Kuten moni on saattanut huomata Instagramin puolelta, osallistuin kuluneen vuoden aikana Kaisa Kärkkäisen luotsaamaan joogaopettajien mentorointiohjelmaan. Vuosi lensi kuin siivillä ja tässä kohtaa tuntuu tärkeältä kääntää katse vielä hetkeksi menneeseen eli siihen mitä kaikkea mentorointivuoteen kuuluikaan ja mitä siitä on oikeastaan itselleen saanut.
Tässä blogitekstissä kerron, mitä Lempeyden polulla -mentorointiohjelma sisälsi ja avaan ajatuksiani siitä, mihin joogaopettaja oikeastaan tarvitsee tukea?
Tarvitseeko joogaopettaja tukea opettamiseen?
Viimeiset 10 vuotta olen tehnyt työuraani sote-alalla, jossa kollegiaalinen tuki ja työnohjaus ovat olleet tärkeitä tukipilareita ammatillisen kasvun polulla. Myös oma henkilökohtainen joogaharjoitus on auttanut jaksamaan ajoittain henkisesti kuormittavassa työssä. Omien ajatusten ja tunteiden reflektointi on tärkeää ihan kaikenlaisessa ihmistyössä, jotta voimme kehittyä osaamisessa ja välttyä liialliselta kuormittumiselta.
Hyppäsin joogan opettamisen maailmaan heti valmistuttuani vuonna 2023. Vaikka ammatillisesta taustastani on varmasti ollut hyötyä joogan ohjaamisen aloittamisessa, oli yllättävää huomata, kuinka yksinäistä puuhaa opettaminen voi ajoittain olla. Paradoksaalisesti juuri silloin, kun tuore opettaja kaipaisi eniten tukea ja sparrausta, sitä voi olla kaikkein vähiten saatavilla.
Vastavalmistunut opettaja joutuu usein hankkimaan kokemusta ohjaamisesta esimerkiksi tuttuja opettamalla, tarjoamalla maksutonta puistojoogaa ja tekemällä sijaistuksia. Samalla täytyy kenties opetella uusia taitoja, kuten markkinointia, somen käyttöä ja laskutukseen liittyviä asioita. Ylipäätään ihmisten edessä oleminen oman kehon kanssa voi olla yllättävän jännittävää, jos siihen ei ole tottunut aikaisemmin.
Harva opettaja alkaa myöskään ohjaamaan suoraan studiolla, jossa opettaa muita kollegoita. Ilman kokemusta voi olla puolestaan vaikea päästä opettamaan studiolle (ellet ole jo ennestään ohjannut jotain muuta lajia). Toisaalta joogasaleilla opettaminen ei aina takaa kollegiaalista vertaistukea, eikä opettajilla ole läheskään aina työyhteisöä ympärillään. Ensinnäkin studiolla muita opeja tulee nähtyä vain ohimennen, jos sitäkään, sillä tunnit pyörivät eri aikoina ja päivinä. Kollegiaalinen tuki voi jäädä puuttumaan, vaikka työtä tehdään periaatteessa yhteisössä.
Voi myös olla, että omasta joogaopekoulutuksesta saattaa olla jo vierähtänyt aikaa, eikä vanhoihin opiskelukavereihin tule pidettyä yhteyttä tai he eivät opeta joogaa. Tai ehkä olet käynyt koulutuksen ulkomailla? Pienellä paikkakunnalla saatat olla ainoa joka ylipäätään opettaa joogaa.
Joogan ohjaaminen on läsnäoloa ja liikettä
Joogan opettaminen on paljon muutakin kuin asanoiden ja linjausten ohjeistamista. Se on läsnäoloa ja tilan kannattelua. Ohjaajan yksi tärkeimmistä tehtävistä onkin luoda tila, jossa oppilaat voivat keskittyä omaan kehoonsa ja mieleensä kiireettömästi. Paikan, jossa on mahdollisuus ottaa hetki aikaa itselle ja rentoutua. Samalla opettaja ohjaa asanoita, inspiroi ja avaa mahdollisuuksia uuden oppimiselle kehollisesti.
Joogan opettaminen saattaa kuulostaa yksinkertaiselta, mutta todellisuudessa taitavat ja läsnäolevat opettajat ovat harjoitelleet ohjaamista kymmeniä, satoja ellei tuhansia tunteja. Itsevarmuus ja opettamisen taidot karttuvat kokemuksen myötä, mutta samalla kilpailu alalla on etenkin pääkaupunkiseudulla kovaa. On täysin luonnollista kokea jännitystä ja epävarmuutta opetuspolun alussa. Itseasiassa monelle saattaa tulla suurena yllätyksenä, kuinka jännittävältä ohjaaminen voi alkuun tuntua, vaikka sitä juuri haluaisi koko sydämestä tehdä. Jännitys puolestaan kertoo siitä, että asia on tärkeä.
Itse olen ollut sikäli onnellisessa asemassa, että käymästäni RYT200 Heartful Yoga -opettajakoulutuksesta jäi elämääni ihan mieletön porukka toinen toistaan inspiroivampia joogaopeja. Myös Kiva Yogan studiolla opettaa huipputyyppejä, joille voi tarvittaessa vaikka soitella. Silti itselläni oli alkuun tunne, ettei opettamiseen liittyvistä epävarmuuksista päässyt tarpeeksi juttelemaan, sillä opekollegoja ei päässyt tapaamaan spontaanisti. Varsinkin alkuun mieleen saattoi jäädä pyörimään ihan hölmöjäkin “virheitä”, jos ohjatessa esimerkiksi sanat menivät sekaisin. Alkuun ohjaaminen pyöri myös paljon teknisessä puolessa.
Miksi hakeuduin joogaopettajien Lempeyden polulla -mentorintiohjelmaan?
Lempeyden polulla -mentorointiohjelma on suunnattu joogaopettajille tai opettamista aloitteleville tueksi ja inspiraatioksi ammatilliseen ja henkilökohtaiseen kasvuun. Mentorointi tarjoaa työkaluja ja turvallisen tilan joogan opettamisen taitojen syventämiseen sekä haastavienkin kysymysten yhteiseen läpikäyntiin sekä niistä viisastumiseen. Ohjelman päämentorina toimi kokenut ja sydämmenllinen joogaopettajakouluttaja Kaisa Kärkkäinen sekä vierailevia asiantuntijoita.
Hakeuduin mentorointiohjelmaan paristakin syystä. Ensinnäkin kenties tärkeimpänä syynä oli löytää aikaa ja inspiraatiota omalle harjoitukselle. Opettamisen aloittamisen myötä oma harjoitus muuttuu lähes poikkeuksetta. Se, mikä on aikaisemmin ollut itselleen ns. täydellinen henkireikä ja ylipäätään syy joogata, on yhtäkkiä työtä. Esimerkiksi osallistuessani muiden joogatunneille, saattoi tuntisuunnittelu pyöriä mielessä ja ajatukset harhailivat huomaamatta jossain aivan muualla kuin omassa harjoituksessa.
Moni vastavalmistunut joogaohjaaja lähtee lisäkouluttautumaan 200 h koulutuksen jälkeen, mutta itse halusin täydellisen breikin opiskelusta ja ”ikuisesta itseni kehittämisestä”. Halusin jotain, josta ei tarvitse valmistua. Jotain, jota ei tarvitsee suorittaa. Minulle mentorointiohjelmaan osallistuminen tuntui itsestään selvältä kutsulta sukeltaa omaan harjoitukseen ja syventää tietämystäni joogan saloista Kaisan ohjauksessa. Olinhan käynyt Heartful -joogaopettajakoulutuksen myös Kaisan ohjauksessa ja mentorointi tuntui täydelliseltä jatkumolta koulutuksen perään.
Toinen merkittävä syy oli saada tukea opettajuuden aloittamiseen. Aloin ohjaamaan joogaa heti joogaopettajakoulutuksesta valmistuttuani ensin puistoissa maksuttomasti, sitten sijaistuksia tekemällä ja lopulta joogastudiolla. Tällä hetkellä olen ohjannut säännöllisesti noin kahden vuoden ajan ja voin sanoa, että todella nautin opettamisesta. Opeuran alkutaipaleella ohjaamiseen liittyi kuitenkin paljon erilaisia epävarmuuksia. Kun hetkeä aikaisemmin ympärillä oli ollut joukko tulevia joogaopettajia, ei koulutuksen jälkeen ollutkaan enää niin vahvasti yhteydessä toisiin. Pohtivana ja analyyttisenä tyyppinä kaipasin syvällisiä keskusteluja opettajaksi kasvamisesta muiden joogaopettajien kanssa.
Mitä Lempeyden polulla -mentorointiohjelma sisälsi?
Mentrointimatka koostui kuudesta retriittipäivästä, online -ryhmämentoroinneista sekä yksilömentoroinnista. Lisäksi saimme osallistua Kaisan ohjaamiin online-joogiin maksutta. Retriittipäivien teemat olivat seuraavat:
Vastaanottamisen taito
Tällä retriittikerralla harjoittelimme vastaanottamisen taitoa. Vaikuttava joogan opettaminen syntyy isolta osalta opettajan kyvystä antaa ja vastaanottaa tukea, tietotaitoa ja läsnäolon voimaa. Tässä retriittipäivässä tutkimme kehollisesti sitä, miltä vastaanottaminen kehomielessä tuntuu ja pysähdymme sulattamaan lempeydellä myös vastaanottamisen esteitä.
Luovuus
Joogan opettaminen on monille luovuuden kanava. Tässä retriittipäivässä tutkimme taidetta joogan opettamisen tukena ja luovuuden kanavana. Luovuutta käytettiin myös tuntisuunnittleun inspiraation lähteenä.
Somatiikan salat
Tässä retriittipäivässä sukelsimme somatiikan ihmeelliseen maailmaan vierailevan asiantuntijan, Teija Aution, läsnäolevassa ja lempeässä ohjauksessa. Lyhykäisyydessään somatiikka tarkoittaa kokemuksellista kehotietoisuutta. Elävän ja kehollisen olemassaolon ihmettely ja tutkiminen kuuluu somaattisen harjoittelun ytimeen. Tässä päivässä tutkimme somaattisen joogan saloja ja tutuistuimme somatiikan teoriaan joogan opettamisen näkökulmasta.
Kehomielen mysteeri
René Descartesin erhe kehon ja mielen erottamisesta on vienyt meidät pitkälle ykseydestä myös joogan harjoittamisessa ja opettamisessa. Tämä retriittipäivä keskittyi holistisen joogan periaatteiden ymmärtämiselle ja oman keho-mieli -yhteyden vahvistamiselle.
Kosketuksen voima
Fyysiset avustukset ja koskettaminen ovat vahvoja ja vaikuttavia joogaopettajan opetusvälineitä. Tämä retriittipäivä käsitteli monipuolisesti fyysisiä avustuksia ja tekniikoita antaa sekä tapaa olla läsnä itsessämme avustamisen aikana.
Pranan lähteellä
Prana eli henki tai elinvoima on joogaopettajan yksi tärkeimmistä opettajista. Tässä retriittipäivässä tutkimme uusia näkökulmia pranayaman harjoittamiseen ja opettamiseen. Tutkimme päivässä fyysisen kehon tasolla myös hengityksen ja hermostomme toiminnan yhteyttä seka joogisia tapoja vireystilamme säätelyyn.
Kaikki retriittipäivät olivat todella antoisia, mutta näistä itseäni puhutteli erityisesti somatiikkaan ja luovaan liikkeeseen linkittyvät päivät. Oman kehon tarpeiden kuunteleminen ja liikkeeseen heittäytyminen ovat tärkeä osa joogaopettajan harjoitusta. Itselleni liikkeen vapautuminen on avannut uusia ulottuvuuksia omassa harjoituksessa ja ollut avain suorittamisesta irti päästämiseen. Vapaassa liikkeessä meditatiiviseen flow-tilaan pääseminen ja luopuminen siitä, miltä liike näyttää, on tuonut uudenlaisen tavan harjoitella.
Toisaalta myös avustusten harjoitteleminen on ollut tärkeää. Korona-ajan ja traumasensitiivisen ohjauksen myötä fyysiset avustukset ovat likimain kadonneet joogatunneilta ja oli tärkeää saada vahvistusta myös kosketuksen merkityksestä opettamisessa. Vaikka toisten rajojen ja tilan kunnioittaminen on aina tärkeää joogatilassa, voi koskettamisella olla myös runsaasti hyötyjä opetuksessa. Fyysisen avustamisen myötä joku kinkkinen asana voi esimerkiksi avautua oppilaalle täysin uudella tavalla. Ohjaajan lempeä ja hyväksyvä kosketus voi puolestaan rentouttaa kehoa ja rauhoittaa ylivirittynyttä hermostoa.
Online -mentoroinnit tapahtuivat Zoomissa noin kerran kuukaudessa sovittuina ajankohtina. Zoom-sessioihin saimme joko varata pohdittavia kysymyksiä ennakkoon tai vaihtoehtoisesti aiheet nousivat spontaanisti keskustelun lomassa. Tapaamisissa pohdimme esimerkiksi tuntiteemoja, ohjaustekniikoita tai muita opettamiseen liittyviä kysymyksiä. Vaikka itse olen ehdottomasti enemmän face-to-face ihminen, soljuivat keskustelut luonnostaan myös etäyhteydellä, koska ryhmä oli tuttu retriittipäivistä. Tuntui ihanalta tavata tuttuja ryhmäläisiä etänä ja vaihtaa kuulumisia arjen tiimellyksestä. Etätapaamiset nauhoitettiin ja niitä pystyi katsomaan myös jälkikäteen, mikäli linjoille ei päässyt esteen vuoksi.
Mitä mentorointi antoi ja kenelle suosittelen sitä?
Mentorointimatka on ollut itselleni äärimmäisen tärkeä tuki joogan opettamisen polulla ja vuosi antoi paljon enemmän kuin osasin alussa toivoakaan: lämpimän ja viisaan joogaopettajien yhteisön, vertaistukea, selkeyttä ja rohkaisua omaan opettajuuteen ja ennen kaikkea muistutuksen siitä, että opettajakin tarvitsee tilaa kasvaa ja harjoitella. Päällimmäisenä tunteena vuodesta on kiitollisuus.
Yksi mentoroinnin tärkeimmistä ja merkityksellisimmistä asioista oli ehdottomasti joogaopettajayhteisö, jonka kanssa sain jakaa vuoden mittaisen matkan. Ryhmämme koostui jo pidempään opettaneista ja aloittelevista joogaopettajista sekä opettamista vasta aloittavista. Kävin oman joogaopettajakoulutuksen vuonna 2022 ja täytyy myöntää, että alkuun oli vaikea uskoa, voisiko mentoroinnista löytyä yhtä ihanaa joogayhteisöä kuin aikaisempi opiskelijaporukka. Nyt voin kuitenkin täydestä sydämestä sanoa, että todellakin löytyi ja sain käydä tämänkin matkan aivan ihanan ja kannustavan yhteisön ympäröimänä.
Ylipäätään Vasaramäen tunnelma ja Kaisan luoma visuaalinen kauneus ja levolliset yksityiskohdat retriittipäivissä saivat tuntemaan jokaisen ainutlaatuiseksi ja tärkeäksi. Mentoroinnin aikana kenenkään ei todellakaan tarvinnut miettiä, kehtaako omista epävarmuuksista ja ihmetyksistä puhua, vaan aina löytyi viisautta ja myötätuntoa ihan kaikenlaisia kysymyksiä kohtaan. Ryhmässä sai oli juuri niin tietämätön kuin oli, mutta toisaalta ihan jokaisella ryhmäläisellä oli annettavaa ja tärkeitä näkökulmia yhteisiin pohdintoihin.
Ehkä joogan polulle löytäneet ovat ylipäätään pohdiskelevia ja lempeitä tyyppejä ja etenkin Heartful Yogan löytäneet tuntuvat hengittävän ja elävän joogaa lempeyden kautta. Suosittelen mentorointia jokaiselle, joka on joogaopettajuuden alkutaipaleella – ja oikeastaan myös heille, jotka ovat olleet matkalla jo pidempään mutta kaipaavat pysähtymistä ja syventymistä omaan harjoitukseen sekä opettamisen tueksi.
<3 Virpi Marika
Sinua saattaisi kiinnostaa:
