen kaikkien koettujen virheidesi ja epävarmuuksiesi kanssa, ilman pelkoa tuomitsemisesta ja hylätyksi tulemisesta. Kukaanhan meistä ei ole täysin virheetön olento. 

Intiimiys on syvää yhteyttä ja luottamusta omaan kumppaniin. Parisuhteessa intiimiys, rakkaus ja seksi muodostavat yhteenkietoutuneen kokonaisuuden, josta rakentuu myös suhteen sisäinen turvallisuuden tunne. Seksuaalisuus voi olla keino lisätä intiimiyttä parisuhteessa, ja sen puute voi puolestaan vähentää suhteen elinvoimaa ja vetovoimaa pariskuntien välillä.

Toisinaan hyvän ja rakastavan intiimin suhteen esteenä voi olla ihmisen aikaisemmat kokemukset parisuhteista: pettymykset edellisissä ihmissuhteissa, jätetyksi ja petetyksi tuleminen ja jopa varhaislapsuuden kiintymyssuhteiden muodostaminen voivat kaikki vaikuttaa intiimin suhteen rakentumiseen nykyisen kumppanin kanssa. Siksi läheisen ja toimivan parisuhteen rakentaminen vaatii paitsi rakkautta ja seksiä, myös vuorovaikutusta oman kumppanin kanssa.

Intiimiyttä parisuhteessa voi vahvistaa.

Intiimiys paritantrassa

Niin kuin saatat jo ihan omasta kokemuksestakin tietää, voi seksi ja läheisyys vähentyä parisuhteessa vuosien kuluessa. Suhteen alkuhuumassa seksuaalisuus on usein aktiivista ja intohimoista, mikä muuttuu tavallisesti ajan kuluessa huolenpidoksi ja syväksi välittämiseksi – ja tämä on täysin luonnollista.

Jokaiseen parisuhteeseen kuuluu myös suvantovaiheta, jolloin suhteen kipinä saattaa heikentyä. Erilaiset muutokset elämässä voivat vaikuttaa pariskunnan läheisyyteen, seksuaalisuuteen ja intiimiin suhteeseen. Esimerkiksi lapsen syntymä, henkilökohtaiset kriisit ja vaihdevuodet voivat muuttaa parisuhteen dynamiikkaa ja vuorovaikutusta sekä intiimiä suhdetta toiseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että suhde olisi lopullisesti tuhoon tuomittu ja että liekki olisi kokonaan sammunut.

Läheisyyttä, seksuaalisuutta ja intiimiä suhdetta toiseen voi nimittäin kehittää ja ne voivat elpyä – esimerkiksi paritantran keinoin. Intiimiys onkin eräs keskeisimmistä paritantran osa-alueista ja itse harjoittelussa pyritään juuri tuon syvän yhteyden muodostamiseen oman kumppanin kanssa.

Tantrassa kuitenkin ymmärretään, ettei syvän intiimiyhteyden muodostaminen kumppaniin ole välttämättä aina aivan helppoa esimerkiksi menneisyyden haavojen johdosta. Maitri Eerikäinen toteaakin, että Suomessa noin puolet miehistä ja osa naisista on kiintymyssuhdemalliltaan välttävästi kiintyneitä, mikä voi vaikeuttaa syvän ja intiimin yhteyden rakentumiseen myös nykyisessä rakkaussuhteessa.

”Mikäli suhteesta puuttuu kokonaan syvempi yhteys toiseen,

voi parisuhde jäädä pinnalliseksi.”

-Maitri Eerikäinen

Mikäli suhteesta kuitenkin puuttuu kokonaan syvempi yhteys toiseen, eikä asian eteen huvita tehdä lainkaan töitä, voi parisuhde jäädä pinnalliseksi. Siksi myös intiimiyden vahvistaminen parisuhteessa on äärimmäisen tärkeää. Itse harjoitteluun voi kuulua kaikkia tunteita aina ilosta hämmennykseen ja helpotuksesta jännitykseen, mutta ne kaikki kuuluvat asiaan. Mikäli asiaan paneutuu ja harjoituksiin uskaltaa heittäytyä täysillä, voi yllättyä positiivisesti.

Tantraharjoittelu kotona

Niin kuin olen jo aikaisemmin kertonut, olemme aloittaneet puolisoni kanssa paritantran verkkokurssina, jonka ensimmäisenä harjoittelukokonaisuutena oli – mikäs muukaan kuin – intiimiys. Intiimiys-osion tehtäväkokonaisuus muodostui kolmesta eri tehtävästä, joita olivat:

  • Silmiinkatselu -tehtävä
  • Myötätuntoinen kuuntelu -tehtävä
  • Pyydä niin saat -tehtävä

Teimme jokaisen harjoituksen erillisinä kertoina siinä aikataulussa, jossa pystyimme niitä tekemään. Kukin tehtävistä oli noin 20-30 minuuttia pitkä, mikä sopi tilanteeseemme paremmin kuin hyvin: useamman tunnin tantrasessioille ei olisi ollut välttämättä aikaa vauvan unirytmin ollessa vaihteleva, mutta lyhytkin pysähtyminen oman kumppanin ja parisuhteen äärelle on ollut äärimmäisen arvokasta. 

Kotona emme tehneet mitään sen kummempia erityisvalmisteluja ennen harjoituksia. Harjoitusta varten asetimme kaksi tuolia vastakkain olohuoneen lattialle ja himmensimme valaistusta – that’s it. Videoiden avulla pääsi kuitenkin mukavaan tantratunnelmaan, sillä harjoitustehtävien taustalla soi tunnelmallinen musiikki. Myös Maitrin rauhallinen ja miellyttävä puhetyyli johdatteli jokaisen tehtävän alkuun.

I <3 you.

Seuraavaksi kerron hieman siitä, millaisia tuntemuksia tehtävien tekemisestä heräsi:

Silmiin katselu -tehtävä

Tämän tehtävän tarkoituksena oli katsoa omaa kumppania silmiin 10 minuutin ajan rauhallisen taustamusiikin soidessa taustalla. Lienee myös syytä mainita, että aloitimme koko tantran verkkokurssin kyseisellä tehtävällä aikaan, jolloin hetkittäin melko kuormittavakin vauva-arki oli pahimmillaan. Ajallisesti tämä taisi olla heinäkuun loppupuolella. 

Suoraan sanottuna ennen paritantran aloittamista yhteys omaan kumppaniini tuntui kadonneen vanhemmuuden opettelun ja vauvan tarpeiden taustalle, enkä oikeastaan itse edes ymmärtänyt kuinka paljon kaipasin toisen läsnäoloa ja nähdyksi tulemista itsenäni, jonakin muuna kuin äitinä. Siksi myös silmiin katselu – tehtävä on jäänyt itselleni mieleenpainuvimmaksi koko kurssilta. 

Tuo hetki, jossa pysähdyimme katsomaan toisiamme silmiin kaiken kiireen keskellä, oli nimittäin äärettömän ainutlaatuinen ja koskettava. Ensimmäiset minuutit olivat täynnä hymyä, iloa ja vähän naurua, jonka jälkeen tuli spontaani itku. Itku kiitollisuudesta ja rakkaudesta toista kohtaan, kaiken hektisen arjen ja velvollisuuksien keskellä. Itku nähdyksi tulemisesta jonakin muuna kuin äitinä – naisena ja omana itsenäni.

Vaikea pukea sanoiksi, kuinka merkittävä kokemus tuo oIikaan; ihan vain omassa olohuoneessa, 10 minuuttia omaa puolisoa silmiin katsellen. Tehtävän jälkeen tuntui kuin jotakin olisi purkautunut väliltämme ja yhteys kumppaniin lujittui. Tehtävän jälkeen tuntui, että leijuimme molemmat kuin jossakin ”onnellisuuskuplassa” muutaman viikon ajan. Myös läheisyys sekä fyysisellä että henkisellä tasolla lisääntyi välillämme.

Jälkikäteen ajateltuna ei ole ihme, että silmiinkatselutehtävä on yksi paritantran klassisia harjoitteita. Silmät ovat sielun peili, jotka paljastavat ihmisestä tunnetiloja ja ovat väylä syvemmän yhteyden rakentamiseen toisen kanssa. Silmiin katselun intiimiydestä kertoo myös se, että on hetkiä jolloin silmiin katsominen voi olla likimain mahdotonta. Esimerkiksi riitatilanteessa, jolloin suusta pääsee sammakoita ja asioita, joita ei tarkoita, voi ikävien asioiden sanominen olla helpompaa silloin, kun toista ei katsota suoraan silmiin. Toiset ihmiset kokevat silmiin katsomisen haastavana puolestaan uusien ihmisten seurassa. 

Myötätuntoinen kuuntelu -tehtävä

Seuraavana verkkokurssin tehtävistä oli vuorossa myötätuntoinen kuuntelu -tehtävä. Myös tämä on yksi paritantran klassisia harjoituksia, ja itselleni menetelmänä tuttu myös opinnoista. Kuuntelu on nimittäin taito. Joku osaa sen luonnostaan, toinen tarvitsee kuuntelemiseen harjoitusta. Tätä taitoa voi kuitenkin opetella myös myöhemmällä iällä, ja sitä treenattiin tässä tehtävässä. 

Kuuntelutehtävän tarkoituksena oli kuunnella omaan kumppania 15-minuutin ajan täysin hiljaa ja myötätuntoisesti, jonka jälkeen vaihdettiin kertojan ja kuuntelijan rooleja. Myötätuntoa sai osoittaa elein ja ilmein, mutta toista ei saanut keskeyttää. Kertojan rooliin heittäytyvä sai päättää itse, mistä haluaa puhua: jostakin mieltä askarruttavasta asiasta tai huolesta, omasta päivästä tai vaikkapa jostakin iloisesta asiasta. Tehtävä alkoi jälleen kerran Maitrin ihanalla alustuksella ja tehtävän taustalla soi rentouttava musiikki.

Ennen koko harjoituksen aloitusta puolisoni kertoi olevansa väsynyt ja aloitimme tehtävän tekemisen asenteella ”hoidetaan tää nyt sitten nopeesti pois alta”. Puolisoni koki myös tehtävän aloittamisen hieman hankalaksi, koska ei alkuun tiennyt mistä kertoisi. Yllättäen juttua alkoi kuitenkin tulemaan mukavasti ja tunnelma kotona muuttui – jälleen kerran – selittämättömän vapautuneeksi. Sain myös itse kerrottua puolisolleni omaan terveyteeni liittyvästä lievästä huolenaiheesta, jonka johdosta varasin itselleni myöhemmin lääkäriajan (ei mitään vakavaa asiaa!). 

Vaikka kyseessä oli hyvin perinteinen vuorovaikutusharjoitus, oli tehtävä kerrassaan mainio oman kumppanin kanssa toteutettavaksi. Kun tantraharjoittelun alussa virittäydytään oikeaan mielentilaan ja tunnelmaan, ja asennoidutaan siihen, että oman kumppanin kanssa tehdään töitä parisuhteen hyväksi, voi näinkin yksinkertainen harjoitus vapauttaa parisuhteessa vallitsevaa ilmapiiriä. 

Ehkä harjoituksen juju piilee siinä, että mikäli omassa mielessä on pienikin huoli tai murhe, voi se heijastua omaan arkiseen käytökseen kireytenä tai etäisyyden ottamisena toiseen. Omien arkisten huolien tai ajatusten sanoittaminen toiselle, joka myötätuntoisesti kuuntelee, saa puolestaan kertojalle tunteen, etten ole ajatuksieni kanssa yksin. 

Pyydä niin saat – tehtävä 

Viimeisenä intiimiyskokonaisuuden harjoituksena oli pyydä niin saat -tehtävä, jonka tarkoituksena oli antaa omalle kumppanille sellaista kosketusta, jota kumppani juuri sillä hetkellä kaipasi. Koskettaminen saattoi olla esimerkiksi jalka- tai selkähierontaa, silittämistä, sivelyä tai vaikkapa ihan vain sylissä pitämistä. Kuitenkin jotakin muuta kuin seksuaalista koskettamista. 

Tämän tehtävän aloitimme kahteen kertaan. Ensimmäisellä kerralla yritimme toteuttaa tehtävän yksinkertaisesti liian väsyneinä; istuessamme olohuoneen lattialla silmät ristissä, likimain molemmat nukahtamisillaan, päätimme siirtää harjoituksen seuraavaan iltaan. Keskittymisestä ei tullut yhtikäs mikään, eikä voimia ollut edes toisen silittämiseen.

Toisella kerralla tehtävä onnistui puolestaan paremmin pienestä väsymyksestä huolimatta ja päädyimme antamaan molemmat toisillemme selkähieronnan. Myöskään tällä kertaa energiatasomme eivät olleet parhaimmillaan, mutta tehtävää aloitellessamme pääsimme kuitenkin mukavaan tantratunnelmaan. Hieronnan antaminen toiselle tuntui hyvältä ja rakkaudelliselta.

Kun toista koskettaa rakastavasti ja sillä ajatuksella, että haluaa oikeasti saada kumppanille hyvän olon, ei lopputulos voi olla huono. Vastaanottajalle puolestaan tieto siitä, että toinen yrittää parhaansa saadakseen juuri Sinun olosi tuntumaan mukavalta ja hyvältä, tuntuu hellyyttävältä, rakkaudelliselta ja lempeältä. Tätä tehtävää voisi varmasti soveltaa myös makuuhuoneen puolella, mutta päädyimme itse tekemään tehtävät ”ilman eroottista kosketusta”.

Toista voi koskettaa monella ei tavalla.

Lopuksi

Kokonaisuudessaan kurssin intiimiysosio oli hyvä ja eheä kokonaisuus, joka johdatteli erinomaisesti paritantran alkeisiin. Kurssin materiaaliin on selkeästi panostettu ja videot olivat hienosti toteutettu. Värimaailma oli hempeä ja Maitrin olemus rauhallinen ja miellyttävä. Myös musiikit toimivat hyvin tehtävien taustalla.

Yksi mainitsemisen arvoinen asia kurssitehtäviin liittyen on myös se, että harjoituksia kannattaa tehdä myös silloin, kun itsellä ei olisi mitään erityistä ”tantrailufiilistä”. Ja varsinkin silloin, kun tantran polulla ollaan vasta-alkajia. Eihän tuolloin voi nimittäin olla mitään sen kummempaa ”nyt tekee mieli harjoitella tantraa” -tunnetta, koska emme ole harjoitelleet tantraa.

Jokaisen harjoituksen tekeminen on näin ollen myös päätös parisuhteen äärelle pysähtymisestä, ja harjoituksia tarvitsee varmastikin juuri silloin eniten, kun niitä vähiten haluaisi tehdä. Silloin, kun yhteys kumppaniin on etääntynyt. Silloin, kun ilmapiiri on kireä. Silloin, kun koskettaminen, keskusteluyhteys ja läheisyys ovat vähentyneet.

Me jatkamme tantraharjoituksia mielenkiinnolla puolisoni kanssa. Koska kurssimateriaalia on käytettävissä vuoden ajan ostopäivästä, tulemme varmasti myös toteuttamaan intiimiyskokonaisuuden vielä toiseen kertaan. Toiveena on, että saisimme silloin pidättyä vähän pidemmän tantraillan. 🙂

Mikäli tantrapostaukset kiinnostavat jatkossa, pysythän kuulolla. Seuraavan tantrapostauksen aiheena on luvassa rakkaus.

Kiitos, kun luit<3

Lähteet:

Kumpula Sini (2007) Intiimiys ja seksuaalisuus parisuhteessa.https://www.yumpu.com/fi/document/read/23222808/lataa-tasta-kirjan-maksuton-netti-pdf-vaestaliitto

https://www.maitritantrika.com/verkkokurssit

Syysretki Evon retkeilyalueelle

Ihanaa lokakuuta sinne ruudun toiselle puolelle! <3 Tehtiin viime viikonloppuna pieni yhdistetty mökki/- retkeilyreissu Pääjärvelle ja Evon retkeilyalueelle.

Tästä postauksesta löydät fiiliksiä kyseiseltä viikonlopulta!

Syysilmassa liikkuminen piristää!

Mitä luonto minulle merkitsee? 

Tänä päivänä luonto on saanut yhä suuremman merkityksen omassa elämässäni ja erityisesti näin syksyn väriloiston aikaan keho ja mieli ovat suorastaan huutaneet luonnossa liikkumista ja raitista syysilmaa. Viime vuosina on muutenkin tullut pohdittua enemmän omaa suhtautumistani luontoon ja luonnossa liikkumiseen.

Lapsille luonto ja luonnossa liikkuminen on usein luonnollisia asioita: kasvit, ötökät ja eläimet ovat kiinnostavia ja ihmeellisiä, metsäretki luonnon helmaan on kuin tutkimusmatka eksoottiseen viidakkoon. Reissun kruunaa yhteinen eväshetki metsässä, sillä maistuuhan ihan tavallinen retkileipäkin puun juurella takuuvarmasti rutkasti paremmalta kuin kotona.

Usein jotain kuitenkin tapahtuu monille varhaisaikuisuuden kynnyksellä: ihminen vieraantuu luonnosta. Eikä ihme – telkkariohjelmat ja puhelimet voivat saada yhä nuoremmat jäämään sisälle luontoretkien sijaan, sosiaalinen media vie aikaa ja huomiota videopeleistä puhumattakaan. Eikä tässä ole mitään ”silloin kun minä oli nuori” viisastelua. Näin oli myös 90-luvulla ja omalla kohdallani uskallan tämän myöntää. 

Suoraan sanottuna varhaisaikuisuuteni aikana oma suhteeni luontoon on ollut melko etäinen: ötökät ja paljain varpain luonnossa liikkuminen on tuntunut inhottavalta ja jopa vähän pelottavalta. Melkoinen muutos siihen, että lapsuudessa rakastin metsää ja retkeilyä, tutkimusmatkoja luontoon ja ylipäätään kaiken eläväisen tutkimista. 

Viimeisen kolmen vuoden aikana asiaan on kuitenkin tullut suuri muutos: mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän olen kaivannut luonnon hiljaisuuteen ja rauhaan. Jos oloni on stressaantunut tai muutoin ikävä, minulla on tapana kävellä lähirantaan meditoimaan ja rauhoittumaan. Luonnon läheisyydessä mieli rauhoittuu ja saan otettua etäisyyttä arjen paineisiin. 

Syksyn väreistä inspiroituneena olenkin googlaillut ahkerasti eri Suomen kansallispuistoja ja tästä innostuneena päätettiin tarttua perheeni kanssa tuumasta toimeen ja vuokrata viime viikonloppuna mökki Hämeenkoskelta, josta teimme päiväretken Evon retkeilualueelle. 

Vuokramökki Pääjärven rannalta.

Evon retkeilyalue

Koska meidän perheeseen kuuluu pian vuoden täyttävä vaippa-ikäinen, tulee likimain kaikki tekeminen suunnitella pikkuveijarin aikataulujen mukaan. Mökkiviikonlopulle spekseiksi asetettiin kaksi asiaa, joista ensimmäinen oli se, että ajomatkan Helsingistä vuoramökille tuli olla suhteellisen lyhyt, maksimissaan parin tunnin mittainen. Toinen kriteeri oli puolestaan se, että mökin tuli sijaita jonkin kivan retkeilyalueen lähellä. 

Näillä ehdoilla päädyttiin vuokraamaan mökki Hämeenkoskelta Pääjärven rannalta, josta oli Evon retkeilyalueelle noin puolen tunnin ajomatka. Mikäli siis Evon retkeilyalue kiinnostaa enemmän, niin tässä muutamia tietoja kyseisestä paikasta:

Järvimaisemaa Evon retkeilyalueelta.

Missä?

Evon retkeilyalue sijaitsee Hämeenlinnassa ja Padasjoen kunnassa Lammi – Padasjoki -tien (nro 53) varrella. Evolle ajaa Helsingistä noin kahdessa tunnissa eli matkaa kertyy yhteensä noin 145 kilometriä. 

Helsingistä ihan vain päiväreissun tekeminen Evon retkeilyalueelle voi olla hieman liian pitkän ajomatkan päässä ainakin pikkulapsiperheelle, joten yöpyminen jossakin lähempänä kannattaa. Lahdesta ja Päijät-Hämeen alueelta Evolle pääsee puolestaan nopeasti päiväreissullekin.

Luontopolut:

Evolla on yhteensä 5 luontopolkua, joita ovat: 

  • Niemisjärven luontopolku, 3 km
  • Syrjänalusen harjupolku, 3 km. 
  • Savottapolku, 4 km
  • Luutajoen taimenpolku, 1 km,
  • Metsätaitoradalla, 4 km

Lisäksi alueella sijaitsee pidempiä vaellusreittejä. Yhteensä alueelle merkittyjä reittejä on n. 70 km edestä eli vaellettavaa riittää useammaksi päiväksi näin halutessaan. Evon retkeilyalueen sanotaan sopivan kaiken ikäisille ja -kuntoisille retkeilijöille, tosin osa luontoreiteistä on melko huonossa kunnossa. 

Retkieväitä voi pysähtyä syömään Ilvesvaellus-karttaan merkityille laavuille ja telttailualueille, joissa on myös kaikissa tulentekopaikka. Esimerkiksi makkaranpaisto ja retkieväiden lämmitys onnistuu hyvin kyseisillä paikoilla. Osa leirialueiden nuotiokatoksisita on myös varattavissa metsähallituksen asiakaspalvelusta.

Esteettömyys:

Evon retkeilymaasto on vaihtelevaa, mikä vaikuttaa luontoreittien vaativuuteen ja esteettömyyteen. Vaunujen kanssa luontopoluille ei voinut mennä, mutta järven rantaan pitkin kulki siisti soratie, jota pitkin pääsi kulkemaan jonkin matkaa mainiosti myös vaunujen kanssa. 

Lisäksi alueelta löytyy esteetön tulentekopaikka, onkipaikka ja WC. 

Telttailu ja yöpyminen:

Mikäli Evon retkeilyalueella haluaa yöpyä, sijaitsevat maksuttomat telttailualueet Valkea Mustajärvellä, Niemisjärvellä ja Koverolla. Lisäksi teltan saa pystyttää myös laavujen läheisyyteen. Retkeilyalueella on yhteensä 11 laavua sekä 3 varauslaavua. Lisäksi alueella on varattavissa yhteensä 3 vuokrakämppää (käenpesä, mustarven torppa, Onnin maja). 

Lisää voit tutustua Evon retkeilyalueeseen tästä linkistä.

Evolta.

Fiiliksiä Evon retkeilyalueesta:

Kaiken kaikkiaan Evosta jäi tosi mukavat fiilikset, vaikka vaunujen kanssa luontopoluilla liikkuminen olikin mahdotonta. Olemme molemmat puolisoni kanssa retkeilijöinä varsin ”aloittelijoita”, emmekä rehellisesti sanottuna olleet täysin varmoja, mitä reissua suunnitellessa kannattaa ottaa huomioon.

Ennen päiväretken tekemistä tutkailimme kyllä tietoja kyseisestä retkeilyalueesta ja päällimmäiseksi ajatukseksi jäi, että Evolla on joitakin esteettömiä palveluita. Koska olen luonteeltani melko ”fiilispohjalla” menijä, voinkin näin jälkiviisaana todeta, että retkeilyreittien esteettömyyteen ja vaativuuteen olisi kannattanut perehtyä rutkasti enemmän. Myös retkieväitä olisi voinut olla enemmän, koska ainakin puolisolleni iski annoskateus grillikatosten ruokailuista:D

Toisinaan pääsin kuitenkin itse kävelemään metsäpolkua pitkin, kun puolisoni jäi hiekkatielle vaunuttelemaan, retkileipiä syötiin puolestaan retkikatoksella. Paikkana Evo sopii varmasti lapsiperheille mainiosti silloin, kun lapset osaavat jo itse kävellä. Kokonaisuudessaan säät kuitenkin suosivat meitä ja nautittiin koko perheen voimin ulkona hengailusta ja ruskasta! 

Loppuun vielä muutamia kuvia syysreissulta!


Millainen on hyvä joogaopettaja?

Jos tänä päivänä erilaisia joogatyylejä on olemassa runsaasti, löytyy joogaopettajista vaihtelua sitäkin enemmän. Mutta mistä tunnistaa hyvän joogaopettajan? Tässä blogipostauksessa kerron, minkälaisia ominaisuuksia hyvältä joogaopettajalta mielestäni löytyy.

Hyvä joogaopettaja elää niin kuin opettaa.

Joogaopettajien taustat ja taso vaihtelevat

Sanotaan se nyt ääneen ja kiertelemättä: tänä päivänä joogaopettaja on trendikäs ammatti. Onhan sosiaalinen media täynnä toinen toistaan inspiroivampia tarinoita siitä, kuinka hektisestä oravanpyörästä on hypätty kohti tuntematonta ja aloitettu uusi elämä joogaopettajana jossakin trooppisella paratiisisaarella. Myös hyvinvointi- ja joogabisnes kukoistavat. Ei siis ole ihme, että joogaopettajuus kiinnostaa monia.

Myös opettajakoulutukseen hakeutumisen syyt vaihtelevat; jollekin motiivina toimii oman harjoituksen syventäminen, toinen haluaa sen sijaan tehdä elämäntavasta ammatin. Siinä missä joku hakeutuu koulutukseen 20 vuoden asanaharjoittelun tuloksena, saattaa toinen hakeutua siihen melko lyhyelläkin joogataustalla. Vaihtelua on siis paljon.

Joogaopettajaksi on monia eri tapoja tulla, joista länsimaissa tunnetuin lienee  yhdysvaltalaisen Yoga Alliancen sertifioima RYT200-koulutus. Moni opettajaksi haluava käy koulutuksen ulkomailla esimerkiksi kuukauden intensiiviopetuksena, Suomessa kyseisen sertifikaatin mukaan suunniteltua koulutusta tarjoavat puolestaan useat eri joogakoulut. Suomessa koulutus kestää yleensä noin vuoden ajan. Joissakin tyyleissä joogaopettajaksi tullaan puolestaan kokemuksen kautta, jolloin opettajan ura alkaa joogatuntien avustavana ohjaajana. 

Koska motiivit joogaopettajan ammattiin hakeutumisessa vaihtelevat, voi myös ohjaajien taso vaihdella hurjasti joogaskenen sisällä. On olemassa hyviä ja intohimoisia opettajia, aloittelevia ja kehittyviä opettajia, lempeitä ja positiivisia opettajia, epävarmoja ja tiukkoja opettajia, joogan filosofiaan perehtyneitä opettajia ja sitten ihan vain fyysiseen venyttelyyn keskittyneitä opettajia. Se, millainen joogaopettaja miellyttää juuri sinua, riippuu täysin siitä millaisesta joogasta ja ihmistyypistä pidät. Seuraavaksi kerron, minkälaisia ominaisuuksia hyvältä joogaopettajalta mielestäni löytyy.

Hyvän joogaopettajan tunnusmerkkejä

Jooga elämäntapana

Mielestäni hyvä joogaopettaja elää niin kuin opettaa. Joogasta on muodostunut opettajalle elämäntapa pelkän asanaharjoittelun sijaan ja elämää ohjaavat joogafilosofiasta kumpuavat arvot sekä moraalikäsitykset, joita toteutetaan myös omassa käytöksessä ja arjessa. 

Monille joogaopettajille voi käydä niin, että oma joogaharjoitus jää sivuun opetustyöhön syventyessä, jolloin ollaan mielestäni hieman eksytty joogan perimmäiseltä tieltä. Mielestäni jooga ja jooginen elämäntapa lähtee aina henkilökohtaisesta harjoituksesta. Jos joskus itse hakeudun opettajakoulutukseen, toivon etten koskaan menetä intohimoa oman harjoituksen kehittämiseen.

Lempeys ja määrätietoisuus

Hyvä joogaopettaja ohjaa oppilasta määrätietoisesti mutta lempeästi. Opettaja näkee jokaisen oppilaan yksilönä; opettaja ohjaa oppilasta oikeissa asanatekniikoissa ja voi joskus hieman ”puskea harjoitusta eteenpäin”, oppilaan rajoja kuunnellen ja kunnioittaen. 

Tästä syystä suosin mielelläni pienempien joogakoulujen tunteja, jotta opettajat käyvät tutuiksi ja siten myös ohjaus on yksilöllisempää. Vaihtelu on tietysti välillä hyvästä, mutta mikäli opettaja vaihtuu jokaisella tunnilla, ei opettaja-oppilassuhde voi kehittyä. 

Ohjaus ja neuvonta asanoissa / oppilaisiin keskittyminen

Hyvä joogaopettaja näyttää joogaliikkeet salin etuosassa (tai vaihtoehtoisesti keskellä), mutta ei joogaa itse tunnin mukana. Joogaopettaja seuraa oppilaiden harjoittelua, kiertää salissa korjaamassa mahdollisia virheasentoja ja neuvoo tarvittaessa. 

Toisin sanoen: hyvä opettaja keskittyy oppilaisiinsa, eikä itseensä tunnin aikana. Tämä takaa sen, että oppilaat tekevät liikkeet oikein, jolloin vältytään mahdollisilta loukkaantumisilta. Mikäli opettaja joogaa itse, siirtyy keskittyminen väistämättä opetuksesta oman harjoitukseen. Tällaisia tunteja olen nähnyt paljon ulkomailla ja ne ovat herättäneet mielessäni aina ihmetystä.

Ryhmän tason huomioiminen

Hyvä opettaja huomio ryhmän taitotason ja kehityksen. Mielestäni liian vaikeiden asanoiden tekeminen suuressa ryhmässä erityisesti silloin, kun paikalla on myös aloittelijoita, on vastuutonta joogaopettajalta. Erityisesti joogan alkuinnostuksen aikaan tuoreilla joogeilla saattaa on taipumusta ylivenyttää lihaksia ja vääntäytyä asentoihin, jotka voivat pahimmillaan aiheuttaa äkillistä kipua. Tällöin asanoihin ikään kuin väännytään ”hampaat irvessä”. 

Edellä mainittu harjoitustapa on kaukana joogan lempeästä filosofiasta ja pahimmillaan väkivaltaa omaa kehoa kohtaan. Hyvä opettaja ohjaa oppilasta kuuntelemaan omaa vartaloaan, ja kertoo aloittelijoille helpompia liikevariaatioita.

Kokenut opettaja tunnistaa myös sen, onko ryhmä kiinnostunut asanaharjoittelun lisäksi joogan filosofisesta puolesta vai kannattaako tunnilla keskittyä vain fyysiseen harjoitukseen.

Asanoiden vaikutusten tunteminen

Hyvä joogaopettaja tietää, millaisia vaikutuksia jooga-asennoilla on ihmisen kehoon ja elimistöön. Hän ymmärtää monipuolisesti kehon anatomiaa, asanoiden vaikutusta kehon toimintoihin, hengitystekniikkaa ja joogan filosofiaa. Oppilaiden ohjaukseen ei siis riitä esimerkiksi vain se, että opettaja taipuu itse monimutkaisiin ja haastaviin jooga-asanoihin.

Aikaa kysymyksille ja keskustelulle

Hyvä ohjaaja saapuu joogasaliin hyvissä ajoin ja antaa aikaa oppilaiden mahdollisille kysymyksille. Kiireettömyys, rauha ja hyväksyminen ovat tärkeitä tekijöitä miellyttävän joogatunnin rakentumisessa.

Hyvä opettaja myös kysyy oppilailta tunnin päätteeksi, nousiko oppilaiden mieleen mahdollisia kysymyksiä harjoitukseen liittyen ja vastaa niihin.

Positiivinen ja avoin olemus

Hyvä joogaopettaja on positiivinen, ystävällinen ja mikä tärkeintä; hän ei kanna joogasaliin päivän mahdollisia negatiivisia tunnetiloja. Huonoja päiviä on kaikilla, myös joogaopettajilla, mutta hyvä ohjaaja osaa jättää ikävät tunnetilat salin ja joogaharjoituksen ulkopuolelle. 

Joogatunnin tulisi olla oppilaalle positiivinen, rentouttava ja voimaannuttava kokemus. Mikäli joogaopettajalla on huono päivä ja tämä heijastuu joogaryhmään, voi negatiivisuus tarttua myös oppilaisiin. 

Tuleeko sinulle mieleen muita hyvän joogaopettajan tunnusmerkkejä?

Loppuun vielä: edellä mainitut hyvän joogaopettajan tunnusmerkit perustuvat omaan kokemukseeni erilaisista opettajista, eivätkä ne ole mikään absoluuttinen totuus hyvästä ohjaajasta. Mielestäni erilaisia ohjaajia tarvitaan, eikä joogaopettajuus edellytä aina esimerkiksi henkisyyttä tai syvällistä joogafilosofian tuntemusta.

Sinua saattaisi myös kiinnostaa:

Kuinka valita itselle soveltuva joogatyyli?

Joogan terminologia tutuksi: joogan perussanastoa

Voiko meditointi olla haitallista?

HS julkaisi viime viikolla mielenkiintoisen artikkelin ”mitä meditaatio meille tekee”, joka sivuaa osaltaan meditaation mahdollisia haittavaikutuksia. Artikkeli käsitteli pääpiirteittäin psykoterapeutti Sami Mänty-Ahon kokemuksia zen-meditaatiosta sekä meditaation haittoja erityisesti vakavista mielenterveyshäiriöistä kärsivien osalta meditaatioyhteisössä.

Koska olen meditaation suuri puolestapuhuja, haluan nostaa esiin muutamia ajatuksiani meditaation haittoihin liittyen myös tässä blogissa.

Mitä meditaatio minulle merkitsee?

Mikäli olet tutustunut blogiini jo aikaisemmin tiedät, että meditointi on tärkeä osa päivittäistä joogaharjoitustani. Meditoin yleensä joogaharjoituksen päätteeksi, mutta viime aikoina aamu- ja/tai iltahiljentyminen ovat olleet osa arkeani. Meditoin, koska se syventää joogaharjoitustani ja saa oloni tuntumaan vakaammalta, kärsivällisemmältä ja ylipäätään luottavaisemmalta elämää kohtaan sekä olemaan läsnä tässä hetkessä. 

Yksi asia, joka osaltani on myös syytä mainita on se, että ajattelen meditaation olevan osa joogaa ja joogista elämäntapaa. En siis noudata orjallisesti minkään tietyn koulukunnan meditaatiotekniikkaa, vaan täydennän joogaharjoitustani hiljentymällä ja mielen tyhjentämisellä. Teen yleensä niin sanotusti perus tietoisuus- ja läsnäoloharjoituksia mindfulness- ja vipassana -tekniikoita hyödyntäen. Lisäksi olen käynyt joillakin ohjatuilla mindfulness-tunneilla sekä Helsingin Hakaniemessä toimivan Nirodha Ry:n Vipassana -meditaatio illoissa. 

Minulle joogan, meditaation, henkisyyden ja tieteen välillä ei ole ristiriitaa. Olen ehdottomasti tutkimuksen puolestapuhuja ja näiden teemojen saralta olisi tärkeää saada lisätietoa sekä meditaation hyödyistä että haitoista. Tiedostan, että henkisten oivallusten sekä sisäisten prosessien tutkiminen meditaation ja joogan yhteydessä on haastavaa, niin kuin myös Helsingin Yliopiston dosentti Anu Raevuori toteaa mainitsemassani artikkelissa. Meditaatiossa koetut tunnetilat voivat olla hyvin hienovaraisia, sisäisiä tunteita, joita voi olla vaikea pukea sanoiksi – siksi näitä kokemuksia on myös vaikea tutkia.

Säännöllisellä meditoinnilla on tutkitusti runsaasti positiivisia vaikutuksia, mutta voiko meditaatio sitten olla haitallista? 

Niin kuin HS:n artikkelissakin mainitaan, meditaatio on terminä niin sanotusti kattokäsite monille eri meditaatiokoulukunnille. Näin ollen käsitteen sisälle mahtuu runsas kirjo erilaisia hiljentymistekniikoita aina viiden minuutin mindfulness-harjoittelusta uskonnollisissa meditaatioyhteisöissä harjoitettaviin menetelmiin.  Siksi ei ole samantekevää, missä yhteydessä meditaation haittavaikutuksista puhutaan. 

Uskoakseni lähes mikä tahansa tekeminen liiallisuuksiin vietynä voi saada ihmisessä aikaan haittavaikutuksia. HS:n artikkeli tarkastelee yhden ihmisen kertomaa yhteisössä, jossa meditaatiosessiot esimerkiksi retriittien yhteydessä voivat olla hyvinkin pitkiä – puhutaan tuntien mittaisesta päivittäisestä meditaatiosta kuukausien ajan. Kun meditoinnin haittavaikutuksia halutaan tarkastella tutkimuksessa, on täysin eri asia puhua 15 minuutin päivittäisestä meditaatiosta kuin 5 tunnin päivittäisestä meditaatiosta. Yksi merkittävä asia meditoinnin hyötyjä ja haittoja arvioitaessa onkin mielestäni meditointiin käytetty aika ja kohtuullisuus

Ajattele esimerkiksi sanontaa: 30:llä minuutilla liikuntaa päivässä on terveyttä edistäviä positiivisia vaikutuksia ihmiseen elämään. Mutta miltäpä kuulostaa viisi tuntia päivässä kuntosalilla rehkimistä? Aivan. Kun jotakin asiaa tehdään paljon ja pitkään, oli kyseessä sitten urheilu, meditointi, syöminen, valvominen tai nukkuminen, alkaa liiallinen tekeminen karsimaan positiivisia vaikutuksia. Näin myös meditaatiossa. Joillekin retriitit sopivat, joillekin ei – tässä yhteydessä ei mielestäni voida kuitenkaan puhua objektiivisesti meditoinnin haitoista yleisesti.

Läsnäolo ja hetkessä eläminen on vaivatonta ja mielekästä, ei sitä että hoemme mielessämme pakottavaa: ”ole läsnä, ole läsnä, ole läsnä” -mantraa. ”

Sama pätee läsnäoloon. Läsnäolo ja niin sanotusti hetkessä eläminen tarkoittavat parhaimmillaan sitä, että olemme aidosti läsnä tärkeissä elämän pienissä ja suurissa iloissa ja suruissa, ystävien ja perheen seurassa, nautimme arjesta ja juhlasta, otamme haasteet vastaan elämässä tietäen, että nekin menevät ohi. Päästämme irti menneisyyden häpeästä eläen tätä päivää, kuitenkaan murehtimatta tulevaa. Läsnäolo ja hetkessä eläminen on vaivatonta ja mielekästä, ei sitä että hoemme mielessämme pakottavaa mantraa: ”ole läsnä, ole läsnä, ole läsnä”. 

Läsnäolo ei ole sitä, että pakotamme mielemme tähän hetkeen, se voi olla pieni ja lempeä ajatus, joka siirtää mielen huomisen työasioista ruokailuhetkeen tai keskusteluun lapsesi tai ystäväsi kanssa. Pakonomainen läsnäolon ja elämän merkityksellisyyden ajattelu ovat puolestaan jotakin muuta kuin hetkessä elämistä, ei niin lempeää ja hyödyllistä läsnäoloa.

Meditaation alkuhuuma voi olla maagista

Sitten on asioihin hurahtaminen ja alkuhuuma. Tiedät varmasti tunteen, kun olet aloittanut uuden harrastuksen tai löytänyt kiinnostavan mielenkiinnon kohteen. Opit uutta ja alat saamaan uuden kautta positiivisia vaikutuksia omaan elämääsi. Tunne on huumaava, ehkä hieman ylivirittynyt ja ajattelet; tätä lisää. Asiaa tarkastellaan niin sanotusti vaaleanpunaiset lasit silmillä, ja kaikki mitä uuteen lajiin tai asiaan liittyy, on hienoa ja upeaa. Ja se on inhimillistä – olen itsekin erehtynyt luulemaan, että meditaation myötä elämän murheet ja huolenaiheet eivät enää hätkähdytä minua.

Meditointi ei siis ole tässäkään asiassa poikkeus. Ihmiselle, jolle hiljaisuus ja mielen hiljentyminen ovat vieraita asioita, voi ensimmäinen meditointikerta, jolloin mieli oikeasti tyhjentyy ajatuksista ja arjen kohinoista, olla hyvinkin tajunnanräjäyttävä kokemus. Meditointi voi myös saada mietiskelijän tarkastelemaan omia elämänvalintojaan sekä omaa käytöstään uudella tavalla: mitä minä oikeasti elämältä haluan ja millainen tyyppi minä olen?

Meditointi ja itsetutkiskelu ei ole aina helppoa – eikä kukaan näin väitäkään

Toisaalta hiljentyessä voi tulla esiin myös ikäviä tuntemuksia. Erityisesti silloin, jos mielessä on paljon käsittelemättömiä asioita, traumoja ja ikäviä tukahdutettuja muistoja, voi meditointi tuoda paljon kipeitäkin asioita pintaan. Jos ja kun aloitteleva meditoija näitä kokee, voi hiljentyminen olla jopa tuskallista. Kukaan ei ole sanonut, että tutkimusmatka itseen ja omaan mieleen olisi helppoa. Ihmisen lähtökohdat vaikuttavat siihen, mitä meditaatiossa tapahtuu. 

Myös ohjaajalla ja menetelmällä on vaikutusta. Kun meditoinnissa niin sanotusti etenee ja kehittyy, on tärkeää että omista tuntemuksista voi keskustella jonkun kanssa. Kokenut ohjaaja omaa traumainformoidun työotteen meditaatio-ohjaukseen ja osaa tarvittaessa kertoa oppilaalle, mikäli meditointia kannattaa vähentää ja ohjaa tarvittaessa avun piiriin. Myös omalla kokemuksella on väliä – mikäli meditaatio tuntuu syystä tai toisesta pahalle, kannattaa sitä silloin luultavasti vähentää. 

Joillekin ihmisille meditointi voi laukaista fyysisiä ahdistuksen tunteita, ja tämän tiedän jo ihan ammatillisestakin näkökulmasta traumatisoituneiden ihmisten parissa työskennelleenä. Keholliset tuntemukset ja oman sydämen sykkeen tai hengityksen kuuntelu voi olla liikaa psyykelle, kun fyysinen paha olo on valtava. Tällöin erityisesti yksin meditointi kannattaa jättää pois suosiolla omista arkirutiineista ja keksiä jotakin muuta maadoittavaa tekemistä.

Meditointi voi siis paljastaa mielestä piilotettuja ja tukahdutettuja traumoja, jotka voivat edellyttää käsittelyä omassa mielessä joko yksin tai jonkun ulkopuolisen kanssa. Parhaimmillaan meditointi voi kuitenkin opettaa hyväksymään myös ikäviä tunteita, käsittelemään niitä rauhallisesti ja hyväksyen sekä opettaa lempeyttä itseä ja toisia kohtaan. Ylipäätään kehollisten menetelmien tavoitteena on löytää omasta kehosta turvapaikka, jossa on miellyttävä olla. Siksi yhden ikävän meditaatiokerran perusteella ei kannattaa heittää menetelmää romukoppaan sellaisenaan.

Meditointi on tutkimusmatka omaan mieleen.

Meditointi ei ole terapiaa

Yksi asia, joka tulisi pitää mielessä on myös se, että meditointi ei ole synonyymi terapialle, eikä näitä kahta tulisi mielestäni rinnastaa keskenään. Psykoterapia on terveydenhuollon ammattilaisen tarjoama hoitomuoto psyykkisten traumojen ja eri mielenterveyden häiriöiden hoidossa. Meditaatio sen suppeassa merkityksessä on puolestaan keino hiljentää mieli, läsnäoloa ja kykyä elää tässä hetkessä ja väylä oppia tuntemaan oma mieli, ajatukset ja itsensä. Tätä kaikkea voi ilman muuta tarjota myös terapia, mutta kaikki meditoivat ihmiset, eivät ole terapian tarpeessa. Meditointi voi siis olla harrastus siinä missä murtomaahiihto tai uintikin.

”Meditointi voi olla keino käsitellä vaikeita tunteita

esimerkiksi psykoterapian ohella. ”

Meditointi voi olla keino käsitellä vaikeita tunteita esimerkiksi psykoterapian ohella. Mindfulness-harjoittelu on Suomessakin tunnustettu esimerkiksi ahdistuksen hoitomenetelmäksi terveydenhuollossa muun mielenterveyshoidon ohella. Meditointi voi myös olla väylä sen oivaltamisen, että ihminen on terapian tarpeessa, ja silloin sinne onkin hyvä hakeutua. Nämä eivät siis ole toisiaan poissulkevia asioita, vaan ne voivat parhaimmillaan täydentää toisiaan.

Mitä, missä ja miten meditoidaan? 

Myös sillä, missä ja miten meditoimaan, voi olla erilaisia – sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia – ihmisen mieleen. Niin kuin jo aikaisemmin totesin, meditointi-termin alle niputetaan runsaasti erilaisia koulukuntia ja meditaatiosuuntauksia, jotka voivat erota toisistaan valtavasti sekä tavoitteiden että hengellisten ja uskonnollisten uskomusten osalta. Myös syyt aloittaa meditointi voivat vaihdella.

Yksi tärkeä tekijä meditoinnin aloittamisessa onkin se, että päätös harjoittelusta lähtee itsestä. Hiljentymisellä tavoitellaan kenties sisäistä rauhaa ja itseensä tutustumista, parempaa stressinsieto- ja keskittymiskykyä sekä levollisuutta ja harmoniaa. Jos tavoitteeksi asetetaan sen sijaan maksimaalinen luovuus ja työteho, ja itse harjoittelu aloitetaan ikään kuin ”pakotettuna” vaikkapa työnantajan toimesta, aletaan olla jo hakoteillä.

”Jokainen meditointikerta kun on ainutlaatuinen, eivätkä meditoinnin hyödyt tule pakotettuna. ”

Meditoinnille ei nimittäin tulisi asettaa suuria odotuksia ja tavoitteita: jokainen meditointikerta kun on ainutlaatuinen, eikä meditoinnin hyödyt tule pakotettuna. Jos sen sijaan meditointia harrastaa säännöllisesti ilman sen suurempia odotuksia, voi yllättyä positiivisesti. Työnantaja ei voi myöskään tietää työntekijöiden henkilökohtaista taustaa, jolla voi olla merkitystä meditoinnin aloittamisessa.

Meditaation vai yhteisön haittavaikutuksia?

Mielestäni ei ole myöskään samantekevää puhutaanko meditoinnin haitoista uskonnollisen ja lahkomaisen, ankaran sääntökirjan alaisuudessa harjoitettavasta meditaatiota, vai päivittäisistä puolen tunnin mindfulnessiin perustuvasta tietoisen läsnäolon harjoituksista. Tällä hetkellä useimmat meditointia käsittelevät tutkimukset keskittyvät juuri mindfulness -harjoitteluun, jonka juuret ulottuvat buddhalaisen filosofiaan, mutta se ei menetelmänä sitoudu mihinkään uskontoon tai hengellisiin oppeihin.

Yhteisöllä voikin olla erittäin merkittävä vaikutus ihmisen mieleen ja ajatteluun sekä tapoihin jäsentää – tässä tapauksessa meditaatiosta ja sen tuomista oivalluksista – omia kokemuksia. Yhteisö voi parhaimmillaan olla tärkeä voimavara elämässä ja sieltä voi löytyä myös oma henkinen koti. 

Joukkoon kuuluminen ja samankaltaisten- ja ajattelevien ihmisten löytäminen elämään on tärkeää. Joku löytää yhteisönsä opiskelijayhteisöstä, toinen harrastuksista, joku politiikasta tai meditaatioyhteisöstä. Jos yhteisö kuitenkin rajoittaa yhteydenpitoa sukulaisiin ja ystäviin, toimii kulttimaisesti tai muutoin ankarasti, aletaan olla jo vaarallisilla vesillä. Mutta liittyykö tämä enää meditaatioon sen varsinaisessa merkityksessä ja voiko tuolloin puhua meditaation haitoista? 

Silti, meditoinnilla voi ilman muuta olla myös haittavaikutuksia ja asiasta on voitava käydä keskustelua. Asiasta kirjoittaa blogissaan esimerkiksi psykologi ja tietokirjailija Ari-Pekka Skarp, joka toteaa:

”On yleinen myytti, että meditaatio voi olla haitallista lähinnä traumataustaisille ihmisille. Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että haitallisia vaikutuksia esiintyy usein myös ihmisillä, joilla ei ole minkäänlaista traumataustaa tai aiempia mielenterveyden ongelmia. Tyypillisiä haittavaikutuksia ovat ylivirittyneisyys tai alivirittyneisyyskeskittymisen ja muistamisen vaikeudetunivaikeudetaistihavaintoihin liittyvä epämiellyttävyyshankaluudet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja tasapainoisen minäkokemuksen horjuminen. ”

Meditointi ei ole aina vaaleanpunaista ruusuilla tanssimista.

Lopuksi

Tällä blogitekstillä en halua mitätöidä kenenkään kertomaa ahdistavasta yhteisöstä tai meditaatiosta ylipäätään. En myöskään tarkoita, että HS:n artikkelissa mainitussa zen-yhteisössä olisi jotakin vikaan, koska on tunne yhteisöä. Puhun yhteisöistä yleisellä tasolla. 

Koska jokaisen subjektiiviset kokemukset asioista ovat yksilöllisiä, jäsentävät ihmiset asioita eri tavalla. Se, että yksi on kokenut jonkun yhteisön ikäväksi, ei siis tarkoita sitä, että kaikki kokisivat asian niin tai että kokemus olisi absoluuttinen totuus. Samanaikaisesti se on kuitenkin yhden ihmisen kokemus asiasta, ja siksi myös todellinen.

Mielestäni on äärimmäisen tärkeää, että myös ikävistä asioista keskustellaan rakentavasti, koska asioilla on aina kaksi puolta. Arvostan suuresti ihmisiä, jotka uskaltavat kertoa avoimesti vaikeista kokemuksistaan omilla kasvoillaan. Se, jos mikä on rohkeaa. Meditoinnin haitoista puhuttaessa tulee kuitenkin muistaa, että yhteisöissä tapahtuvat erimielisyydet ja vääryydet eivät nekään ole synonyymi meditaatiolle. 

Meditaatioon liittyvälle tutkimukselle on eittämättä tilausta. Meditointi voi olla äärimmäisen mielenkiintoinen ja mehukas tie oman mielensä syövereihin matkalla kohti itsensä hyväksymistä ja onnellisempaa elämää. Samanaikaisesti on kuitenkin todettava, että kaikille se ei välttämättä sovi.

Lähtökohtaisesti kuitenkin ajattelen, että kohtuullinen ja säännöllinen meditointi on turvallista lähes jokaiselle, joka ei kärsi vakavasta mielenterveydenhäiriöstä. Mikäli hiljentymisestä aletaan maalailemaan uhkakuvia meditoinnin negatiivisista vaikutuksista, kertoo se mielestäni omaa tarinaansa yhteiskunnan tilasta. Miksi oman itsensä, kehonsa ja mielensä äärelle pysähtymistä tulisi lähtökohtaisesti pitää haitallisena ja pelottavana?

Sinua saattaisi myös kiinnostaa: Mitä on Mindfulness eli tietoinen läsnäolo?

Kuukausi ilman sokeria – miltä nyt tuntuu?

Kirjoittelin elokuun alussa sokerittomuusprojektistani, jonka päätin aloittaa hektisen ja ruokavalioni osalta hieman retuperällä olleen, kesäloman jälkeen. Koska kirjoitan nyt tätä blogitekstiä, voin onnitella itseäni: I made it – kuukausi ilman sokeria (ja itse asiassa hieman ylikin).

Mutta minkälaisia muutoksia olen sitten huomannut olotilassani kuukauden herkuttomuuden jälkeen?

Fiiliksiä herkkulakon jälkeen.

Sokerikierteen katkaiseminen ja herkkuhimon hiipuminen

Itselleni tärkein positiivinen muutos projektissa on ollut ehdottomasti sokerikierteen katkaiseminen. Ja tästä olen aivan mahdottoman ylpeä!  Suoraan sanottuna en edes muista, milloin viimeksi olisin ollut yli kuukauden – tai edes kokonaisen viikon –  ilman sokeria ja herkkuja. Luultavasti joskus ennen raskauden alkua eli noin parisen vuotta sitten. 

Koska minulla ei missään kohtaa herkuttomuusprojektiani ole ollut tavoitteena painonpudotus sinällään, en ole sen kummemmin rajannut ruokavaliotani. Ainoa konkreettinen muutos, jonka tein syömiseeni sokerittomuuden myötä, oli säännöllinen ruokailurytmi ja sen ylläpito. Tämä ei tietysti ole mikään kovin mullistava uutinen, mutta niin se vain on –  säännöllinen ateriarytmi on aivan ehdoton asia herkkulakon onnistumisessa.

Säännöllisen syömisen myötä en ole tuntenut missään vaiheessa koko kuukautta vastustamattoman palavaa tarvetta syödä herkkuja, vaikka houkutuksiakin on tullut vastaan. Itselleni tämä myös kertoo sen, että ruokavaliossa on tässä suhteessa ollut petrattavaa. Kun syö säännöllisesti ja terveellisesti, elimistö ei huuda ylimääräisiä sokereita verensokerien laskiessa liian pitkästä syömättömyydestä johtuen. 

Ehkä vaikeimmat hetket sokerittomuudessa ovat tulleet vastaan silloin, kun olen joutunut kieltäytymään herkuista esimerkiksi kyläillessä. Jostain syystä sokerittomuus herättää ihmisissä tunteita puolesta ja vastaan, ja kieltäytyminen herkuista tuntuu toisinaan epäkohteliaalta. Sokerittomuuden perustelu voi tuntua haastavalta erityisesti silloin, jos tavoitteena ei ole niin ikään laihduttaminen, vaan terveyspainotteiset syyt. Kyllä te tiedätte nää ”kyllä sä nyt yhden voit ottaa” kommentit.

Oikeastihan siinä ei ole mitään epäkohteliasta, jos haluaa pitää itsestään huolta ja voida hyvin. Vastapainona ihmettelyihin olen myös saanut runsaasti positiivisia tsemppiviestejä asiaan liittyen sekä kuullut monia tarinoita siitä, kuinka sokerittomuus on muuttanut elämän huomattavasti positiivisempaan suuntaan. 

Ruokavalio on muuttunut terveellisemmäksi

Toinen tärkeä seikka herkuttomuusprojektissa on ollut ruokavalion muuttuminen ylipäätään terveellisemmäksi. Itse syön yleisesti melko terveellisesti, mutta joitakin aterioita on tullut silloin tällöin skipattua esimerkiksi suklaalla. Sokeripitoiset herkut sisältävät runsaasti kaloreita ja nopeaa energiaa, minkä johdosta oikeaa nälkää voi olla vaikea tunnista. Näin tulee myös jätettyä väliin terveellisiä välipaloja ja pahimmillaan kokonaisia aterioita. Sokerilakon aikana en luonnollisesti ole missään vaiheessa syönyt orastavaan nälkään suklaapatukkaa lennosta, vaan enemmän oikeaa ja terveellistä ruokaa. 

Se, että jääkaapissa on aina normaalia ruokaa, onkin ollut ehdoton edellytys sokerittomuuden alkutaipaleella. Omalla kohdallani varsinkin alkuun ruokaostokset tuli suunniteltua siten, että jääkaapissa on aina myös terveellistä naposteltavaa, joskin pahimmat herkkuhimot ovat jo historiaa, eikä sokeria oikeasti tee enää mieli. Pahin sokerihimo hellitti parissa viikossa, mutta huomaan edelleen, että mikäli ateriaväli pitkittyy syystä tai toisesta, saattaa makeaa tehdä mieli. Silloin yksinkertaisesti syön jotain muuta ja sokerihimo menee ohi.

Ruokavalio koostuu perus kotiruoasta ja välipaloista.

Herkuttomuuden myötä yleinen vireystaso on virkeämpi

Kuukauden aikana yleinen vireystaso on selkeästi noussut, eikä kesäloman jälkeisiä jäätäviä “nuupahduksia” ole enää esiintynyt yhtä paljon kuin kesän lopussa. Omalla kohdallani vireystasoa on kuitenkin hieman vaikea arvioda, koska elämme edelleen pikkuvauva-arkea, ja yöheräämiset ovat valitettavasti vieläkin osa meidän perheen arkea. On sanomattakin selvää, että jatkuva katkonainen uni vaikuttaa energiatasoihin. Myös ferritiiniarvoni olivat kesän alussa hyvin matalat (arvo 11), millä on ollut eittämättä vaikutusta jaksamiseeni.

Verraten heinäkuun loppuun olo on kuitenkin huomattavasti pirteämpi ja jaksan tehdä enemmän asioita. Sokerikierteen noidankehä onkin siinä mielessä katala, että yhtäältä sokeri uuvuttaa ja saa olon nuutuneeksi, mutta toisaalta se antaa nopean energiapiikin uupuneeseen olotilaan. Kun tämän kierteen saa katkaistua, muuttuu olo puolestaan tasaisemmaksi. Yhteenvetona voisin sanoa, että olo on edelleen ajoittain väsynyt, mutta selkeästi suunta on parempi sokerilakon aloittamisen jälkeen. Tämä jos mikä motivoi jatkamaan sokerittomuutta.

Turvotus on vähentynyt

Yksi selkeä ja konkreettinen positiivinen muutos olossani on turvotuksen vähentyminen. Vaikka minulla ei ole tällä hetkellä käytössäni vaakaa huomaan selkeästi, että vanhat farkut sujahtavat helposti jalkaan ja olo on muutenkin “sutjakampi”. 

Koska ihmiset ovat yleensä myös kiinnostuneita numeroista, mittasin vyötärönympärykseni sokerilakon alussa ja näin hieman yli kuukauden sokerittomuuden jälkeen senttejä vyötäröltä näyttää lähteneen 2cm eli vyötärö on kaventunut 68 senttitimetristä 66 senttimetriin. Liikuntarutiineihini on kuulunut joogaa ja muutamia jumppia, millä voi myös olla jotain tekemistä vyötärön kapenemisen kanssa. Oli niin tai näin, vatsa vaikuttaa jotenkin timmimältä, mikä on ihan kiva näin synnyttäneen naisen näkövinkkelistä.

Vyötärö kuukauden sokerittomuuden jälkeen (ennen kuvaa ei valitettavasti ole).

Motivaatio liikkumiseen on kasvanut

Ja vielä viimeisimpänä muttei vähäisimpänä: sokerilakon myötä innostukseni liikkumiseen on kasvanut. Viimeisen kahden viikon aikana on tullut jumppailtua muutamaan otteeseen ryhmäliikunnassa ja käytyä jopa kerran kuntosalilla. Tämä on luultavasti tulosta kasvaneesta vireystasosta, sillä vielä kuukausi sitten kuntosalille raahautuminen tuntui vähintäänkin puolimaratonilta. Liikunta taas saa oloni tuntumaan edelleen virkeämmältä, ja siten myös positiivinen kierre jatkuu.

Kokonaisuutena voisinkin sanoa, että harkkulakon tavoitteet eli sokerikierteen katkaiseminen ja vireystason kasvattaminen tuli saavutettua projektin myötä ja olen asiasta äärimmäisen tyytyväinen.

No aionko sitten jatkaa sokerittomuutta? Ehdottomasti. Mitään tiettyä päivämäärä en halua sokerittomuuden asettaa, mutta tällä ruokavaliolla mennään toistaiseksi myös jatkossa:)

Ps. Voit lukea lisää mun vinkkejä sokerittomuuden aloittamiseen tästä postauksesta.