“Kuka tukee joogaopettajaa?” – kokemuksia Lempeyden polulla -mentorointiohjelmasta

Kuten moni on saattanut huomata Instagramin puolelta, osallistuin kuluneen vuoden aikana Kaisa Kärkkäisen luotsaamaan joogaopettajien mentorointiohjelmaan. Vuosi lensi kuin siivillä ja tässä kohtaa tuntuu tärkeältä kääntää katse vielä hetkeksi menneeseen eli siihen mitä kaikkea mentorointivuoteen kuuluikaan ja mitä siitä on oikeastaan itselleen saanut. 

Tässä blogitekstissä kerron, mitä Lempeyden polulla -mentorointiohjelma sisälsi ja avaan ajatuksiani siitä, mihin joogaopettaja oikeastaan tarvitsee tukea?

Tarvitseeko joogaopettaja tukea opettamiseen? 

Viimeiset 10 vuotta olen tehnyt työuraani sote-alalla, jossa kollegiaalinen tuki ja työnohjaus ovat olleet tärkeitä tukipilareita ammatillisen kasvun polulla. Myös oma henkilökohtainen joogaharjoitus on auttanut jaksamaan ajoittain henkisesti kuormittavassa työssä. Omien ajatusten ja tunteiden reflektointi on tärkeää ihan kaikenlaisessa ihmistyössä, jotta voimme kehittyä osaamisessa ja välttyä liialliselta kuormittumiselta.

Hyppäsin joogan opettamisen maailmaan heti valmistuttuani vuonna 2023. Vaikka ammatillisesta taustastani on varmasti ollut hyötyä joogan ohjaamisen aloittamisessa, oli yllättävää huomata, kuinka yksinäistä puuhaa opettaminen voi ajoittain olla. Paradoksaalisesti juuri silloin, kun tuore opettaja kaipaisi eniten tukea ja sparrausta, sitä voi olla kaikkein vähiten saatavilla.

Vastavalmistunut opettaja joutuu usein hankkimaan kokemusta ohjaamisesta esimerkiksi tuttuja opettamalla, tarjoamalla maksutonta puistojoogaa ja tekemällä sijaistuksia. Samalla täytyy kenties opetella uusia taitoja, kuten markkinointia, somen käyttöä ja laskutukseen liittyviä asioita. Ylipäätään ihmisten edessä oleminen oman kehon kanssa voi olla yllättävän jännittävää, jos siihen ei ole tottunut aikaisemmin.

Harva opettaja alkaa myöskään ohjaamaan suoraan studiolla, jossa opettaa muita kollegoita. Ilman kokemusta voi olla puolestaan vaikea päästä opettamaan studiolle (ellet ole jo ennestään ohjannut jotain muuta lajia). Toisaalta joogasaleilla opettaminen ei aina takaa kollegiaalista vertaistukea, eikä opettajilla ole läheskään aina työyhteisöä ympärillään. Ensinnäkin studiolla muita opeja tulee nähtyä vain ohimennen, jos sitäkään, sillä tunnit pyörivät eri aikoina ja päivinä. Kollegiaalinen tuki voi jäädä puuttumaan, vaikka työtä tehdään periaatteessa yhteisössä.

Voi myös olla, että omasta joogaopekoulutuksesta saattaa olla jo vierähtänyt aikaa, eikä vanhoihin opiskelukavereihin tule pidettyä yhteyttä tai he eivät opeta joogaa. Tai ehkä olet käynyt koulutuksen ulkomailla? Pienellä paikkakunnalla saatat olla ainoa joka ylipäätään opettaa joogaa.

Joogan ohjaaminen on läsnäoloa ja liikettä

Joogan opettaminen on paljon muutakin kuin asanoiden ja linjausten ohjeistamista. Se on läsnäoloa ja tilan kannattelua. Ohjaajan yksi tärkeimmistä tehtävistä onkin luoda tila, jossa oppilaat voivat keskittyä omaan kehoonsa ja mieleensä kiireettömästi. Paikan, jossa on mahdollisuus ottaa hetki aikaa itselle ja rentoutua. Samalla opettaja ohjaa asanoita, inspiroi ja avaa mahdollisuuksia uuden oppimiselle kehollisesti. 

Joogan opettaminen saattaa kuulostaa yksinkertaiselta, mutta todellisuudessa taitavat ja läsnäolevat opettajat ovat harjoitelleet ohjaamista kymmeniä, satoja ellei tuhansia tunteja. Itsevarmuus ja opettamisen taidot karttuvat kokemuksen myötä, mutta samalla kilpailu alalla on etenkin pääkaupunkiseudulla kovaa. On täysin luonnollista kokea jännitystä ja epävarmuutta opetuspolun alussa. Itseasiassa monelle saattaa tulla suurena yllätyksenä, kuinka jännittävältä ohjaaminen voi alkuun tuntua, vaikka sitä juuri haluaisi koko sydämestä tehdä. Jännitys puolestaan kertoo siitä, että asia on tärkeä.

Itse olen ollut sikäli onnellisessa asemassa, että käymästäni RYT200 Heartful Yoga -opettajakoulutuksesta jäi elämääni ihan mieletön porukka toinen toistaan inspiroivampia joogaopeja. Myös Kiva Yogan studiolla opettaa huipputyyppejä, joille voi tarvittaessa vaikka soitella. Silti itselläni oli alkuun tunne, ettei opettamiseen liittyvistä epävarmuuksista päässyt tarpeeksi juttelemaan, sillä opekollegoja ei päässyt tapaamaan spontaanisti. Varsinkin alkuun mieleen saattoi jäädä pyörimään ihan hölmöjäkin “virheitä”, jos ohjatessa esimerkiksi sanat menivät sekaisin. Alkuun ohjaaminen pyöri myös paljon teknisessä puolessa.

Miksi hakeuduin joogaopettajien Lempeyden polulla -mentorintiohjelmaan?

Lempeyden polulla -mentorointiohjelma on suunnattu joogaopettajille tai opettamista aloitteleville tueksi ja inspiraatioksi ammatilliseen ja henkilökohtaiseen kasvuun. Mentorointi tarjoaa työkaluja ja turvallisen tilan joogan opettamisen taitojen syventämiseen sekä haastavienkin kysymysten yhteiseen läpikäyntiin sekä niistä viisastumiseen. Ohjelman päämentorina toimi kokenut ja sydämmenllinen joogaopettajakouluttaja Kaisa Kärkkäinen sekä vierailevia asiantuntijoita. 

Hakeuduin mentorointiohjelmaan paristakin syystä. Ensinnäkin kenties tärkeimpänä syynä oli löytää aikaa ja inspiraatiota omalle harjoitukselle. Opettamisen aloittamisen myötä oma harjoitus muuttuu lähes poikkeuksetta. Se, mikä on aikaisemmin ollut itselleen ns. täydellinen henkireikä ja ylipäätään syy joogata, on yhtäkkiä työtä. Esimerkiksi osallistuessani muiden joogatunneille, saattoi tuntisuunnittelu pyöriä mielessä ja ajatukset harhailivat huomaamatta jossain aivan muualla kuin omassa harjoituksessa.

Moni vastavalmistunut joogaohjaaja lähtee lisäkouluttautumaan 200 h koulutuksen jälkeen, mutta itse halusin täydellisen breikin opiskelusta ja ”ikuisesta itseni kehittämisestä”. Halusin jotain, josta ei tarvitse valmistua. Jotain, jota ei tarvitsee suorittaa. Minulle mentorointiohjelmaan osallistuminen tuntui itsestään selvältä kutsulta sukeltaa omaan harjoitukseen ja syventää tietämystäni joogan saloista Kaisan ohjauksessa. Olinhan käynyt Heartful -joogaopettajakoulutuksen myös Kaisan ohjauksessa ja mentorointi tuntui täydelliseltä jatkumolta koulutuksen perään. 

Toinen merkittävä syy oli saada tukea opettajuuden aloittamiseen. Aloin ohjaamaan joogaa heti joogaopettajakoulutuksesta valmistuttuani ensin puistoissa maksuttomasti, sitten sijaistuksia tekemällä ja lopulta joogastudiolla. Tällä hetkellä olen ohjannut säännöllisesti noin kahden vuoden ajan ja voin sanoa, että todella nautin opettamisesta. Opeuran alkutaipaleella ohjaamiseen liittyi kuitenkin paljon erilaisia epävarmuuksia. Kun hetkeä aikaisemmin ympärillä oli ollut joukko tulevia joogaopettajia, ei koulutuksen jälkeen ollutkaan enää niin vahvasti yhteydessä toisiin. Pohtivana ja analyyttisenä tyyppinä kaipasin syvällisiä keskusteluja opettajaksi kasvamisesta muiden joogaopettajien kanssa.

Mitä Lempeyden polulla -mentorointiohjelma sisälsi?

Mentrointimatka koostui kuudesta retriittipäivästä, online -ryhmämentoroinneista sekä yksilömentoroinnista. Lisäksi saimme osallistua Kaisan ohjaamiin online-joogiin maksutta. Retriittipäivien teemat olivat seuraavat:

Vastaanottamisen taito 

Tällä retriittikerralla harjoittelimme vastaanottamisen taitoa. Vaikuttava joogan opettaminen syntyy isolta osalta opettajan kyvystä antaa ja vastaanottaa tukea, tietotaitoa ja läsnäolon voimaa. Tässä retriittipäivässä tutkimme kehollisesti sitä, miltä vastaanottaminen kehomielessä tuntuu ja pysähdymme sulattamaan lempeydellä myös vastaanottamisen esteitä. 

Luovuus

Joogan opettaminen on monille luovuuden kanava. Tässä retriittipäivässä tutkimme taidetta joogan opettamisen tukena ja luovuuden kanavana. Luovuutta käytettiin myös tuntisuunnittleun inspiraation lähteenä. 

Somatiikan salat 

Tässä retriittipäivässä sukelsimme somatiikan ihmeelliseen maailmaan vierailevan asiantuntijan, Teija Aution, läsnäolevassa ja lempeässä ohjauksessa. Lyhykäisyydessään somatiikka tarkoittaa kokemuksellista kehotietoisuutta. Elävän ja kehollisen olemassaolon ihmettely ja tutkiminen kuuluu somaattisen harjoittelun ytimeen. Tässä päivässä tutkimme somaattisen joogan saloja ja tutuistuimme somatiikan teoriaan joogan opettamisen näkökulmasta. 

Kehomielen mysteeri

René Descartesin erhe kehon ja mielen erottamisesta on vienyt meidät pitkälle ykseydestä myös joogan harjoittamisessa ja opettamisessa. Tämä retriittipäivä keskittyi holistisen joogan periaatteiden ymmärtämiselle ja oman keho-mieli -yhteyden vahvistamiselle.  

Kosketuksen voima 

Fyysiset avustukset ja koskettaminen ovat vahvoja ja vaikuttavia joogaopettajan opetusvälineitä. Tämä retriittipäivä käsitteli monipuolisesti fyysisiä avustuksia ja tekniikoita antaa sekä tapaa olla läsnä itsessämme avustamisen aikana.

Pranan lähteellä 

Prana eli henki tai elinvoima on joogaopettajan yksi tärkeimmistä opettajista. Tässä retriittipäivässä tutkimme uusia näkökulmia pranayaman harjoittamiseen ja opettamiseen. Tutkimme päivässä fyysisen kehon tasolla myös hengityksen ja hermostomme toiminnan yhteyttä seka joogisia tapoja vireystilamme säätelyyn.

Kaikki retriittipäivät olivat todella antoisia, mutta näistä itseäni puhutteli erityisesti somatiikkaan ja luovaan liikkeeseen linkittyvät päivät. Oman kehon tarpeiden kuunteleminen ja liikkeeseen heittäytyminen ovat tärkeä osa joogaopettajan harjoitusta. Itselleni liikkeen vapautuminen on avannut uusia ulottuvuuksia omassa harjoituksessa ja ollut avain suorittamisesta irti päästämiseen. Vapaassa liikkeessä meditatiiviseen flow-tilaan pääseminen ja luopuminen siitä, miltä liike näyttää, on tuonut uudenlaisen tavan harjoitella.

Toisaalta myös avustusten harjoitteleminen on ollut tärkeää. Korona-ajan ja traumasensitiivisen ohjauksen myötä fyysiset avustukset ovat likimain kadonneet joogatunneilta ja oli tärkeää saada vahvistusta myös kosketuksen merkityksestä opettamisessa. Vaikka toisten rajojen ja tilan kunnioittaminen on aina tärkeää joogatilassa, voi koskettamisella olla myös runsaasti hyötyjä opetuksessa. Fyysisen avustamisen myötä joku kinkkinen asana voi esimerkiksi avautua oppilaalle täysin uudella tavalla. Ohjaajan lempeä ja hyväksyvä kosketus voi puolestaan rentouttaa kehoa ja rauhoittaa ylivirittynyttä hermostoa.

Online -mentoroinnit tapahtuivat Zoomissa noin kerran kuukaudessa sovittuina ajankohtina. Zoom-sessioihin saimme joko varata pohdittavia kysymyksiä ennakkoon tai vaihtoehtoisesti aiheet nousivat spontaanisti keskustelun lomassa. Tapaamisissa pohdimme esimerkiksi tuntiteemoja, ohjaustekniikoita tai muita opettamiseen liittyviä kysymyksiä. Vaikka itse olen ehdottomasti enemmän face-to-face ihminen, soljuivat keskustelut luonnostaan myös etäyhteydellä, koska ryhmä oli tuttu retriittipäivistä. Tuntui ihanalta tavata tuttuja ryhmäläisiä etänä ja vaihtaa kuulumisia arjen tiimellyksestä. Etätapaamiset nauhoitettiin ja niitä pystyi katsomaan myös jälkikäteen, mikäli linjoille ei päässyt esteen vuoksi.

Mitä mentorointi antoi ja kenelle suosittelen sitä?

Mentorointimatka on ollut itselleni äärimmäisen tärkeä tuki joogan opettamisen polulla ja vuosi antoi paljon enemmän kuin osasin alussa toivoakaan: lämpimän ja viisaan joogaopettajien yhteisön, vertaistukea, selkeyttä ja rohkaisua omaan opettajuuteen ja ennen kaikkea muistutuksen siitä, että opettajakin tarvitsee tilaa kasvaa ja harjoitella. Päällimmäisenä tunteena vuodesta on kiitollisuus.

Yksi mentoroinnin tärkeimmistä ja merkityksellisimmistä asioista oli ehdottomasti joogaopettajayhteisö, jonka kanssa sain jakaa vuoden mittaisen matkan. Ryhmämme koostui jo pidempään opettaneista ja aloittelevista joogaopettajista sekä opettamista vasta aloittavista.  Kävin oman joogaopettajakoulutuksen vuonna 2022 ja täytyy myöntää, että alkuun oli vaikea uskoa, voisiko mentoroinnista löytyä yhtä ihanaa joogayhteisöä kuin aikaisempi opiskelijaporukka. Nyt voin kuitenkin täydestä sydämestä sanoa, että todellakin löytyi ja sain käydä tämänkin matkan aivan ihanan ja kannustavan yhteisön ympäröimänä.

Ylipäätään Vasaramäen tunnelma ja Kaisan luoma visuaalinen kauneus ja levolliset yksityiskohdat retriittipäivissä saivat tuntemaan jokaisen ainutlaatuiseksi ja tärkeäksi. Mentoroinnin aikana kenenkään ei todellakaan tarvinnut miettiä, kehtaako omista epävarmuuksista ja ihmetyksistä puhua, vaan aina löytyi viisautta ja myötätuntoa ihan kaikenlaisia kysymyksiä kohtaan. Ryhmässä sai oli juuri niin tietämätön kuin oli, mutta toisaalta ihan jokaisella ryhmäläisellä oli annettavaa ja tärkeitä näkökulmia yhteisiin pohdintoihin.

Ehkä joogan polulle löytäneet ovat ylipäätään pohdiskelevia ja lempeitä tyyppejä ja etenkin Heartful Yogan löytäneet tuntuvat hengittävän ja elävän joogaa lempeyden kautta. Suosittelen mentorointia jokaiselle, joka on joogaopettajuuden alkutaipaleella – ja oikeastaan myös heille, jotka ovat olleet matkalla jo pidempään mutta kaipaavat pysähtymistä ja syventymistä omaan harjoitukseen sekä opettamisen tueksi.

<3 Virpi Marika

Sinua saattaisi kiinnostaa:

Heartful Yoga – miksi hakeuduin joogaopettajakoulutukseen?

Joogaopettajan mietteitä valmistumisen jälkeen

Joogaopettajan mietteitä valmistumisen jälkeen

Niin siinä nyt sitten kävi, että joogaopettajakoulutus on tullut päätökseen ja valmistuin virallisesti lempeyden joogaopettajaksi. Täytyy myöntää, että tässä vaiheessa valmistuminen tuntuu edelleen melkeinpä epätodelliselta. Mihin kokonainen vuosi on taas vierähtänyt? Eikö me enää tavatakaan kuukausittain opiskeluporukan kanssa? Juurihan me aloitettiin.

Pohdiskelevana tyyppinä mieli alkaa jo työstämään kysymyksiä, että mitä seuraavaksi ja mitäpä sitä oikeastaan haluaisi toisille opettaa? Mitä minusta haluaa tulla läpi? Ja toisaalta sitä pohtii, että haluaakohan kukaan ylipäätään tulla tunneilleni? Ja sitä, että opettaminen on itseasiassa yllättävän haastavaa. 

Mikä siinä joogan opettamisessa tällä hetkellä sitten mietityttää?

Kuva: Maria Kärkkäinen

Mitä haluaisin välittää joogasta muille?

Vuosia joogapolkua matkanneena, on joogasta muodostunut itselleni jotakin paljon suurempaa kuin tavallinen harrastus. Täysin joogaan perehtymättömälle tyypille tuntuu melkein mahdottomalta selittää, mitä jooga itselleni merkitsee. Ai, sä harrastat joogaa? Hmm. No joo, harrastan. Tai no en mä oikeastaan harrasta, jooga on vähän niinkuin elämäntapa. Jotakin joka on mukana arjessa ja vapaa-ajalla, työelämässä ja perheessä. Jooga on tässä ja nyt, läsnä melkeinpä koko ajan.

Joogaharjoitus on antanut itselleni älyttömän paljon paitsi kehollisena harjoituksena, myös henkisenä harjoituksena. Työvälineitä oman mielen työstämiseen. Lisännyt myötätuntoa ja lempeyttä itseäni ja muita kohtaan. Kasvattanut kehotietoisuutta ja yleistä hyvinvointia. Arvot elämään ja se, millainen ihminen lopulta haluan olla ovat kaikki seurasta siitä, että otin ensimmäisen askeleeni joogan tiellä.

Mitä tästä kaikesta tiedosta haluaisin sitten välittää muille? Sitä kun haluaisi antaa ihmisille jotakin, mitä on itse joogasta saanut. Mielenrauhaa ja tyyneyttä, apua stressiin. Tilaa kehoon sekä mieleen. Vai jotakin suurempaa? Henkisen heräämisen? Fakta on kuitenkin se, että valtaosa tunneille tulijoista haluaa luultavasti kehollisen harjoituksen, oppia asanoita ja rentoutua. Uuden harrastuksen, josta voi kasvaa myöhemmin jotakin suurempaa. 

Kaikkea tietoa ei voi luonnollisesti sisällyttää yhteen kurssiin, saatika tuntiin, joten joogan opettamisessa ja tuntien suunnittelussa on tehtävä valintoja. Vai miltä kuulostaisi asanaharjoitus hengitysharjoituksilla, korteilla, joogan historialla ja filosofialla, kirjoitustehtävillä, pariharjoituksilla ja chakraluennolla höystettynä? Nyt jo alkoi hengästyttää. Vähemmän on enemmän, mitä tulee tähänkin asiaan. 

Ja jotta asiat eivät menisi liian yksinkertaiseksi, niin toisaalta mieli paradoksaalisesti pohtii, että antaako 200 RYT koulutus kuitenkin tarpeeksi kattavaa osaamista turvalliseen ja innostavaan opetukseen. Tiedänkö ja osaanko tarpeeksi? 

Erilaiset kehot ja tavat oppia:

Joogaopettajakoulutuksen aikana olen tullut myös kipeän tietoiseksi siitä, että se mikä itselle tuntuu hyvälle voi olla toiselle haastavaa, jopa kivuliasta. Esimerkiksi monille rentouttava kuolleen miehen asento eli savasana voi olla jonkun alaselälle minuutteja kestävää jatkuvaa tuskaa. Erilaisten variaatioiden tarjoaminen tunneilla on tärkeää ja mitä enemmän opetan, sitä enemmän olen tähän haasteeseen kohdannut. Tavallaan juuri se, että pääsee itse vaivatta haastaviinkin asanoihin, voi tehdä opettamisesta vaikeampaa. Paras keino tähän on opettaa sitä, mitä itse harjoittelee ja minkä oikeasti osaa jo todella hyvin. Niin hyvin, että pystyy tarjoamaan asanasta erilaisia variaatioita tai kokonaan toisen vaihtoehdon myös niille, joille asento on syystä tai toisesta mahdoton. Kehot kun ovat erilaisia, eikä itse oppilaassa ole mitään vikaa, vaikka joku asento ei tuntuisikaan omalta.

Myös tavat oppia uutta vaihtelevat. Toiset oppivat nopeasti, toiset hitaampaa. Visuaalinen oppija oppii parhaiten katsomalla, auditiivinen kuuntelemalla. Kinesteettinen oppija omaksuu asioita puolestaan tuntoaistin avulla. Ei ole väärää tai oikeaa tapaa oppia, mutta näiden tapojen yhdistäminen vaatii kokemusta ja lukuisia opetustunteja joogaopettajalta.

Tähän lienee paras lääke on harjoitteleminen. Itsevarmuus tekemiseen muodostuu toistojen kautta, joten itse opettamisessa kehittyy – milläs muulla – kuin opettamalla. Olen kuitenkin yllättynyt siitä, kuinka jännittävältä ensimmäisten tuntien pitäminen onkaan tuntunut. Jo ihan siinä ihmisten edessä seisominen kehoni kanssa on uutta. Jotakin, johon en ole tottunut. Voisin puhua ehkä jonkinlaisesta ramppikuumeesta. Tämä jännitys on kuitenkin lähtenyt aina tunnin edetessä pois, mutten olisi uskonut, että joogamaton siirtäminen huoneen etuosaan voi saada tällaisia (täysin luonnollisia ja ymmärrettäviä) fiiliksiä aikaan. Lempeyttä ja myötätuntoa itseä kohtaan, sanoisi joogaopettaja Kaisa varmaan tässä kohtaa.

Itse opettamisesta olen kuitenkin nauttinut ja uskon, että minulla voisi olla oppilaille paljonkin annettavaa. 

Kuva: Maria Kärkkäinen

Joogan opettamisen aloittaminen:

Kolmas asia, joka on pyörinyt mielessä runsaasti on ylipäätään joogan ohjaamisen aloittaminen. Varsinkin pääkaupunkiseudulla on runsaasti joogastudioita, joissa opettaa äärettömän upeita, osaavia ja ihania joogaopettajia. Miten sitä sitten aloittaa omat tunnit aloittelevana opettajana ja haluaako kukaan ylipäätään tulla just mun tunneille? Olenko tarpeeksi hyvä? Kiinnostaako ketään tulla mun tunneille? Eikä aleta edes puhumaan joogatuntien markkinoinnista, yrittäjyydestä ja laskutuksesta. 

Ja samassa sitä huomaa, että siellä se sisäinen itsekriitikko taas huutelee ja stressaa tulevaisuudesta, mikä on merkillistä, sillä kyseessähän on jooga! Juuri se asia, jonka kautta saan yhteyden itseeni ja helpotusta arjen kuormittaviin asioihin. Toisaalta ymmärrän nyt myös sen, miksi joogaopettajuuden polulle siirtyessä on hyvä pohtia, mitä tarkoittaa kun ”harrastuksesta tai intohimosta tulee ammatti” ja kuinka se voi vaikuttaa omaan joogasuhteeseen. Asia, joka on aikaisemmin ollut täysin itseäsi ja omaa hyvinvointiasi varten, muuttuukin työksi. Yhtäkkiä myyt osaamistasi ja saat siitä mahdollisesti korvauksen. Kuinka hinnoitella oma osaaminen ja pyytää siitä korvausta? Kuinka oma joogaharjoitus pysyy itseäsi varten siten, ettei tuntien suunnittelu pyöri mielessä harjoituksen aikana.

Eroon ylianalysoinnista:

Lopulta huomaan, että mieli on lipsahtanut ylianalysoimisen puolelle ja palaan tähän hetkeen, sillä kaikesta hapuilusta ja pohtimisesta huolimatta päällimmäinen tunne mielessä on kiitollisuus. Olen kiitollinen, että olen saattanut koulutuksen loppuun ja saanut tutustua uskomattoman ihaniin kanssaopiskelijoihin. Olen kiitollinen, että olen saanut opiskella Kaisa Kärkkäisen sekä monien muiden asiantuntijoiden johdolla. Olen kiitollinen, että olen jo tässä vaiheessa päässyt opettamaan puistojoogaa luonnon helmassa Herttoniemen Kartanolla ja päässyt siten myös harjoittelemaan opettamista. 

Tällä hetkellä luotan siihen, että olen ottanut askeleen oikeaan suuntaan. Mitään pakkoa ja kiirettä minulla ei ole mihinkään, joten antaa asioiden, myös joogaopettjuuden, tapahtua omalla painollaan. Jotenkin vaan tällä kertaa teki mieli purkaa näitä epävarmuuden olotiloja, vaikka syvällä sisimmässäni tiedän, että palaset loksahtavat vielä kohdalleen. Ehkä mun tunneille tulee just ne tyypit, joiden kuuluukin tulla. 

Nyt ei tarvitse tietää tai stressata tulevasta<3

Lue myös: Heartful Yoga – miksi hakeuduin joogaopettajakoulutukseen?

Millainen on hyvä joogaopettaja?

Jos tänä päivänä erilaisia joogatyylejä on olemassa runsaasti, löytyy joogaopettajista vaihtelua sitäkin enemmän. Mutta mistä tunnistaa hyvän joogaopettajan? Tässä blogipostauksessa kerron, minkälaisia ominaisuuksia hyvältä joogaopettajalta mielestäni löytyy.

Hyvä joogaopettaja elää niin kuin opettaa.

Joogaopettajien taustat ja taso vaihtelevat

Sanotaan se nyt ääneen ja kiertelemättä: tänä päivänä joogaopettaja on trendikäs ammatti. Onhan sosiaalinen media täynnä toinen toistaan inspiroivampia tarinoita siitä, kuinka hektisestä oravanpyörästä on hypätty kohti tuntematonta ja aloitettu uusi elämä joogaopettajana jossakin trooppisella paratiisisaarella. Myös hyvinvointi- ja joogabisnes kukoistavat. Ei siis ole ihme, että joogaopettajuus kiinnostaa monia.

Myös opettajakoulutukseen hakeutumisen syyt vaihtelevat; jollekin motiivina toimii oman harjoituksen syventäminen, toinen haluaa sen sijaan tehdä elämäntavasta ammatin. Siinä missä joku hakeutuu koulutukseen 20 vuoden asanaharjoittelun tuloksena, saattaa toinen hakeutua siihen melko lyhyelläkin joogataustalla. Vaihtelua on siis paljon.

Joogaopettajaksi on monia eri tapoja tulla, joista länsimaissa tunnetuin lienee  yhdysvaltalaisen Yoga Alliancen sertifioima RYT200-koulutus. Moni opettajaksi haluava käy koulutuksen ulkomailla esimerkiksi kuukauden intensiiviopetuksena, Suomessa kyseisen sertifikaatin mukaan suunniteltua koulutusta tarjoavat puolestaan useat eri joogakoulut. Suomessa koulutus kestää yleensä noin vuoden ajan. Joissakin tyyleissä joogaopettajaksi tullaan puolestaan kokemuksen kautta, jolloin opettajan ura alkaa joogatuntien avustavana ohjaajana. 

Koska motiivit joogaopettajan ammattiin hakeutumisessa vaihtelevat, voi myös ohjaajien taso vaihdella hurjasti joogaskenen sisällä. On olemassa hyviä ja intohimoisia opettajia, aloittelevia ja kehittyviä opettajia, lempeitä ja positiivisia opettajia, epävarmoja ja tiukkoja opettajia, joogan filosofiaan perehtyneitä opettajia ja sitten ihan vain fyysiseen venyttelyyn keskittyneitä opettajia. Se, millainen joogaopettaja miellyttää juuri sinua, riippuu täysin siitä millaisesta joogasta ja ihmistyypistä pidät. Seuraavaksi kerron, minkälaisia ominaisuuksia hyvältä joogaopettajalta mielestäni löytyy.

Hyvän joogaopettajan tunnusmerkkejä

Jooga elämäntapana

Mielestäni hyvä joogaopettaja elää niin kuin opettaa. Joogasta on muodostunut opettajalle elämäntapa pelkän asanaharjoittelun sijaan ja elämää ohjaavat joogafilosofiasta kumpuavat arvot sekä moraalikäsitykset, joita toteutetaan myös omassa käytöksessä ja arjessa. 

Monille joogaopettajille voi käydä niin, että oma joogaharjoitus jää sivuun opetustyöhön syventyessä, jolloin ollaan mielestäni hieman eksytty joogan perimmäiseltä tieltä. Mielestäni jooga ja jooginen elämäntapa lähtee aina henkilökohtaisesta harjoituksesta. Jos joskus itse hakeudun opettajakoulutukseen, toivon etten koskaan menetä intohimoa oman harjoituksen kehittämiseen.

Lempeys ja määrätietoisuus

Hyvä joogaopettaja ohjaa oppilasta määrätietoisesti mutta lempeästi. Opettaja näkee jokaisen oppilaan yksilönä; opettaja ohjaa oppilasta oikeissa asanatekniikoissa ja voi joskus hieman ”puskea harjoitusta eteenpäin”, oppilaan rajoja kuunnellen ja kunnioittaen. 

Tästä syystä suosin mielelläni pienempien joogakoulujen tunteja, jotta opettajat käyvät tutuiksi ja siten myös ohjaus on yksilöllisempää. Vaihtelu on tietysti välillä hyvästä, mutta mikäli opettaja vaihtuu jokaisella tunnilla, ei opettaja-oppilassuhde voi kehittyä. 

Ohjaus ja neuvonta asanoissa / oppilaisiin keskittyminen

Hyvä joogaopettaja näyttää joogaliikkeet salin etuosassa (tai vaihtoehtoisesti keskellä), mutta ei joogaa itse tunnin mukana. Joogaopettaja seuraa oppilaiden harjoittelua, kiertää salissa korjaamassa mahdollisia virheasentoja ja neuvoo tarvittaessa. 

Toisin sanoen: hyvä opettaja keskittyy oppilaisiinsa, eikä itseensä tunnin aikana. Tämä takaa sen, että oppilaat tekevät liikkeet oikein, jolloin vältytään mahdollisilta loukkaantumisilta. Mikäli opettaja joogaa itse, siirtyy keskittyminen väistämättä opetuksesta oman harjoitukseen. Tällaisia tunteja olen nähnyt paljon ulkomailla ja ne ovat herättäneet mielessäni aina ihmetystä.

Ryhmän tason huomioiminen

Hyvä opettaja huomio ryhmän taitotason ja kehityksen. Mielestäni liian vaikeiden asanoiden tekeminen suuressa ryhmässä erityisesti silloin, kun paikalla on myös aloittelijoita, on vastuutonta joogaopettajalta. Erityisesti joogan alkuinnostuksen aikaan tuoreilla joogeilla saattaa on taipumusta ylivenyttää lihaksia ja vääntäytyä asentoihin, jotka voivat pahimmillaan aiheuttaa äkillistä kipua. Tällöin asanoihin ikään kuin väännytään ”hampaat irvessä”. 

Edellä mainittu harjoitustapa on kaukana joogan lempeästä filosofiasta ja pahimmillaan väkivaltaa omaa kehoa kohtaan. Hyvä opettaja ohjaa oppilasta kuuntelemaan omaa vartaloaan, ja kertoo aloittelijoille helpompia liikevariaatioita.

Kokenut opettaja tunnistaa myös sen, onko ryhmä kiinnostunut asanaharjoittelun lisäksi joogan filosofisesta puolesta vai kannattaako tunnilla keskittyä vain fyysiseen harjoitukseen.

Asanoiden vaikutusten tunteminen

Hyvä joogaopettaja tietää, millaisia vaikutuksia jooga-asennoilla on ihmisen kehoon ja elimistöön. Hän ymmärtää monipuolisesti kehon anatomiaa, asanoiden vaikutusta kehon toimintoihin, hengitystekniikkaa ja joogan filosofiaa. Oppilaiden ohjaukseen ei siis riitä esimerkiksi vain se, että opettaja taipuu itse monimutkaisiin ja haastaviin jooga-asanoihin.

Aikaa kysymyksille ja keskustelulle

Hyvä ohjaaja saapuu joogasaliin hyvissä ajoin ja antaa aikaa oppilaiden mahdollisille kysymyksille. Kiireettömyys, rauha ja hyväksyminen ovat tärkeitä tekijöitä miellyttävän joogatunnin rakentumisessa.

Hyvä opettaja myös kysyy oppilailta tunnin päätteeksi, nousiko oppilaiden mieleen mahdollisia kysymyksiä harjoitukseen liittyen ja vastaa niihin.

Positiivinen ja avoin olemus

Hyvä joogaopettaja on positiivinen, ystävällinen ja mikä tärkeintä; hän ei kanna joogasaliin päivän mahdollisia negatiivisia tunnetiloja. Huonoja päiviä on kaikilla, myös joogaopettajilla, mutta hyvä ohjaaja osaa jättää ikävät tunnetilat salin ja joogaharjoituksen ulkopuolelle. 

Joogatunnin tulisi olla oppilaalle positiivinen, rentouttava ja voimaannuttava kokemus. Mikäli joogaopettajalla on huono päivä ja tämä heijastuu joogaryhmään, voi negatiivisuus tarttua myös oppilaisiin. 

Tuleeko sinulle mieleen muita hyvän joogaopettajan tunnusmerkkejä?

Loppuun vielä: edellä mainitut hyvän joogaopettajan tunnusmerkit perustuvat omaan kokemukseeni erilaisista opettajista, eivätkä ne ole mikään absoluuttinen totuus hyvästä ohjaajasta. Mielestäni erilaisia ohjaajia tarvitaan, eikä joogaopettajuus edellytä aina esimerkiksi henkisyyttä tai syvällistä joogafilosofian tuntemusta.

Sinua saattaisi myös kiinnostaa:

Kuinka valita itselle soveltuva joogatyyli?

Joogan terminologia tutuksi: joogan perussanastoa