Tämän viikon blogipostaus poikkeaa hieman viime viikkojen teemoista, mutta käsittelee kehollisuutta senkin edestä – aiheena on nimittäin raskaudesta ja synnytyksestä palautuminen.
Niin kuin olet jo ehkä saattanut aikaisemmista postauksistani huomata, sain esikoispoikani likimain yhdeksän kuukautta sitten. Kehoni on siis edelleen palautumassa valtavasta muutoksesta, mutta alkaa tuntumaan hiljalleen omalta, tutulta vartaloltani. Tässä postauksessa käsittelen raskaudesta toipumista ja omaa palautumisprosessiani 9 kuukauden aikajänteellä synnytyksestä.
Synnytyksestä palautuminen yleisesti
Synnytyksestä toipuminen on yksilöllinen prosessi, johon vaikuttavat muun muassa äidin psyykkinen ja fyysinen vointi, ikä ja synnytyksen kulku. Lapsen syntymän jälkeen äidin tunnemyrskyssä oleva mieli sekä muuttunut keho käyvät läpi valtavia mullistuksia samanaikaisesti, kun uusi tulokas on saapunut perheeseen. Myös Baby Blues eli synnytyksen jälkeinen herkistyminen voi yllättää nostamalla tunteet pintaan mitä ihmeellisimpien asioiden kohdalla.
Kehollisen toipumisen lisäksi palautuminen on myös henkinen prosessi, joka vaatii sulattelua: kuinka suhtautua muuttuneeseen kehoon, kolotuksiin ja mahdollisiin kipuihin sekä uuteen elämänvaiheeseen?
Ylipäätään synnytyksestä ja raskaudesta palautumista on mahdotonta tarkastella vain kehollisesta näkökulmasta tai vain synnytyksestä toipumisena. Kehon muutokset kun ovat tapahtuneet hiljalleen yhdeksän raskauskuukauden aikana, ei suinkaan synnytysosastolla yhdessä yössä. Mielestäni synnytyksestä palautuminen onkin käsitteenä varsin kapea, ja siten myös palautumiselle sekä sen tarkastelulle on syytä antaa aikaa. Tämä on myös syy, miksi haluan kirjoittaa aiheesta vasta nyt – 9 kuukautta synnytyksen jälkeen. Seuraavaksi käyn läpi seuraavia palautumisen osa-alueita:
- Jälkitarkastus
- Episiotomia
- Lantionpohjalihakset
- Kuukautiset
- Vatsalihasten erkauma ja jännesauma
- Liikunnan aloittaminen
- Paino
- Hemoglobiini ja ferritiiniarvo
- Lantio ja Linea negra
- Henkinen palautuminen
Neuvolan jälkitarkastus vs. fysioterapeuttinen jälkitarkastus
Olen saanut neuvolasta paljon hyötyjä ja vinkkejä matkallani äitiyteen, mutta neuvolan jälkitarkastus synnytyksen jälkeen oli melkoinen pettymys. Poikani syntymän jälkeen odotin innolla jälkitarkastusta, jonka sanotaan olevan melkeinpä pakollinen “ensietappi” liikuntarutiineihin palaamisessa. Odotin saavani tietoa ja vinkkejä erkauman hoitoon sekä turvallisen liikuntaharjoittelun aloittamiseen. Harmikseni sain kuitenkin vain kuulla toteamuksen, että “erkaumaa on”, ehkäisyvalistusta ja pikaisen gynekologisen vilkaisun alakertaan Kelan vanhempainrahaa varten.
Fysioterapeuttiseen jälkitarkastukseen meno olikin itselleni luonnollinen valinta selvittää kehoni ”tilaa” raskauden ja synnytyksen jälkeen. Kävin fysioterapeuttisessa jälkitarkastuksessa Kulosaaressa sijaitsevassa Mommy and Me -hyvinvointikeskuksessa noin kolme kuukautta synnytyksen jälkeen. Paikka on erikoistunut perheiden kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, ja omasta kokemuksestani voinkin lämpimästi suositella paikkaa myös sinulle, joka painiskelet palautumiseen liittyvien kysymysten äärellä.
Jälkitarkastuksessa käytiin läpi synnytyksen kulkua, mahdollisia repeämiä ja tikkausarpia sekä niiden hoitoa, lantionpohjalihasten toimintaa, vatsalihasten erkaumaa ja ylipäätään kehon kiputiloja synnytyksen jälkeen. Fysioterapeutti tarkasti myös vatsalihasten erkauman ja jännesauman tilanteen, arvio tilanteeni joogan ja uheilun aloittamisen suhteen sekä neuvoi liikkeitä lantion seudun kireyksiin.
Kolmen kuukauden kohdalla synnytyksestä vatsan seutuni oli palautunut lähes normaaliksi, mutta selkäni oli autuaan jumissa vauvan kantelusta ja imettämisestä. Sain fysioterapeutilta dynaamisia täsmävenytyksiä kylkien ja alaselän jumien avaamiseen sekä syvien vatsalihasten harjoittamiseen.
Episiotomia
Alatiesynnytyksen aikana tehdystä episiotomiasta eli tutummin epparista aiheutunut leikkaushaava parantui omalla kohdallani nopeasti, noin kahden viikon jälkeen synnytyksestä. Leikkaushaava ei ole aiheuttanut minkäänlaista harmia tämän jälkeen.
Lantionpohjalihakset
Lantionpohja- ja vatsalihakset ovat kovilla raskauden ja synnytyksen myötä. Kohtu palautuu luonnolliseen kokoonsa noin kuuden viikon jälkeen synnytyksestä, mutta lantionpohjalihasten palautuminen vie tyypillisesti enemmän aikaa.
Itse aloitin lantionpohjalihasten treenaamisen jo ennen synnytystä raskausjoogassa opittujen vinkkien avulla ja jatkoin harjoituksia heti synnytyksen jälkeen – jo synnytysosastolla olon aikana. Niinpä myös lantionpohjalihakseni palautuivat synnytyksestä melko nopeasti, noin muutaman kuukauden jälkeen, vaikka osastolla niiden lihasvoima tuntuikin olemattomalta.
Kuukautiset
Kuukautisten alkaminen synnytyksen jälkeen riippuu paljolti siitä, imettääkö äiti pienokaistaan vai ei. Osalla kuukautiset voivat alkaa imetyksestä huolimatta varhain, osalla sen sijaan vasta imetyksen päätyttyä. Olen myös joskus kuullut, että maaginen 6 kuukauden eli täysimetyksen raja, on yleensä etappi ensimmäisten kuukautisten esiintymiselle.
Itse imetän ja omalla kohdallani kuukautiset ovat edelleen varsin sekaisin, joskin jo alkaneet. Ensimmäiset kuukautiset tulivat juurikin tuon kuuden kuukauden tietämillä, mutta ne olivat hyvin niukat. Tämän jälkeen tulivat myös ”oikeat” kuukautiset, mutta sittemmin niitä ei ole näkynyt.
Vatsalihasten erkauma ja jännesauma
Raskauden myötä lähes kaikille naisille muodostuu ainakin jonkinlainen vatsalihasten erkauma. Tämä on täysin normaalia ja erkauman palautuminen lähtee lähes poikkeuksetta liikkeelle spontaanisti heti synnytyksen jälkeen. Nopein palautuminen tapahtuu 2-3 kuukauden jälkeen synnytyksestä, eikä suoria vatsalihaksia tulisi treenata ennen erkauman ja jännesauman palautumista.
Itse olin varsin onnekas erkauman suhteen, sillä äitiysfysioterapeutin mukaan erkauma ja jännesaumani olivat palautuneet “täydelliseen kuntoon” jo kolmen kuukauden jälkeen synnytyksestä. Epäilen, että nopeaan palautumiseen on vaikuttanut vankka joogatausta.
Sen sijaan vatsalihasten yleinen vahvuus tuntuu palautuneen normaaliksi vasta aivan viime viikkojen aikana ja olen uskaltautunut aloittaa myös suorien vatsalihasten harjoittelemisen vähitellen. Myös vatsan iho on edelleen hieman erilainen aikaisempaan verrattuna, mutta suurin vatsan ”pussimaisuus” katosi noin 8 kuukauden jälkeen synnytyksestä. Raskausarvilta säästyin kokonaan, mitä ihmettelen, koska minulla on kehossa joitakin raskausarpia teiniajoilta – olin siis henkisesti valmistautunut niiden ilmestymiseen vatsan seudulle myös raskauden myötä.
Liikunnan ja treenaamisen aloittaminen
Liikunnan aloittaminen synnytyksen jälkeen on yksilöllistä. Alkuun kevyet vaunulenkit ovat riittävää liikuntaa synnyttäneelle. Itse aloitin liikkumisen hiljalleen vaunulenkeillä ja alkuun kävelin vain 15 minuuttia kerrallaan lisäten hiljalleen lenkkeihin aina 15 minuuttia lisäaikaa.
Noin kuukauden kohdalla aloitin varovaisen venyttelyn ja hieman yli parin kuukauden jälkeen aloitin lempeän äiti-vauva joogan yhdessä pienokaiseni kanssa. Kolmen kuukauden kohdalla sain äitiysfyssarilta ”luvan” aloittaa liikkumisen, jonka jälkeen palasin takaisin kevennetyn astangajooga- ja flowharjoituksen pariin. Puolen vuoden kohdalla aloitin myös käymisen äiti-vauva jumpassa (tästä kiitos upealle PT:lle Anu-Mari Perälälle).
Kuntosalilla olen käynyt muutamaan otteeseen, mutta tällä hetkellä liikunta painottuu joogailuun, kävelyyn ja vauvajumppaan. Kuntosaliharjoittelun palaan sitten joskus, kun on sen aika – ajallisesti ja oman vireystason mukaan.
Paino
Raskausaikana odottajan paino nousee väistämättä. Lähtötilanteesta riippuen painonnousu voi olla kaikkea 8-30 kilon välillä – ja tämä on täysin normaalia. Oma painoni nousi raskauden aikana 20 kiloa eli 56 kilosta 76 kiloon. Voin myöntää, että raskausaikana painonnousu hirvitti ajoittain, ja erityisesti loppukiri painonnousussa nesteturvotuksen myötä sai oloni tuntumaan melkoisen tukalalta ja kipeältä. Synnytyksen jälkeen suhtauduin asiaan kuitenkin suhteellisen rauhallisesti ja kiloja alkoi tippumaan nopeasti imetyksen myötä. Raskauskilojen putoamisessa kesti kokonaisuudessaan noin kuusi kuukautta.
Ensimmäisen kahden kuukauden aikana en kiinnittänyt ruokavaliooni huomiota sen suuremmin; pyrin syömään terveellistä kotiruokaa, mutta vastapainoksi söin paljon suklaata ja herkkuja. Kuukauden aikana raskauskiloja putosi tästä huolimatta 12 kiloa. Tämän jälkeen kiloja putosi noin kahden kilon kuukausitahdilla eli maltillisesti mutta vakaasti hiljalleen kävelyyn, joogaan ja äitiysjumppaan palaten.
Jälkikäteen ajateltuna tuntuu hieman hölmöltä, kuinka raskaaksi koin raskausajan painonnousun ja muuttuneen kehoni. Raskauskilojen lähteminen kun on yksilöllistä. Olisin voinut olla lempeämpi itseäni kohtaan loppuraskaudessa ja ottaa muutokset sellaisina kuin ne tulivat. Tällä hetkellä olen tyytyväinen nykyiseen olemukseeni ja todella vaikuttunut siitä, mihin kehoni onkaan pystynyt.
Ylipäätään palautumiseen ja raskausajan painonnousuun voi vaikuttaa se, onko kyseessä ensimmäinen, toinen vai kolmas raskaus. On myös hyvä muistaa, että jollain kilot voivat olla kiinni yksinkertaisesti imetyksestä johtuen – kaikilla ei nimittäin imettäminen raskauskiloihin vaikuta.
Hemoglobiini ja ferritiiniarvo
On melko yleistä, että odottajan hemoglobiini- ja ferritiiniarvot laskevat raskauden aikana. Omalla kohdallani hemoglobiini oli lähes koko raskauden ajan alhainen ja vaihteli välillä 89-112. Menetin myös synnytyksessä paljon verta, joka laski rauta-arvojani entisestään. Alimmillaan hemoglobiiniarvot olivat alle 80 synnytyksen jälkeen.
Sain neuvolasta ohjeistuksen käyttää rautavalmistetta läpi raskauden, mutta vatsaystävällisen rautalisän löytäminen ei ollut aivan helppoa. Lopulta löysin itselleni sopivan, vatsaystävällisen rautavalmisteen (Meltofar) vasta raskauden viimeisellä kolmanneksella. Sain myös synnytyksessä lisäverta, joka auttoi pahimpaan rautavajeeseen.
Tällä hetkellä hemoglobiiniarvoni on hyvä eli 136, mutta ferritiinitasot eli rautavarastot ovat edelleen tyhjillään (ferritiini viime mittauksessa 11). Jos unohdan hetkeksikin syödä rautalisää, on oloni äärimmäiseen uupunut ja vetelä. Ennen raskautta kaikki arvoni ovat olleet erinomaisia.
Mikäli kärsit väsymyksestä ja uupuneesta olosta, suosittelen siis lämpimästi mittauttamaan myös ferritiiniarvosi – hemoglobiini ei aina kerro koko totuutta raudan määrästä elimistössä.
Lantio
Raskaus muuttaa naisen kehoa monin eri tavoin. Lantion leveneminen on edellytys sille, että lapsi pääsee kulkemaan maailmaan synnytyskanavaa pitkin. Keho tuottaa raskauden aikana myös relaksiini-hormoonia, joka pehmentää niveliä ja nivelsiteitä. Toisilla lantio palautuu synnytyksen jälkeen entiselleen, toisilla lantio levenee pysyvästi.
Omalla kohdallani huomaan, että lantioluut ovat selkeästi jääneet hieman leveämmälle aikaisempaan verrattuna. Ennen raskautta lantioluuni olivat ikään kuin ”edempänä” ja hieman kulmikkaammat. Tämä on luultavasti pysyvä muutos, joka minulle jää raskaudesta.
Linea negra
Linea negra on vatsan keskelle ilmestyvä ruskea pigmenttiviiva, joka on seurausta lisääntyneestä estrogeeni- ja keltarauhashormoonin tuotannosta. Omalla kohdallani vatsaani koristi raskausaikana varsin tumma, häpykummulta lähes pallean kohdalle ulottuva linea negra. Sittemmin pigmenttiviiva on haalistunut ylävatsalta lähes kokonaan, mutta alavatsaani koristaa edelleen tuo kyseinen viiva.
Henkinen palautuminen
Ja sitten se henkinen palautuminen. Musta olisi aivan ihanaa kirjoittaa, miten hehkuin koko raskausajan sitä odottajan kuuluisaa onnen hehkua, liidin elämäni kunnossa lenkkipoluilla, joogasin ja vedin synnytyksen luomuna. Totuus on kuitenkin se, että koin raskausajan (etenkin loppuraskauden) todella rankaksi ja synnytys oli kaikkea muuta kuin luomu – kaikesta henkisestä valmistautumisesta huolimatta. Ja tämä kaikki on itselleni täysin ok, muttei se tarkoita sitä, että olisin vielä täysin eheytynyt prosessista kokonaisuudessaan.
Henkinen palautuminen raskaudesta ja synnytyksestä onkin aihe, josta puhutaan mielestäni aivan liian vähän. Synnytys ja raskaus ovat äärimmäisen väkeviä kokemuksia naiselle, ja mielestäni asian läpikäymiseen kiinnitetään merkillisen vähän huomioita terveydenhuollossa ja neuvolassa. Synnytys voi olla pahimmillaan jopa traumaattinen tilanne, eikä asian käsittelyyn riitä se, että synnytyksen kulusta keskustellaan 10 minuuttia sairaalassa tuoreen äidin ollessa tunnemyrskyn ja hormoonimuutosten keskellä, vauva kainalossa.
Mielenkiintoinen fakta on myös se, että tapaamani äitiysfysioterpautin mukaan synnytyksen läpikäyminen heti synnytyssalissa ei ole alkuunkaan riittävää, ja itse asiassa synnytyskokemus olisi tarpeellista käydä läpi tavalla tai toisella noin vuosi synnytyksen jälkeen. Itse ajattelin kirjoittaa synnytyskokemukseni ylös vuoden kohdalla.
Myös raskaudet ovat erilaisia – osa hehkuu ja kokee olevansa raskausaikana elämänsä kunnossa, toisille odotusaika voi olla ääretöntä tuskaa ja kipua.
Omalla kohdallani kokemus synnytyksestä on pääosin hyvä, vaikka se olikin pitkä ja raskas. Olin tehnyt paljon henkistä valmistautumista tulevaan koettelemukseen mm. joogan ja synnytysvalmennuksen avulla, mutten osannut valmistautua synnytyksen lääketieteelliseen käynnistämiseen lapsiveden ennenaikaisen puhkeamisen johdosta. Synnytys ei siis käynnistynyt luonnollisesti. Käynnistykseen tarvittiin lopulta kalvojen puhkaisu, ballonki ja rutkasti oksitosiinia – eli sen eteen tehtiin likimain kaikki mahdollinen voitava. Kokemukseni synnytyksestä on kuitenkin ihan positiivinen, mihin vaikuttaa mm. saamani kivunlievityksen oikea-aikaisuus sekä kunnioittava ja ystävällinen kohtelu.
Sen sijaan raskausajasta palautuminen on ollut henkisesti rankempaa. Mitä enemmän raskausaikaa pohdin, sitä raskaammalta kyseinen aika tuntuu. Itse asiassa tällä hetkellä en voisi kuvitellakaan uutta raskautta ja voisinkin sanoa, että omalla kohdallani raskausajan läpikäymisessä on vielä tehtävää ja prosessoitavaa.
Kokonaisuudessaan olen kuitenkin äärimmäisen tyytyväinen palautumiseeni, vaikka välillä selkää kolottaa, eikä keho tunnu vieläkään 100% normaalilta. Yhdeksän kuukauden sääntö taitaa kuitenkin pitää jokseenkin paikkaansa; palautuminen vie aikaa – pääsääntöisesti vähintään sen odotusajan verran.
Sinua saattaisi myös kiinnostaa: Raskausjooga – mitä se on ja miksi se on hyödyllistä?
