Ihanaa lokakuuta sinne ruudun toiselle puolelle! <3 Tehtiin viime viikonloppuna pieni yhdistetty mökki/- retkeilyreissu Pääjärvelle ja Evon retkeilyalueelle.
Tästä postauksesta löydät fiiliksiä kyseiseltä viikonlopulta!
Syysilmassa liikkuminen piristää!
Mitä luonto minulle merkitsee?
Tänä päivänä luonto on saanut yhä suuremman merkityksen omassa elämässäni ja erityisesti näin syksyn väriloiston aikaan keho ja mieli ovat suorastaan huutaneet luonnossa liikkumista ja raitista syysilmaa. Viime vuosina on muutenkin tullut pohdittua enemmän omaa suhtautumistani luontoon ja luonnossa liikkumiseen.
Lapsille luonto ja luonnossa liikkuminen on usein luonnollisia asioita: kasvit, ötökät ja eläimet ovat kiinnostavia ja ihmeellisiä, metsäretki luonnon helmaan on kuin tutkimusmatka eksoottiseen viidakkoon. Reissun kruunaa yhteinen eväshetki metsässä, sillä maistuuhan ihan tavallinen retkileipäkin puun juurella takuuvarmasti rutkasti paremmalta kuin kotona.
Usein jotain kuitenkin tapahtuu monille varhaisaikuisuuden kynnyksellä: ihminen vieraantuu luonnosta. Eikä ihme – telkkariohjelmat ja puhelimet voivat saada yhä nuoremmat jäämään sisälle luontoretkien sijaan, sosiaalinen media vie aikaa ja huomiota videopeleistä puhumattakaan. Eikä tässä ole mitään ”silloin kun minä oli nuori” viisastelua. Näin oli myös 90-luvulla ja omalla kohdallani uskallan tämän myöntää.
Suoraan sanottuna varhaisaikuisuuteni aikana oma suhteeni luontoon on ollut melko etäinen: ötökät ja paljain varpain luonnossa liikkuminen on tuntunut inhottavalta ja jopa vähän pelottavalta. Melkoinen muutos siihen, että lapsuudessa rakastin metsää ja retkeilyä, tutkimusmatkoja luontoon ja ylipäätään kaiken eläväisen tutkimista.
Viimeisen kolmen vuoden aikana asiaan on kuitenkin tullut suuri muutos: mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän olen kaivannut luonnon hiljaisuuteen ja rauhaan. Jos oloni on stressaantunut tai muutoin ikävä, minulla on tapana kävellä lähirantaan meditoimaan ja rauhoittumaan. Luonnon läheisyydessä mieli rauhoittuu ja saan otettua etäisyyttä arjen paineisiin.
Syksyn väreistä inspiroituneena olenkin googlaillut ahkerasti eri Suomen kansallispuistoja ja tästä innostuneena päätettiin tarttua perheeni kanssa tuumasta toimeen ja vuokrata viime viikonloppuna mökki Hämeenkoskelta, josta teimme päiväretken Evon retkeilualueelle.
Vuokramökki Pääjärven rannalta.
Evon retkeilyalue
Koska meidän perheeseen kuuluu pian vuoden täyttävä vaippa-ikäinen, tulee likimain kaikki tekeminen suunnitella pikkuveijarin aikataulujen mukaan. Mökkiviikonlopulle spekseiksi asetettiin kaksi asiaa, joista ensimmäinen oli se, että ajomatkan Helsingistä vuoramökille tuli olla suhteellisen lyhyt, maksimissaan parin tunnin mittainen. Toinen kriteeri oli puolestaan se, että mökin tuli sijaita jonkin kivan retkeilyalueen lähellä.
Näillä ehdoilla päädyttiin vuokraamaan mökki Hämeenkoskelta Pääjärven rannalta, josta oli Evon retkeilyalueelle noin puolen tunnin ajomatka. Mikäli siis Evon retkeilyalue kiinnostaa enemmän, niin tässä muutamia tietoja kyseisestä paikasta:
Järvimaisemaa Evon retkeilyalueelta.
Missä?
Evon retkeilyalue sijaitsee Hämeenlinnassa ja Padasjoen kunnassa Lammi – Padasjoki -tien (nro 53) varrella. Evolle ajaa Helsingistä noin kahdessa tunnissa eli matkaa kertyy yhteensä noin 145 kilometriä.
Helsingistä ihan vain päiväreissun tekeminen Evon retkeilyalueelle voi olla hieman liian pitkän ajomatkan päässä ainakin pikkulapsiperheelle, joten yöpyminen jossakin lähempänä kannattaa. Lahdesta ja Päijät-Hämeen alueelta Evolle pääsee puolestaan nopeasti päiväreissullekin.
Luontopolut:
Evolla on yhteensä 5 luontopolkua, joita ovat:
Niemisjärven luontopolku, 3 km
Syrjänalusen harjupolku, 3 km.
Savottapolku, 4 km
Luutajoen taimenpolku, 1 km,
Metsätaitoradalla, 4 km
Lisäksi alueella sijaitsee pidempiä vaellusreittejä. Yhteensä alueelle merkittyjä reittejä on n. 70 km edestä eli vaellettavaa riittää useammaksi päiväksi näin halutessaan. Evon retkeilyalueen sanotaan sopivan kaiken ikäisille ja -kuntoisille retkeilijöille, tosin osa luontoreiteistä on melko huonossa kunnossa.
Retkieväitä voi pysähtyä syömään Ilvesvaellus-karttaan merkityille laavuille ja telttailualueille, joissa on myös kaikissa tulentekopaikka. Esimerkiksi makkaranpaisto ja retkieväiden lämmitys onnistuu hyvin kyseisillä paikoilla. Osa leirialueiden nuotiokatoksisita on myös varattavissa metsähallituksen asiakaspalvelusta.
Esteettömyys:
Evon retkeilymaasto on vaihtelevaa, mikä vaikuttaa luontoreittien vaativuuteen ja esteettömyyteen. Vaunujen kanssa luontopoluille ei voinut mennä, mutta järven rantaan pitkin kulki siisti soratie, jota pitkin pääsi kulkemaan jonkin matkaa mainiosti myös vaunujen kanssa.
Lisäksi alueelta löytyy esteetön tulentekopaikka, onkipaikka ja WC.
Telttailu ja yöpyminen:
Mikäli Evon retkeilyalueella haluaa yöpyä, sijaitsevat maksuttomat telttailualueet Valkea Mustajärvellä, Niemisjärvellä ja Koverolla. Lisäksi teltan saa pystyttää myös laavujen läheisyyteen. Retkeilyalueella on yhteensä 11 laavua sekä 3 varauslaavua. Lisäksi alueella on varattavissa yhteensä 3 vuokrakämppää (käenpesä, mustarven torppa, Onnin maja).
Lisää voit tutustua Evon retkeilyalueeseen tästä linkistä.
Evolta.
Fiiliksiä Evon retkeilyalueesta:
Kaiken kaikkiaan Evosta jäi tosi mukavat fiilikset, vaikka vaunujen kanssa luontopoluilla liikkuminen olikin mahdotonta. Olemme molemmat puolisoni kanssa retkeilijöinä varsin ”aloittelijoita”, emmekä rehellisesti sanottuna olleet täysin varmoja, mitä reissua suunnitellessa kannattaa ottaa huomioon.
Ennen päiväretken tekemistä tutkailimme kyllä tietoja kyseisestä retkeilyalueesta ja päällimmäiseksi ajatukseksi jäi, että Evolla on joitakin esteettömiä palveluita. Koska olen luonteeltani melko ”fiilispohjalla” menijä, voinkin näin jälkiviisaana todeta, että retkeilyreittien esteettömyyteen ja vaativuuteen olisi kannattanut perehtyä rutkasti enemmän. Myös retkieväitä olisi voinut olla enemmän, koska ainakin puolisolleni iski annoskateus grillikatosten ruokailuista:D
Toisinaan pääsin kuitenkin itse kävelemään metsäpolkua pitkin, kun puolisoni jäi hiekkatielle vaunuttelemaan, retkileipiä syötiin puolestaan retkikatoksella. Paikkana Evo sopii varmasti lapsiperheille mainiosti silloin, kun lapset osaavat jo itse kävellä. Kokonaisuudessaan säät kuitenkin suosivat meitä ja nautittiin koko perheen voimin ulkona hengailusta ja ruskasta!
Jos tänä päivänä erilaisia joogatyylejä on olemassa runsaasti, löytyy joogaopettajista vaihtelua sitäkin enemmän. Mutta mistä tunnistaa hyvän joogaopettajan? Tässä blogipostauksessa kerron, minkälaisia ominaisuuksia hyvältä joogaopettajalta mielestäni löytyy.
Hyvä joogaopettaja elää niin kuin opettaa.
Joogaopettajien taustat ja taso vaihtelevat
Sanotaan se nyt ääneen ja kiertelemättä: tänä päivänä joogaopettaja on trendikäs ammatti. Onhan sosiaalinen media täynnä toinen toistaan inspiroivampia tarinoita siitä, kuinka hektisestä oravanpyörästä on hypätty kohti tuntematonta ja aloitettu uusi elämä joogaopettajana jossakin trooppisella paratiisisaarella. Myös hyvinvointi- ja joogabisnes kukoistavat. Ei siis ole ihme, että joogaopettajuus kiinnostaa monia.
Myös opettajakoulutukseen hakeutumisen syyt vaihtelevat; jollekin motiivina toimii oman harjoituksen syventäminen, toinen haluaa sen sijaan tehdä elämäntavasta ammatin. Siinä missä joku hakeutuu koulutukseen 20 vuoden asanaharjoittelun tuloksena, saattaa toinen hakeutua siihen melko lyhyelläkin joogataustalla. Vaihtelua on siis paljon.
Joogaopettajaksi on monia eri tapoja tulla, joista länsimaissa tunnetuin lienee yhdysvaltalaisen Yoga Alliancen sertifioima RYT200-koulutus. Moni opettajaksi haluava käy koulutuksen ulkomailla esimerkiksi kuukauden intensiiviopetuksena, Suomessa kyseisen sertifikaatin mukaan suunniteltua koulutusta tarjoavat puolestaan useat eri joogakoulut. Suomessa koulutus kestää yleensä noin vuoden ajan. Joissakin tyyleissä joogaopettajaksi tullaan puolestaan kokemuksen kautta, jolloin opettajan ura alkaa joogatuntien avustavana ohjaajana.
Koska motiivit joogaopettajan ammattiin hakeutumisessa vaihtelevat, voi myös ohjaajien taso vaihdella hurjasti joogaskenen sisällä. On olemassa hyviä ja intohimoisia opettajia, aloittelevia ja kehittyviä opettajia, lempeitä ja positiivisia opettajia, epävarmoja ja tiukkoja opettajia, joogan filosofiaan perehtyneitä opettajia ja sitten ihan vain fyysiseen venyttelyyn keskittyneitä opettajia. Se, millainen joogaopettaja miellyttää juuri sinua, riippuu täysin siitä millaisesta joogasta ja ihmistyypistä pidät. Seuraavaksi kerron, minkälaisia ominaisuuksia hyvältä joogaopettajalta mielestäni löytyy.
Hyvän joogaopettajan tunnusmerkkejä
Jooga elämäntapana
Mielestäni hyvä joogaopettaja elää niin kuin opettaa. Joogasta on muodostunut opettajalle elämäntapa pelkän asanaharjoittelun sijaan ja elämää ohjaavat joogafilosofiasta kumpuavat arvot sekä moraalikäsitykset, joita toteutetaan myös omassa käytöksessä ja arjessa.
Monille joogaopettajille voi käydä niin, että oma joogaharjoitus jää sivuun opetustyöhön syventyessä, jolloin ollaan mielestäni hieman eksytty joogan perimmäiseltä tieltä. Mielestäni jooga ja jooginen elämäntapa lähtee aina henkilökohtaisesta harjoituksesta. Jos joskus itse hakeudun opettajakoulutukseen, toivon etten koskaan menetä intohimoa oman harjoituksen kehittämiseen.
Lempeys ja määrätietoisuus
Hyvä joogaopettaja ohjaa oppilasta määrätietoisesti mutta lempeästi. Opettaja näkee jokaisen oppilaan yksilönä; opettaja ohjaa oppilasta oikeissa asanatekniikoissa ja voi joskus hieman ”puskea harjoitusta eteenpäin”, oppilaan rajoja kuunnellen ja kunnioittaen.
Tästä syystä suosin mielelläni pienempien joogakoulujen tunteja, jotta opettajat käyvät tutuiksi ja siten myös ohjaus on yksilöllisempää. Vaihtelu on tietysti välillä hyvästä, mutta mikäli opettaja vaihtuu jokaisella tunnilla, ei opettaja-oppilassuhde voi kehittyä.
Ohjaus ja neuvonta asanoissa / oppilaisiin keskittyminen
Hyvä joogaopettaja näyttää joogaliikkeet salin etuosassa (tai vaihtoehtoisesti keskellä), mutta ei joogaa itse tunnin mukana. Joogaopettaja seuraa oppilaiden harjoittelua, kiertää salissa korjaamassa mahdollisia virheasentoja ja neuvoo tarvittaessa.
Toisin sanoen: hyvä opettaja keskittyy oppilaisiinsa, eikä itseensä tunnin aikana. Tämä takaa sen, että oppilaat tekevät liikkeet oikein, jolloin vältytään mahdollisilta loukkaantumisilta. Mikäli opettaja joogaa itse, siirtyy keskittyminen väistämättä opetuksesta oman harjoitukseen. Tällaisia tunteja olen nähnyt paljon ulkomailla ja ne ovat herättäneet mielessäni aina ihmetystä.
Ryhmän tason huomioiminen
Hyvä opettaja huomio ryhmän taitotason ja kehityksen. Mielestäni liian vaikeiden asanoiden tekeminen suuressa ryhmässä erityisesti silloin, kun paikalla on myös aloittelijoita, on vastuutonta joogaopettajalta. Erityisesti joogan alkuinnostuksen aikaan tuoreilla joogeilla saattaa on taipumusta ylivenyttää lihaksia ja vääntäytyä asentoihin, jotka voivat pahimmillaan aiheuttaa äkillistä kipua. Tällöin asanoihin ikään kuin väännytään ”hampaat irvessä”.
Edellä mainittu harjoitustapa on kaukana joogan lempeästä filosofiasta ja pahimmillaan väkivaltaa omaa kehoa kohtaan. Hyvä opettaja ohjaa oppilasta kuuntelemaan omaa vartaloaan, ja kertoo aloittelijoille helpompia liikevariaatioita.
Kokenut opettaja tunnistaa myös sen, onko ryhmä kiinnostunut asanaharjoittelun lisäksi joogan filosofisesta puolesta vai kannattaako tunnilla keskittyä vain fyysiseen harjoitukseen.
Asanoiden vaikutusten tunteminen
Hyvä joogaopettaja tietää, millaisia vaikutuksia jooga-asennoilla on ihmisen kehoon ja elimistöön. Hän ymmärtää monipuolisesti kehon anatomiaa, asanoiden vaikutusta kehon toimintoihin, hengitystekniikkaa ja joogan filosofiaa. Oppilaiden ohjaukseen ei siis riitä esimerkiksi vain se, että opettaja taipuu itse monimutkaisiin ja haastaviin jooga-asanoihin.
Aikaa kysymyksille ja keskustelulle
Hyvä ohjaaja saapuu joogasaliin hyvissä ajoin ja antaa aikaa oppilaiden mahdollisille kysymyksille. Kiireettömyys, rauha ja hyväksyminen ovat tärkeitä tekijöitä miellyttävän joogatunnin rakentumisessa.
Hyvä opettaja myös kysyy oppilailta tunnin päätteeksi, nousiko oppilaiden mieleen mahdollisia kysymyksiä harjoitukseen liittyen ja vastaa niihin.
Positiivinen ja avoin olemus
Hyvä joogaopettaja on positiivinen, ystävällinen ja mikä tärkeintä; hän ei kanna joogasaliin päivän mahdollisia negatiivisia tunnetiloja. Huonoja päiviä on kaikilla, myös joogaopettajilla, mutta hyvä ohjaaja osaa jättää ikävät tunnetilat salin ja joogaharjoituksen ulkopuolelle.
Joogatunnin tulisi olla oppilaalle positiivinen, rentouttava ja voimaannuttava kokemus. Mikäli joogaopettajalla on huono päivä ja tämä heijastuu joogaryhmään, voi negatiivisuus tarttua myös oppilaisiin.
Tuleeko sinulle mieleen muita hyvän joogaopettajan tunnusmerkkejä?
Loppuun vielä: edellä mainitut hyvän joogaopettajan tunnusmerkit perustuvat omaan kokemukseeni erilaisista opettajista, eivätkä ne ole mikään absoluuttinen totuus hyvästä ohjaajasta. Mielestäni erilaisia ohjaajia tarvitaan, eikä joogaopettajuus edellytä aina esimerkiksi henkisyyttä tai syvällistä joogafilosofian tuntemusta.
HS julkaisi viime viikolla mielenkiintoisen artikkelin ”mitä meditaatio meille tekee”, joka sivuaa osaltaan meditaation mahdollisia haittavaikutuksia. Artikkeli käsitteli pääpiirteittäin psykoterapeutti Sami Mänty-Ahon kokemuksia zen-meditaatiosta sekä meditaation haittoja erityisesti vakavista mielenterveyshäiriöistä kärsivien osalta meditaatioyhteisössä.
Koska olen meditaation suuri puolestapuhuja, haluan nostaa esiin muutamia ajatuksiani meditaation haittoihin liittyen myös tässä blogissa.
Mitä meditaatio minulle merkitsee?
Mikäli olet tutustunut blogiini jo aikaisemmin tiedät, että meditointi on tärkeä osa päivittäistä joogaharjoitustani. Meditoin yleensä joogaharjoituksen päätteeksi, mutta viime aikoina aamu- ja/tai iltahiljentyminen ovat olleet osa arkeani. Meditoin, koska se syventää joogaharjoitustani ja saa oloni tuntumaan vakaammalta, kärsivällisemmältä ja ylipäätään luottavaisemmalta elämää kohtaan sekä olemaan läsnä tässä hetkessä.
Yksi asia, joka osaltani on myös syytä mainita on se, että ajattelen meditaation olevan osa joogaa ja joogista elämäntapaa. En siis noudata orjallisesti minkään tietyn koulukunnan meditaatiotekniikkaa, vaan täydennän joogaharjoitustani hiljentymällä ja mielen tyhjentämisellä. Teen yleensä niin sanotusti perus tietoisuus- ja läsnäoloharjoituksia mindfulness- ja vipassana -tekniikoita hyödyntäen. Lisäksi olen käynyt joillakin ohjatuilla mindfulness-tunneilla sekä Helsingin Hakaniemessä toimivan Nirodha Ry:n Vipassana -meditaatio illoissa.
Minulle joogan, meditaation, henkisyyden ja tieteen välillä ei ole ristiriitaa. Olen ehdottomasti tutkimuksen puolestapuhuja ja näiden teemojen saralta olisi tärkeää saada lisätietoa sekä meditaation hyödyistä että haitoista. Tiedostan, että henkisten oivallusten sekä sisäisten prosessien tutkiminen meditaation ja joogan yhteydessä on haastavaa, niin kuin myös Helsingin Yliopiston dosentti Anu Raevuori toteaa mainitsemassani artikkelissa. Meditaatiossa koetut tunnetilat voivat olla hyvin hienovaraisia, sisäisiä tunteita, joita voi olla vaikea pukea sanoiksi – siksi näitä kokemuksia on myös vaikea tutkia.
Säännöllisellä meditoinnilla on tutkitusti runsaasti positiivisia vaikutuksia, mutta voiko meditaatio sitten olla haitallista?
Niin kuin HS:n artikkelissakin mainitaan, meditaatio on terminä niin sanotusti kattokäsite monille eri meditaatiokoulukunnille. Näin ollen käsitteen sisälle mahtuu runsas kirjo erilaisia hiljentymistekniikoita aina viiden minuutin mindfulness-harjoittelusta uskonnollisissa meditaatioyhteisöissä harjoitettaviin menetelmiin. Siksi ei ole samantekevää, missä yhteydessä meditaation haittavaikutuksista puhutaan.
Uskoakseni lähes mikä tahansa tekeminen liiallisuuksiin vietynä voi saada ihmisessä aikaan haittavaikutuksia. HS:n artikkeli tarkastelee yhden ihmisen kertomaa yhteisössä, jossa meditaatiosessiot esimerkiksi retriittien yhteydessä voivat olla hyvinkin pitkiä – puhutaan tuntien mittaisesta päivittäisestä meditaatiosta kuukausien ajan. Kun meditoinnin haittavaikutuksia halutaan tarkastella tutkimuksessa, on täysin eri asia puhua 15 minuutin päivittäisestä meditaatiosta kuin 5 tunnin päivittäisestä meditaatiosta. Yksi merkittävä asia meditoinnin hyötyjä ja haittoja arvioitaessa onkin mielestäni meditointiin käytetty aika ja kohtuullisuus.
Ajattele esimerkiksi sanontaa: 30:llä minuutilla liikuntaa päivässä on terveyttä edistäviä positiivisia vaikutuksia ihmiseen elämään. Mutta miltäpä kuulostaa viisi tuntia päivässä kuntosalilla rehkimistä? Aivan. Kun jotakin asiaa tehdään paljon ja pitkään, oli kyseessä sitten urheilu, meditointi, syöminen, valvominen tai nukkuminen, alkaa liiallinen tekeminen karsimaan positiivisia vaikutuksia. Näin myös meditaatiossa. Joillekin retriitit sopivat, joillekin ei – tässä yhteydessä ei mielestäni voida kuitenkaan puhua objektiivisesti meditoinnin haitoista yleisesti.
”Läsnäolo ja hetkessä eläminen on vaivatonta ja mielekästä, ei sitä että hoemme mielessämme pakottavaa: ”ole läsnä, ole läsnä, ole läsnä” -mantraa. ”
Sama pätee läsnäoloon. Läsnäolo ja niin sanotusti hetkessä eläminen tarkoittavat parhaimmillaan sitä, että olemme aidosti läsnä tärkeissä elämän pienissä ja suurissa iloissa ja suruissa, ystävien ja perheen seurassa, nautimme arjesta ja juhlasta, otamme haasteet vastaan elämässä tietäen, että nekin menevät ohi. Päästämme irti menneisyyden häpeästä eläen tätä päivää, kuitenkaan murehtimatta tulevaa. Läsnäolo ja hetkessä eläminen on vaivatonta ja mielekästä, ei sitä että hoemme mielessämme pakottavaa mantraa: ”ole läsnä, ole läsnä, ole läsnä”.
Läsnäolo ei ole sitä, että pakotamme mielemme tähän hetkeen, se voi olla pieni ja lempeä ajatus, joka siirtää mielen huomisen työasioista ruokailuhetkeen tai keskusteluun lapsesi tai ystäväsi kanssa. Pakonomainen läsnäolon ja elämän merkityksellisyyden ajattelu ovat puolestaan jotakin muuta kuin hetkessä elämistä, ei niin lempeää ja hyödyllistä läsnäoloa.
Meditaation alkuhuuma voi olla maagista
Sitten on asioihin hurahtaminen ja alkuhuuma. Tiedät varmasti tunteen, kun olet aloittanut uuden harrastuksen tai löytänyt kiinnostavan mielenkiinnon kohteen. Opit uutta ja alat saamaan uuden kautta positiivisia vaikutuksia omaan elämääsi. Tunne on huumaava, ehkä hieman ylivirittynyt ja ajattelet; tätä lisää. Asiaa tarkastellaan niin sanotusti vaaleanpunaiset lasit silmillä, ja kaikki mitä uuteen lajiin tai asiaan liittyy, on hienoa ja upeaa. Ja se on inhimillistä – olen itsekin erehtynyt luulemaan, että meditaation myötä elämän murheet ja huolenaiheet eivät enää hätkähdytä minua.
Meditointi ei siis ole tässäkään asiassa poikkeus. Ihmiselle, jolle hiljaisuus ja mielen hiljentyminen ovat vieraita asioita, voi ensimmäinen meditointikerta, jolloin mieli oikeasti tyhjentyy ajatuksista ja arjen kohinoista, olla hyvinkin tajunnanräjäyttävä kokemus. Meditointi voi myös saada mietiskelijän tarkastelemaan omia elämänvalintojaan sekä omaa käytöstään uudella tavalla: mitä minä oikeasti elämältä haluan ja millainen tyyppi minä olen?
Meditointi ja itsetutkiskelu ei ole aina helppoa – eikä kukaan näin väitäkään
Toisaalta hiljentyessä voi tulla esiin myös ikäviä tuntemuksia. Erityisesti silloin, jos mielessä on paljon käsittelemättömiä asioita, traumoja ja ikäviä tukahdutettuja muistoja, voi meditointi tuoda paljon kipeitäkin asioita pintaan. Jos ja kun aloitteleva meditoija näitä kokee, voi hiljentyminen olla jopa tuskallista. Kukaan ei ole sanonut, että tutkimusmatka itseen ja omaan mieleen olisi helppoa. Ihmisen lähtökohdat vaikuttavat siihen, mitä meditaatiossa tapahtuu.
Myös ohjaajalla ja menetelmällä on vaikutusta. Kun meditoinnissa niin sanotusti etenee ja kehittyy, on tärkeää että omista tuntemuksista voi keskustella jonkun kanssa. Kokenut ohjaaja omaa traumainformoidun työotteen meditaatio-ohjaukseen ja osaa tarvittaessa kertoa oppilaalle, mikäli meditointia kannattaa vähentää ja ohjaa tarvittaessa avun piiriin. Myös omalla kokemuksella on väliä – mikäli meditaatio tuntuu syystä tai toisesta pahalle, kannattaa sitä silloin luultavasti vähentää.
Joillekin ihmisille meditointi voi laukaista fyysisiä ahdistuksen tunteita, ja tämän tiedän jo ihan ammatillisestakin näkökulmasta traumatisoituneiden ihmisten parissa työskennelleenä. Keholliset tuntemukset ja oman sydämen sykkeen tai hengityksen kuuntelu voi olla liikaa psyykelle, kun fyysinen paha olo on valtava. Tällöin erityisesti yksin meditointi kannattaa jättää pois suosiolla omista arkirutiineista ja keksiä jotakin muuta maadoittavaa tekemistä.
Meditointi voi siis paljastaa mielestä piilotettuja ja tukahdutettuja traumoja, jotka voivat edellyttää käsittelyä omassa mielessä joko yksin tai jonkun ulkopuolisen kanssa. Parhaimmillaan meditointi voi kuitenkin opettaa hyväksymään myös ikäviä tunteita, käsittelemään niitä rauhallisesti ja hyväksyen sekä opettaa lempeyttä itseä ja toisia kohtaan. Ylipäätään kehollisten menetelmien tavoitteena on löytää omasta kehosta turvapaikka, jossa on miellyttävä olla. Siksi yhden ikävän meditaatiokerran perusteella ei kannattaa heittää menetelmää romukoppaan sellaisenaan.
Meditointi on tutkimusmatka omaan mieleen.
Meditointi ei ole terapiaa
Yksi asia, joka tulisi pitää mielessä on myös se, että meditointi ei ole synonyymi terapialle, eikä näitä kahta tulisi mielestäni rinnastaa keskenään. Psykoterapia on terveydenhuollon ammattilaisen tarjoama hoitomuoto psyykkisten traumojen ja eri mielenterveyden häiriöiden hoidossa. Meditaatio sen suppeassa merkityksessä on puolestaan keino hiljentää mieli, läsnäoloa ja kykyä elää tässä hetkessä ja väylä oppia tuntemaan oma mieli, ajatukset ja itsensä. Tätä kaikkea voi ilman muuta tarjota myös terapia, mutta kaikki meditoivat ihmiset, eivät ole terapian tarpeessa. Meditointi voi siis olla harrastus siinä missä murtomaahiihto tai uintikin.
”Meditointi voi olla keino käsitellä vaikeita tunteita
esimerkiksi psykoterapian ohella. ”
Meditointi voi olla keino käsitellä vaikeita tunteita esimerkiksi psykoterapian ohella. Mindfulness-harjoittelu on Suomessakin tunnustettu esimerkiksi ahdistuksen hoitomenetelmäksi terveydenhuollossa muun mielenterveyshoidon ohella. Meditointi voi myös olla väylä sen oivaltamisen, että ihminen on terapian tarpeessa, ja silloin sinne onkin hyvä hakeutua. Nämä eivät siis ole toisiaan poissulkevia asioita, vaan ne voivat parhaimmillaan täydentää toisiaan.
Mitä, missä ja miten meditoidaan?
Myös sillä, missä ja miten meditoimaan, voi olla erilaisia – sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia – ihmisen mieleen. Niin kuin jo aikaisemmin totesin, meditointi-termin alle niputetaan runsaasti erilaisia koulukuntia ja meditaatiosuuntauksia, jotka voivat erota toisistaan valtavasti sekä tavoitteiden että hengellisten ja uskonnollisten uskomusten osalta. Myös syyt aloittaa meditointi voivat vaihdella.
Yksi tärkeä tekijä meditoinnin aloittamisessa onkin se, että päätös harjoittelusta lähtee itsestä. Hiljentymisellä tavoitellaan kenties sisäistä rauhaa ja itseensä tutustumista, parempaa stressinsieto- ja keskittymiskykyä sekä levollisuutta ja harmoniaa. Jos tavoitteeksi asetetaan sen sijaan maksimaalinen luovuus ja työteho, ja itse harjoittelu aloitetaan ikään kuin ”pakotettuna” vaikkapa työnantajan toimesta, aletaan olla jo hakoteillä.
”Jokainen meditointikerta kun on ainutlaatuinen, eivätkä meditoinnin hyödyt tule pakotettuna. ”
Meditoinnille ei nimittäin tulisi asettaa suuria odotuksia ja tavoitteita: jokainen meditointikerta kun on ainutlaatuinen, eikä meditoinnin hyödyt tule pakotettuna. Jos sen sijaan meditointia harrastaa säännöllisesti ilman sen suurempia odotuksia, voi yllättyä positiivisesti. Työnantaja ei voi myöskään tietää työntekijöiden henkilökohtaista taustaa, jolla voi olla merkitystä meditoinnin aloittamisessa.
Meditaation vai yhteisön haittavaikutuksia?
Mielestäni ei ole myöskään samantekevää puhutaanko meditoinnin haitoista uskonnollisen ja lahkomaisen, ankaran sääntökirjan alaisuudessa harjoitettavasta meditaatiota, vai päivittäisistä puolen tunnin mindfulnessiin perustuvasta tietoisen läsnäolon harjoituksista. Tällä hetkellä useimmat meditointia käsittelevät tutkimukset keskittyvät juuri mindfulness -harjoitteluun, jonka juuret ulottuvat buddhalaisen filosofiaan, mutta se ei menetelmänä sitoudu mihinkään uskontoon tai hengellisiin oppeihin.
Yhteisöllä voikin olla erittäin merkittävä vaikutus ihmisen mieleen ja ajatteluun sekä tapoihin jäsentää – tässä tapauksessa meditaatiosta ja sen tuomista oivalluksista – omia kokemuksia. Yhteisö voi parhaimmillaan olla tärkeä voimavara elämässä ja sieltä voi löytyä myös oma henkinen koti.
Joukkoon kuuluminen ja samankaltaisten- ja ajattelevien ihmisten löytäminen elämään on tärkeää. Joku löytää yhteisönsä opiskelijayhteisöstä, toinen harrastuksista, joku politiikasta tai meditaatioyhteisöstä. Jos yhteisö kuitenkin rajoittaa yhteydenpitoa sukulaisiin ja ystäviin, toimii kulttimaisesti tai muutoin ankarasti, aletaan olla jo vaarallisilla vesillä. Mutta liittyykö tämä enää meditaatioon sen varsinaisessa merkityksessä ja voiko tuolloin puhua meditaation haitoista?
Silti, meditoinnilla voi ilman muuta olla myös haittavaikutuksia ja asiasta on voitava käydä keskustelua. Asiasta kirjoittaa blogissaan esimerkiksi psykologi ja tietokirjailija Ari-Pekka Skarp, joka toteaa:
”On yleinen myytti, että meditaatio voi olla haitallista lähinnä traumataustaisille ihmisille. Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että haitallisia vaikutuksia esiintyy usein myös ihmisillä, joilla ei ole minkäänlaista traumataustaa tai aiempia mielenterveyden ongelmia. Tyypillisiä haittavaikutuksia ovat ylivirittyneisyys tai alivirittyneisyys, keskittymisen ja muistamisen vaikeudet, univaikeudet, aistihavaintoihin liittyvä epämiellyttävyys, hankaluudet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja tasapainoisen minäkokemuksen horjuminen. ”
Meditointi ei ole aina vaaleanpunaista ruusuilla tanssimista.
Lopuksi
Tällä blogitekstillä en halua mitätöidä kenenkään kertomaa ahdistavasta yhteisöstä tai meditaatiosta ylipäätään. En myöskään tarkoita, että HS:n artikkelissa mainitussa zen-yhteisössä olisi jotakin vikaan, koska on tunne yhteisöä. Puhun yhteisöistä yleisellä tasolla.
Koska jokaisen subjektiiviset kokemukset asioista ovat yksilöllisiä, jäsentävät ihmiset asioita eri tavalla. Se, että yksi on kokenut jonkun yhteisön ikäväksi, ei siis tarkoita sitä, että kaikki kokisivat asian niin tai että kokemus olisi absoluuttinen totuus. Samanaikaisesti se on kuitenkin yhden ihmisen kokemus asiasta, ja siksi myös todellinen.
Mielestäni on äärimmäisen tärkeää, että myös ikävistä asioista keskustellaan rakentavasti, koska asioilla on aina kaksi puolta. Arvostan suuresti ihmisiä, jotka uskaltavat kertoa avoimesti vaikeista kokemuksistaan omilla kasvoillaan. Se, jos mikä on rohkeaa. Meditoinnin haitoista puhuttaessa tulee kuitenkin muistaa, että yhteisöissä tapahtuvat erimielisyydet ja vääryydet eivät nekään ole synonyymi meditaatiolle.
Meditaatioon liittyvälle tutkimukselle on eittämättä tilausta. Meditointi voi olla äärimmäisen mielenkiintoinen ja mehukas tie oman mielensä syövereihin matkalla kohti itsensä hyväksymistä ja onnellisempaa elämää. Samanaikaisesti on kuitenkin todettava, että kaikille se ei välttämättä sovi.
Lähtökohtaisesti kuitenkin ajattelen, että kohtuullinen ja säännöllinen meditointi on turvallista lähes jokaiselle, joka ei kärsi vakavasta mielenterveydenhäiriöstä. Mikäli hiljentymisestä aletaan maalailemaan uhkakuvia meditoinnin negatiivisista vaikutuksista, kertoo se mielestäni omaa tarinaansa yhteiskunnan tilasta. Miksi oman itsensä, kehonsa ja mielensä äärelle pysähtymistä tulisi lähtökohtaisesti pitää haitallisena ja pelottavana?
Kirjoittelin elokuun alussa sokerittomuusprojektistani, jonka päätin aloittaa hektisen ja ruokavalioni osalta hieman retuperällä olleen, kesäloman jälkeen. Koska kirjoitan nyt tätä blogitekstiä, voin onnitella itseäni: I made it – kuukausi ilman sokeria (ja itse asiassa hieman ylikin).
Mutta minkälaisia muutoksia olen sitten huomannut olotilassani kuukauden herkuttomuuden jälkeen?
Fiiliksiä herkkulakon jälkeen.
Sokerikierteen katkaiseminen ja herkkuhimon hiipuminen
Itselleni tärkein positiivinen muutos projektissa on ollut ehdottomasti sokerikierteen katkaiseminen. Ja tästä olen aivan mahdottoman ylpeä! Suoraan sanottuna en edes muista, milloin viimeksi olisin ollut yli kuukauden – tai edes kokonaisen viikon – ilman sokeria ja herkkuja. Luultavasti joskus ennen raskauden alkua eli noin parisen vuotta sitten.
Koska minulla ei missään kohtaa herkuttomuusprojektiani ole ollut tavoitteena painonpudotus sinällään, en ole sen kummemmin rajannut ruokavaliotani. Ainoa konkreettinen muutos, jonka tein syömiseeni sokerittomuuden myötä, oli säännöllinen ruokailurytmi ja sen ylläpito. Tämä ei tietysti ole mikään kovin mullistava uutinen, mutta niin se vain on – säännöllinen ateriarytmi on aivan ehdoton asia herkkulakon onnistumisessa.
Säännöllisen syömisen myötä en ole tuntenut missään vaiheessa koko kuukautta vastustamattoman palavaa tarvetta syödä herkkuja, vaikka houkutuksiakin on tullut vastaan. Itselleni tämä myös kertoo sen, että ruokavaliossa on tässä suhteessa ollut petrattavaa. Kun syö säännöllisesti ja terveellisesti, elimistö ei huuda ylimääräisiä sokereita verensokerien laskiessa liian pitkästä syömättömyydestä johtuen.
Ehkä vaikeimmat hetket sokerittomuudessa ovat tulleet vastaan silloin, kun olen joutunut kieltäytymään herkuista esimerkiksi kyläillessä. Jostain syystä sokerittomuus herättää ihmisissä tunteita puolesta ja vastaan, ja kieltäytyminen herkuista tuntuu toisinaan epäkohteliaalta. Sokerittomuuden perustelu voi tuntua haastavalta erityisesti silloin, jos tavoitteena ei ole niin ikään laihduttaminen, vaan terveyspainotteiset syyt. Kyllä te tiedätte nää ”kyllä sä nyt yhden voit ottaa” kommentit.
Oikeastihan siinä ei ole mitään epäkohteliasta, jos haluaa pitää itsestään huolta ja voida hyvin. Vastapainona ihmettelyihin olen myös saanut runsaasti positiivisia tsemppiviestejä asiaan liittyen sekä kuullut monia tarinoita siitä, kuinka sokerittomuus on muuttanut elämän huomattavasti positiivisempaan suuntaan.
Ruokavalio on muuttunut terveellisemmäksi
Toinen tärkeä seikka herkuttomuusprojektissa on ollut ruokavalion muuttuminen ylipäätään terveellisemmäksi. Itse syön yleisesti melko terveellisesti, mutta joitakin aterioita on tullut silloin tällöin skipattua esimerkiksi suklaalla. Sokeripitoiset herkut sisältävät runsaasti kaloreita ja nopeaa energiaa, minkä johdosta oikeaa nälkää voi olla vaikea tunnista. Näin tulee myös jätettyä väliin terveellisiä välipaloja ja pahimmillaan kokonaisia aterioita. Sokerilakon aikana en luonnollisesti ole missään vaiheessa syönyt orastavaan nälkään suklaapatukkaa lennosta, vaan enemmän oikeaa ja terveellistä ruokaa.
Se, että jääkaapissa on aina normaalia ruokaa, onkin ollut ehdoton edellytys sokerittomuuden alkutaipaleella. Omalla kohdallani varsinkin alkuun ruokaostokset tuli suunniteltua siten, että jääkaapissa on aina myös terveellistä naposteltavaa, joskin pahimmat herkkuhimot ovat jo historiaa, eikä sokeria oikeasti tee enää mieli. Pahin sokerihimo hellitti parissa viikossa, mutta huomaan edelleen, että mikäli ateriaväli pitkittyy syystä tai toisesta, saattaa makeaa tehdä mieli. Silloin yksinkertaisesti syön jotain muuta ja sokerihimo menee ohi.
Ruokavalio koostuu perus kotiruoasta ja välipaloista.
Herkuttomuuden myötä yleinen vireystaso on virkeämpi
Kuukauden aikana yleinen vireystaso on selkeästi noussut, eikä kesäloman jälkeisiä jäätäviä “nuupahduksia” ole enää esiintynyt yhtä paljon kuin kesän lopussa. Omalla kohdallani vireystasoa on kuitenkin hieman vaikea arvioda, koska elämme edelleen pikkuvauva-arkea, ja yöheräämiset ovat valitettavasti vieläkin osa meidän perheen arkea. On sanomattakin selvää, että jatkuva katkonainen uni vaikuttaa energiatasoihin. Myös ferritiiniarvoni olivat kesän alussa hyvin matalat (arvo 11), millä on ollut eittämättä vaikutusta jaksamiseeni.
Verraten heinäkuun loppuun olo on kuitenkin huomattavasti pirteämpi ja jaksan tehdä enemmän asioita. Sokerikierteen noidankehä onkin siinä mielessä katala, että yhtäältä sokeri uuvuttaa ja saa olon nuutuneeksi, mutta toisaalta se antaa nopean energiapiikin uupuneeseen olotilaan. Kun tämän kierteen saa katkaistua, muuttuu olo puolestaan tasaisemmaksi. Yhteenvetona voisin sanoa, että olo on edelleen ajoittain väsynyt, mutta selkeästi suunta on parempi sokerilakon aloittamisen jälkeen. Tämä jos mikä motivoi jatkamaan sokerittomuutta.
Turvotus on vähentynyt
Yksi selkeä ja konkreettinen positiivinen muutos olossani on turvotuksen vähentyminen. Vaikka minulla ei ole tällä hetkellä käytössäni vaakaa huomaan selkeästi, että vanhat farkut sujahtavat helposti jalkaan ja olo on muutenkin “sutjakampi”.
Koska ihmiset ovat yleensä myös kiinnostuneita numeroista, mittasin vyötärönympärykseni sokerilakon alussa ja näin hieman yli kuukauden sokerittomuuden jälkeen senttejä vyötäröltä näyttää lähteneen 2cm eli vyötärö on kaventunut 68 senttitimetristä 66 senttimetriin. Liikuntarutiineihini on kuulunut joogaa ja muutamia jumppia, millä voi myös olla jotain tekemistä vyötärön kapenemisen kanssa. Oli niin tai näin, vatsa vaikuttaa jotenkin timmimältä, mikä on ihan kiva näin synnyttäneen naisen näkövinkkelistä.
Vyötärö kuukauden sokerittomuuden jälkeen (ennen kuvaa ei valitettavasti ole).
Motivaatio liikkumiseen on kasvanut
Ja vielä viimeisimpänä muttei vähäisimpänä: sokerilakon myötä innostukseni liikkumiseen on kasvanut. Viimeisen kahden viikon aikana on tullut jumppailtua muutamaan otteeseen ryhmäliikunnassa ja käytyä jopa kerran kuntosalilla. Tämä on luultavasti tulosta kasvaneesta vireystasosta, sillä vielä kuukausi sitten kuntosalille raahautuminen tuntui vähintäänkin puolimaratonilta. Liikunta taas saa oloni tuntumaan edelleen virkeämmältä, ja siten myös positiivinen kierre jatkuu.
Kokonaisuutena voisinkin sanoa, että harkkulakon tavoitteet eli sokerikierteen katkaiseminen ja vireystason kasvattaminen tuli saavutettua projektin myötä ja olen asiasta äärimmäisen tyytyväinen.
No aionko sitten jatkaa sokerittomuutta? Ehdottomasti. Mitään tiettyä päivämäärä en halua sokerittomuuden asettaa, mutta tällä ruokavaliolla mennään toistaiseksi myös jatkossa:)
Ps. Voit lukea lisää mun vinkkejä sokerittomuuden aloittamiseen tästä postauksesta.
Syyskuun alun kunniaksi tämän viikon blogiaiheena on luvassa hieman erilaista teemaa – aloitan nimittäin neliosaisen postaussarjan paritantran alkeista. Tämä on postaussarjan ensimmäinen osa, jossa kerron:
Mitä tantra ja paritantra ovat?
Kenelle paritantra sopii?
Kuinka olen päätynyt aloittamaan tantran yhdessä puolisoni kanssa?
Useimmilla ihmisillä ensimmäinen mielikuva tantrasta liittyy tavalla tai toisella seksiin. Ehkä käsitteestä nousee mieleesi esimerkiksi sanat erotiikka, seksuaalienergia tai tantrinen rakastelu. Tantra voi toden totta olla kaikkea tätä, eikä mikään edellä mainituista asioista ole poissuljettua menetelmän harjoittamisessa, mutta klassinen tantra oppina on jotakin paljon suurempaa kuin seksuaalinen nautinto. Itse asiassa koko filosofian typistäminen vain seksuaalisuuteen on varsin länsimaalaistunut ja kapeakatseinen tarkastelutapa tämän historiallisen opin tarkoituksesta ja alkuperästä. Mutta mitä tantra sitten oikeastaan on?
Sana ”tantra” tulee sanskritin kielestä, ja se tarkoittaa ”laajentumista”. Tarkasteltaessa tantraa oppina, voi termi tarkoittaa perinteiden yhdistämistä kokonaisvaltaiseksi käytännöksi. Tantran varhaisimmat harjoittajat pitivät oppia kattavana kehon ja mielen järjestelmänä, jonka tavoitteena on tiedon ja viisauden laajentaminen – sen ymmärtämistä, että koko maailma on toisiinsa kietoutunut kokonaisuus. Nykypäivänä länsimaissa harjoitettavasta ja monien tuntemasta, seksuaalisuuten ja seksuaalienergiaan keskittyvästä tantrasta, käytetään usein nimitystä ”neotantra”. Tantran harjoittajia kutsutaan puolestaan tantrikoiksi.
Klassisen tantran juuret ulottuvat hindulaiseen ja buddhalaiseen filosofiaan n. 500 vuotta ajanlaskun aloittamisen jälkeen. Tantraa ei voida yksiselitteisesti määritellä tai asettaa vain johonkin tiettyyn filosofiaan tai käytäntöön, sillä tantran harjoittajat ovat jakautuneet useisiin eri koulukuntiin. Opin sisälle mahtuu siis runsaasti käytäntöjä ja tekniikoita, joilla tantraa harjoitetaan. Sen harjoitusmenetelmiin lukeutuu sekä henkisiä että fyysisiä harjoituksia, joita ovat esimerkiksi jooga, meditaatio, mantraaminen, mudrat, chakratyöskentely sekä pari- ja yksilöharjoittelu. Yhteistä kaikille tantrisille opeille on kuitenkin se, että tantra on henkisen valaistumisen tie, joka vahvistaa yhteyttä itseen sekä muuhun maailmaan.
Tantran perimmäinen tarkoitus – tiedon ja tietoisuuden laajentaminen sekä ykseyden ja yhteyden kokeminen – ovat osa sekä klassisen tantran että neotantran filosofiaa. Näin ollen tantralla on siis monia yhtymäkohtia erilaisiin itämaisiin henkisiin oppeihin. Tantrassa keho ja kehollisuus ovat kuitenkin merkittävässä osassa tuota yhteyden kokemista ja keho onkin niin sanotusti “työkalu” valaistumiseen.
”Tantra on yhteyttä itseen ja muihin, tietoisuutta ja läsnäoloa, yhteyttä universumiin ja maailmankaikkeuteen sekä rakkautta ja hyväksymistä.”
Kiteytettynä ymmärrän tantran siten, että se on yhteyttä itseen ja muihin, tietoisuutta ja läsnäoloa, yhteyttä universumiin ja maailmankaikkeuteen sekä rakkautta ja hyväksymistä. Toisin kuin monissa muissa henkisissä opeissa, tantrassa seksuaalisuutta ei nähdä negatiivisena ominaisuutena, eikä esteenä henkiselle kasvulle. Päin vastoin seksuaalisuus ja seksuaalinen nautinto ovat tantralle ominaisia ja luonnollisia asioita.
Mitä on paritantra?
Paritantra on yhdessä kumppanin kanssa tehtävää tantraharjoittelua, jonka tavoitteena on:
vahvistaa sekä henkistä että fyysistä yhteyttä kumppaniin
lisätä vetovoimaa puolisoiden välillä
elävöittää ja ravita parisuhdetta
poistaa häpeää ja tabuja kumppanien välillä
vahvistaa läsnäoloa ja tietoisuutta parisuhteessa sekä elämässä ylipäätään.
Joissakin tilanteissa ja ryhmissä tantran pariharjoituksia on mahdollista tehdä myös jonkun muun läheisen tai miellyttävän henkilön kuin kumppanin kanssa, mutta tällöin oleellista on, että pari on itsellesi mieluisa ja luotettava henkilö – joku, jonka kanssa haluat vahvistaa henkistä yhteyttä ja jolle uskaltaa avautua. Paritantra ei siis ole synonyymi tantraseksille, eivätkä tantraharjoitukset ole automaattisesti eroottisia.
Usein paritantrakurssit ovat kuitenkin suunnattu pariskunnille. Pariskunnille suunnatussa paritantrassa tehdään erilaisia läsnäoloa ja kumppanien välistä yhteyttä vahvistavia harjoituksia muun muassa keskustelun, kosketuksen ja eri aistien harjoittamisen keinoin. Usein alkeistason paritantrassa keskitytään paljolti kumppanien välisen henkisen yhteyden vahvistamiseen sekä toisen näkemiseen kokonaisena ja avoinna. Eroottiset harjoitukset ovat vapaaehtoisia, eikä niitä ole halutessaan pakko tehdä lainkaan. Tehtäviä tehdään aina oman mielen ja kehon rajoissa – avoin keskusteluyhteys ja sen harjoittelu toisen kanssa ovat siis tärkeä osa paritantraa.
Tantrassa ymmärretään, että meillä kaikilla on perimmäinen halu ja toive tulla nähdyksi, kuulluksi ja rakastetuksi juuri sellaisina kuin olemme. Paritantrassa pyritään sanoittamaan ja aistimaan, mikä tuntuu itsestä ja toisesta hyvälle sekä herkistymään kuuntelemaan omia sekä toisen hienovaraisia viestejä ja tarpeita. Tuomitsematta ja rakastaen. Itsensä ja oman mielen avaaminen toiselle voi olla yllättävän haastavaa myös pitkissä parisuhteissa oleville pareille, eikä harjoitusten voimaa voi siksi vähätellä.
Kenelle paritantra sopii?
Paritantra sopii sellaisille pariskunnille, jotka haluavat vahvistaa ja elävöittää parisuhdetta, saada lisämaustetta seksielämään, rakentaa luottamusta kumppanien välillä sekä kasvattaa vetovoimaa oman puolison kanssa. Usein paritantraan hakeutuvien suhde saattaakin olla väljähtänyt tai yhteys toiseen on etääntynyt arkisen puurtamisen keskellä. Tantraan hakeutuvien on hyvä olla ainakin jossain määrin avarakatseisia tai ainakin suhtautua harjoitteluun avoimin mielin; välillä tantra saattaa naurattaa ja hämmentää, välillä itkettää – ja se kaikki kuuluu asiaan.
Ehkä tärkeintä, paritantra sopii sellaisille pariskunnille, jotka haluavat tehdä töitä suhteensa eteen ja että parisuhde voi hyvin. Kuunteleminen, läsnäolo ja toisen näkeminen ovat asioita, joiden äärelle ihan jokaisen parisuhteessa elävän olisi hyvä pysähtyä. Tantra voi parhaimmillaan saada laimentuneen suhteen kukoistamaan ja saada kumppanien välille takaisin sen kuuluisan “alkuhuuman” tunteen. Ja kyllä – tantrasta voi saada sitä kaivattua kipinää seksielämään.
Paritantrasta voi löytää alkuhuuman kipinää parisuhteeseen.
Kuinka olen päätynyt aloittamaan paritantran?
Tantra on itselleni uusi aluevaltaus henkisen hyvinvoinnin alueella. Vaikka olen ollut varovaisen kiinnostunut aiheesta jo useamman vuoden ajan, sisältää tämän hetkinen tantrakokemukseni vain muutamia satunnaisia tantra-workshopeja ja introtunteja eri joogatapahtumien yhteydestä. Lisäksi aikaisemmat kokemukseni menetelmästä ovat olleet hieman kahtiajakoisia.
Jotkut tantratunnit (erityisesti tantrameditaatiot) ovat olleet selittämättömän upeita ja ainutlaatuisia: tantrameditaatiossa lataus ihmisten välillä, tunteet, avoimuus ja herkkyys ovat olleet aivan omaa luokkaansa, ja harjoittelusta on jäänyt maagisen upea ja rauhallinen olotila. Jotkut tantrakokeiluni ovat puolestaan olleet aloittelijalle suoraan sanottuna hieman liikaa. Seksuaalienergiaan heittäytyminen vieraassa ympäristössä on ollut oman mukavuusalueeni ja rajojeni ulkopuolella, ja siten kyseiset workshopit ovat olleet ehkä liiankin latautuneita omaan makuuni. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että workshopeissa olisi ollut jotakin väärää tai ikävää – en vain ole itse ollut sellaiseen vielä valmis.
Aloittelijan onkin syytä aloittaa tantraharjoittelu kenties hieman pienemmässä alkeisryhmässä, eikä mennä suoraan syvään päätyyn, mikäli omaan kehoon ja seksuaalisuuteen liittyy epävarmuuksia. Pääosin käsitykseni tantrasta on kuitenkin erittäin positiivista, ja kaikki kokemukseni ovat aina olleet vähintäänkin mielenkiintoisia. Oli niin tai näin, tantra on jotakin, mikä pitää itse kokea ja tuntea avoimin mielin.
Miksi juuri nyt?
Oikeastaan ihmettelen itsekin, kuinka tantra on osaltani jäänyt aina vain kokeiluasteelle, eivätkä syvää tyytyväisyyttä herättäneet kokemukseni ole kantaneet hedelmää sen pidemmälle alkuinnostuksen siivittämänä. Tällä kertaa paritantran aloittaminen on kuitenkin lähtenyt täysin puolisoni aloitteesta, mistä olen hänelle erittäin kiitollinen.
Täytin nimittäin kesäkuun lopussa pyöreitä eli kokonaiset 30-vuotta. Syntymäpäiväni kunniaksi sain kumppaniltani yllätykseksi Maitri Tantrikan järjestämän paritantran verkkokurssin, johon olemme hiljalleen tutustunut kesän aikana. Lahja oli itselleni enemmän kuin mieluisa, sillä vauva-arjen pyöritys on rehellisesti sanottuna vienyt veronsa parisuhteen huoltamiselta ja kahdenkeskiseltä ajalta kumppanin kanssa.
Kysyessäni puolisoltani, miksi hän halusi aloittaa paritantran kanssani juuri nyt, kertoi hän tärkeimmäksi syyksi halun löytää toisemme uudelleen, mutta myös uudella tavalla. Lisäksi taustalla vaikuttivat aiemmat sekä muiden hyvät kokemukset tantrasta, läheisyyden vahvistaminen ja parisuhteeseen panostaminen arjen keskellä.
Tantran ytimessä on rakkaus.
Tantraa pareille -verkkokurssi
Maitri Tantrikan “Tantraa pareille” -verkkokurssi on Maitri Eerikäisen kehittämä, pariskunnille suunnattu paritantran online-kurssi. Verkkokurssi sopii sekä täysin aiheeseen perehtymättömille että jo aiemmin tantraa harrastaneille pariskunnille. Kurssin harjoitukset sisältävät ajattomia ja klassisia paritantraharjoituksia, joita voi tehdä kotona täysin omassa aikataulussa, vaikka yhden harjoituksen kerrallaan.
Kurssin teemat jakautuvat kolmeen eri jaksoon, jotka ovat seuraavat:
Intiimiys
Rakkaus
Polariteetti
Jokaisesta teemasta löytyy harjoituksia juuri kyseisen teeman vahvistamiseen oman kumppanin kanssa. Intiimiysjaksolla harjoitusten avulla etsitään syvempää intiimiä yhteyttä puolisoon. Rakkausosiossa herätellään rakkautta ja hyväksymistä itseä sekä toista kohtaan. Viimeinen eli polariteetti-jakso keskittyy vetovoiman vahvistamiseen kumppanien välillä.
Videoiden pituudet vaihtelevat 5 minuutista 20 minuuttiin. Kukin kategoria alkaa introvideolla, joka johdattelee pariskunnan jakson teemaan. Itse harjoitusvideoita on yhteensä 12 kappaletta, ja niitä voi tehdä omassa tahdissa. Kurssi on voimassa ostopäivästä vuoden ajan, joten harjoituksia voi tehdä myös useampaan otteeseen. Kurssin hinta on 59 euroa. Kurssiin voit tutustua tästä linkistä.
Lähtökohtaisesti pidän läsnäolokursseista -ja tunneista enemmän verraten verkossa järjestettäviin tapahtumiin, mutta nykyiseen elämäntilanteeseeni verkkokurssi sopii mainiosti ja se on yllättänyt minut ja puolisoni valtavan positiivisesti. Vauva-arjen keskeltä voisi nimittäin olla hankalaa irrottautua viikottaiselle tunnille yhdessä kumppanin kanssa, eikä koko viikonlopun kestävälle kurssille olisi mahdollista osallistua tämänkään vertaa.
Tällä hetkellä olemme käyneet läpi kurssin ensimmäisen osion eli intiimysjakson, josta kerron myöhemmin lisää tantrapostaussarjan toisessa osiossa. Tantrapostaukset julkaisen syksyn mittaan siinä aikataulussa, kun kerkeän aiheesta kirjoittelemaan ja miten etenemme kurssilla puolisoni kanssa.
Mikäli tantra siis kiinnostaa, pysy kuulolla myös jatkossa:) Jos sinulle herää kysymyksiä aiheeseen liittyen, vastaan niihin mielelläni kommenteissa.
Viime aikoina silmieni eteeni on tupsahtanut muutamia keskustelun aloituksia liittyen siihen, mitä asioita ensimmäistä kertaa joogatunnille menevän kannattaisi ottaa huomioon tunnille suunnatessaan. Monilla eri joogasaleilla käyneenä ajattelinkin kirjoittaa kyseisestä aiheesta pienen blogiartikkelin.
Tässä postauksessa kerron, mitä sinun kannattaa ottaa huomioon ensimmäistä kertaa joogatunnille mentäessä ja annan muutamia vinkkejä ekan kerran “kynnyksen” ylittämiseen.
Sinun ei tarvitse olla notkea tai vahva aloittaaksesi joogaa
Ihan ensimmäiseksi yksi tärkeä asia: sinun ei tarvitse murehtia sitä, oletko tarpeeksi “jotakin” aloittaaksesi joogaa. Monesti joogaharrastusta aloitteleva saattaa pohdiskella esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:
”Pitääkö minulla olla hyvä tasapaino mennäkseni joogatunnille?”
”Pitääkö minun olla notkea mennäkseni joogatunnille?”
”Pitäisikö minun joogata ensin kotona omatoimisesti ennen ensimmäistä kertaa tunnille menoa?”
Vastaus on: Ei tarvitse!
Sinun ei tarvitse olla tarpeeksi notkea, tarpeeksi vahva, tarpeeksi hoikka tai tarpeeksi liikkuva lajia aloittaaksesi – kaikki aloittavat jostain, etkä ole varmasti ainoa, joka on innostunut lajista vasta hiljattain. Jooga on ihan kaiken näköisiä, kokoisia ja tasoisia tyyppejä varten. Sitä paitsi, taitavakin joogi on joskus ollut aloittelija.
Jooga on aina sinua itseäsi varten ja tunneilla keskitytään intensiivisesti omaan harjoitukseen. Näin ollen kukaan (opettajaa lukuun ottamatta) ei tarkkaile sinun harjoitustasi. Se joogassa onkin parasta, että saat oikeasti keskittyä 100% itseesi ja uskoakseni näin tekevät myös muut tunneille uskaltautuvat.
Mikäli kynnys osallistua tunnille on silti korkea, on nykyään räätälöity tunteja erilaisista lähtökohdista lajia aloittaville. On äijäjoogaa, xl-joogaa, traumajoogaa, joogaa liikuntarajoitteisille, alkeiskursseja, you name it – vaihtoehtoja siis löytyy vaikka millä mitalla ihan jokaiselle. Alkuun onkin syytä pohtia, mikä olisi itsellesi sopiva joogatyyli, millaisia tarpeita sinulla on joogaan liittyen ja tottakai – ilmoittautua kurssille tai tunnille.
Ensimmäistä kertaa joogaan – alkeiskurssille vai kertatunnille?
Kun olet perehtynyt omiin tarpeisiisi joogalajia pohtiessasi ja päättänyt mitä tyyliä haluat kokeilla, on aika suunnata ensimmäiselle tunnille. Pohdinta alkeiskurssin ja kertatunnin välillä on varmasti aihe, joka jakaa mielipiteitä. Siinä missä joku haluaa kokeilla ensin muutamaa eri tyylilajia ennen kurssille ilmoittautumista, haluaa toinen puolestaan henkilökohtaisempaa ohjausta pienessä ryhmässä heti alkuunsa.
Täysin joogaan perehtymättömälle suosittelisin alkeiskurssin käymistä tai pientä ryhmää, jotta liikkeet ja asentotekniikat tulevat tutuiksi. Jooga on turvallinen ja lempeä liikuntamuoto, kunhan kehon linjaukset ja asennot tehdään oikein, oman liikkuvuuden rajoissa. Näin vältytään mahdollisilta asentovirheiltä ja loukkaantumisilta.
Useat joogakoulut tarjoavat kurssien lisäksi muutaman päivän mittaisia, lyhyitä tutustumisjaksoja, jotka voivat kestää esimerkiksi viikonlopun ajan sekä introtunteja aloittelijoille. Mikäli et siis ole varma siitä, mikä tyylisuuntaus voisi olla juuri se sinun juttusi, voit käydä kokeilemassa muutamaa eri vaihtoehtoa introtunneilla.
Jos sinulla on kuitenkin jo hieman joogakokemusta tai kurssin käyminen ei muuten vaan innosta, ei alkeiskurssin käyminen ole pakollista. Monet joogakoulut tarjoavat yksittäisiä alkeistason tunteja, joihin voi osallistua kertamaksulla. Näin ollen tunneille on helppo hypätä mukaan myös uutena osallistujana. Joogatuntien hinta vaihtelee pääkaupunkiseudulla 10 eurosta 25 euroon.
Mitä mukaan tunnille ja mitä kannattaa huomioida?
Ensimmäistä kertaa joogatunnille mentäessä et oikeastaan tarvitse mitään muuta mukaasi kuin itsesi, mahdollisesti vesipullon sekä mukavat treenivaatteet. Joogan sopivia vaatteita ovat esimerkiksi vartalonmyötäiset legginssit tai shortsit sekä toppi/t-paita. Joogalegginssien on hyvä olla vyötäröltä sen verran napakat, ettei housuja joudu nykimään ylös päin joka asennon välissä – se on vain turhauttavaa ja häiritsee harjoittelua. Samasta syystä myös puserovalinnassa kannattaa suosia ihonmyötäistä vaihtoehtoa. Loppu viimein oleellista on kuitenkin pukeutua niihin treenivaatteisiin, joissa tunnet olosi kotoisaksi.
Mikäli sinulta löytyy oma joogamatto, kannattaa myös se ottaa mukaan tunnille. Joogaa aloitellessa maton ei tarvitse olla kovinkaan kummoinen, joten ihan perus muutaman kympin matto ajaa asiansa alkuunsa. Itse käytin vuosia ihan tavallisesta urheiluliikkeestä ostamaani noin 30 euron joogamattoa. Jos sinulta ei omaa alustaa kuitenkaan vielä löydy, saa joogastudioilta lähes poikkeuksetta käyttöönsä lainamaton. Myös mahdolliset joogassa käytettävät apuvälineet saa lainaksi tunnilta.
Tunnille tarvitset mukavat treenivaatteet, maton ja mahdollisesti vesipullon.
Keskustele opettajan kanssa mahdollisista rajoituksista
Ensimmäistä kertaa tunnille suunnatessa on hyvä mainita opettajalle, että olet ensikertalainen joogassa ja kertoa mahdollisista rajoituksista, mikäli sinulla sellaisia on. Esimerkiksi polvi-, selkä- ja niskaongelmista voi aivan hyvin kertoa opettajalle. Näin ohjaaja voi tarvittaessa näyttää sinulle vaihtoehtoisia variaatioita jooga-asentoihin ja ohjata tarkemmin liikkeiden tekemisessä oikein. Älä siis pelkää kertoa tilanteestasi! Oma kokemukseni on, että joogaopettajat vastaavat mielellään kysymyksiin ja ovat erittäin ystävällisiä uusia harrastajia kohtaan.
Ihan ensimmäiselle tunnille on hyvä saapua hyvissä ajoin (noin 15-20min), jotta tuntimaksut ja mahdolliset keskustelut opettajan kanssa kerkiää hoitamaan rauhassa. Alkuun on myös mukava tutustua joogastudion tiloihin ja rauhoittua itsekseen matolla.
Salietiketti
Joogatunnille mentäessä ei sinällään tarvitse tietää mitään joogasta, mutta usein saleilla ja tunneilla vallitsee tietynlainen “salietiketti”, jotta joogatunti olisi mahdollisimman mukava ja rentouttava jokaiselle osallistujalle. Sääntöjä ei siis ole runsaasti, mutta muutamat asiat on hyvä pitää mielessä:
Sulje puhelin tai pidä se äänettömällä
Saavu tunnille ajoissa, mielellään hieman ennen tunnin alkua.
Jätä tavarat niille osoitettuun paikkaan
Huolehdi hygieniasta ja pidä joogamattosi puhtaana
Tunneilla ei ole soveliasta höpistä kaverin kanssa.
Pidetään parin metrin välit (varsinkin näin korona-aikaan)
Vieläkö jännittää? Nappaa kaveri mukaan.
Vieläkö joogatunnille meno jännittää? Yksi hyvä keino aloittaa uusi harrastus, on aloittaa se kaverin kanssa. Ystävän kanssa uuteen paikkaan on kenties helpompi mennä ja samalla tulee vietettyä laatuaikaa kaverin kanssa. Kun ensikertalaisen ”kynnys” on ylitetty ja paikat tulleet tutuiksi, rohkaistuu tunneille menemään myös ihan itsekseen.
Myös uuden harrastuksen aloittamisen jälkeisiä fiiliksiä on mukava jakaa jonkun kanssa. Itse kävin raskausjoogassa hyvän ystäväni kanssa ja fiiliksiä omasta olosta ja tunnin sisällöstä oli ihana käydä läpi aina tunnin päätteeksi. Mikäli olet myös altis kärsimään ”motivaatiopulasta” liikkumisen suhteen, voi joogatreffit kaverin kanssa motivoida lähtemään tunnille, vaikka ei aina huvittaisikaan.
Kokeile rohkeasti useita joogatyylejä
Ja lopuksi vielä: kokeile rohkeasti erilaisia tyylejä! Itse kävin joogataipaleeni alussa esimerkiksi sekalaisesti hatha, flow ja yintunneilla ennen astangajoogan löytämistä. Tällä hetkellä harjoitteluni koostuu pääosin flowsta ja astangasta.
Mikäli tunnille meno edelleen jännittää, voi joogaa kokeilla kotioloissa esimerkiksi YouTubesta löytyvien videoiden avulla. Tällöin on hyvä ottaa huomioon se, että tunti on aloittelijalle suunnattu ja että videolla liikkeet näytetään hitaasti. Videon etuna on se, että tunnin voi halutessaan stopata, kun hakee oikeaa tekniikkaa liikkeelle.
Englanninkielisistä YouTube-joogeista tunnetuin on lienee Adriene Mishler, jonka kanava löytyy nimellä Yoga with Adriene. Adrienen tunnit ovat hyvin lempeitä ja rentoja, jotka sopivat mainiosti aloittelijoille. Myös suomenkielisiä videotarjontaa löytyy nykyään melko paljon ihan vain hakusanalla ”joogaa aloittelijoille”.
Toivottavasti tästä postauksesta oli hyötyä joogatunnin ekan kerran ylitykseen.
Kerroin viime viikolla, että olen ollut herkkulakossa elokuun alusta alkaen. Tällä hetkellä herkuttomuutta on siis kestänyt hieman yli kaksi viikkoa, ja tällä viikolla päätin siirtyä yhä sokerittomampaan ruokavalioon karsimalla ravinnosta piilosokerien määrää.
Mikäli teema on myös sinulle ajankohtainen, kerron tässä postauksessa:
miksi sokerin karsiminen ruokavaliosta on kannattavaa
vinkkejä onnistuneen herkkulakon aloittamiseen.
Miksi sokerin vähentäminen ruokavaliosta kannattaa?
Suomessa syödään vuosittain keskimäärin 30 kiloa sokeria ihmistä kohden. Tämä tarkoittaa keskimäärin sitä, että yksi ihminen syö sokeria 80 grammaa päivässä. Sokeria saadaan paitsi makeista herkuista myös piilosokeria sisältävistä tuotteista, kuten rahkoista ja jogurteista, mehuista ja virvokkeista, alkoholista, salaatinkastikkeista ja ketsupista, valmisaterioista ja monista muista ruokavalmisteista. Vaikka makeat karkit ja leivonnaiset ovat herkullisia, ei valkoisessa sokerissa ole valitettavasti lainkaan elimistölle hyödyllisiä hivenaineita ja mineraaleja.
Itselleni tärkein syy karsia herkkuja ruokavaliostani on yksinkertaisesti sokerikierteen katkaiseminen ja väsymys. Sokeri on myös äärimmäisen addiktoivaa – mitä enemmän sokeria syö, sitä enemmän elimistö sokeria kaipaa. Olen kuullut sanottavan, ettei sokerista vieroittautuminen aiheita oikeasti fyysisiä vieroitusoireita, mutta omasta kokemuksesta voin todeta, että päänsärky, ärtymys ja väsymys ovat olleet ihan todellisia tuntemuksia sokerista vieroittautumisen alkutaipaleella.
Myös sokerin terveysvaikutukset mietityttävät. Liiallinen sokerin syöminen vaikuttaa terveyteen monin eri tavoin. Sokeri voi altistaa ylipainolle ja kasvattaa riskiä sairastua muun muassa diabetekseen, elimistön tulehduksellisiin sairauksiin, sepelvaltiomotautiin sekä sydänsairauksiin.
Sanonta ”olet mitä syöt” päteekin oikeastaan lähes kaikkeen ravintoon – paitsi juuri niihin herkkuihin. Herkkuja syömällä ihmisestä ei nimittäin tule herkkua. Päinvastoin liika sokerin syöminen vaikuttaa ihon kuntoon, hampaiden reikiintymiseen, turvottaa ja vaikuttaa energiatasoihimme negatiivisesti.
Olipa sinulla sitten mikä tahansa terveydellinen tai hyvinvointiin liittyvä syy vähentää sokerin määrää ruokavaliossasi, tulet todennäköisesti huomaamaan positiivisia muutoksia olotilassasi jo muutaman viikon sokerittomuuden jälkeen.
Tässä omakohtaisia vinkkejä onnistuneen herkkulakon aloittamiseen:
Tee päätös herkkulakosta ja sen aloitusajankohdasta
Ihan ensimmäinen askel herkkulakossa onnistumiseen on tehdä päätös sen aloittamisesta. Itselleni aloitusajankohta oli tällä kertaa kuukauden alku, mutta yhtälailla starttipäivä herkuttomuuteen voi olla vaikka alkava viikko, tämä päivä tai vaikka tämä hetki.
Naisilla myös kuukautiskierron ajankohdalla voi olla merkitystä herkkulakon onnistumiseen. Mikäli himoitset sokeria esimerkiksi juuri ennen kuukautisten alkua, voi herkkulakon aloitusajankohta olla otollisempaa kierron alussa tai sen jälkeen.
Mieti, kuinka sinulla on helpointa aloittaa muutos ja tee päätös siitä. Päätä myös mitä herkkulakkoon kuuluu: makeat herkut vai haluatko poistaa ruokavaliostasi sokerin kokonaan? Entäpä sipsit, hampurilaiset ja pizzat?
Piilota herkut tai anna ne pois
Mikäli pöydät notkuvat täynnä mitä toinen toistaan herkullisimpia suklaita ja makeisia, ei edellytykset herkkulakon onnistumiselle ole kovin kaksiset. Piilota siis herkut kaapin pohjalle tai syö ne pois, mikäli tiedät, että makeiset kummittelevat mielen perukoilla herkkulakon aikana.
Psst! En suosittele ruoan heittämistä roskiin, mutta aina herkut voi myös antaa pois jollekin niitä enemmän kaipaavalle, jos niitä on kasaantunut kaappeihin yllin kyllin.
Valjasta kotijoukot tukemaan herkuttomuusprojektia
Mikäli kotona syödään runsaasti sokeripitoisia asioita, voi kumppanin ja perheen tuki olla hyödyllistä herkkulakkoa aloitellessa.
Voit pyytää kotijoukkojasi liittymään mukaan esimerkiksi viikon herkuttomuushaasteeseen. Mikäli tämä ei ole mahdollista, voit pyytää muita perheenjäseniäsi syömään herkkuja jossain muualla kuin sinun seurassasi.
Usein pahin makeanhimo laantuu viikossa – tai vähintään kahden viikon jälkeen. Sen jälkeen muiden herkuttelu ei yleensä enää haittaa.
Jos asut yksin, tätä ongelmaa ei luonnollisesti kotona tule vastaan. Voit kuitenkin kertoa tutuillesi projektistasi, ja haastaa ystäväsi mukaan herkuttomuuteen.
Syö riittävästi ja säännöllisesti
Herkkulakon onnistuminen on likimain mahdotonta, mikäli ravintoa ei saada riittävästi. Omalla kohdallani tämä tarkoittaa 5-6 kertaa päivässä ruokailua ja suosittelen sitä myös ihan kaikille. Ruokailuun tulisi sisältyä aamiainen, lounas, päivällinen ja iltapala sekä yhdestä kahteen välipalaa.
Herkkulakkoa ei kannata myöskään yhdistää kalorivajeeseen. Jos kroppasi käy kalorivajeella ja olet nälkäinen, tekee mielesi myös takuuvarmasti herkkuja, sillä kroppasi suorastaan huutaa ruokaa. Riittävä ravinto onkin yksi makeannälän takuuvarma taltuttaja.
Muista juoda tarpeeksi vettä
Vesi vanhin voitehista. Herkkulakon aikana (ja oikeastaan ihan aina) on syytä huolehtia riittävästä nesteytyksestä. On myös melko yleistä, että janon tunne sekoitetaan nälkään, mikäli oman kehon toiminnoista on vieraannuttu. Tämä voi johtaa siihen, että janon tunteeseen syödään liikaa.
Olitpa sitten töissä tai kotona, kannattaa vesilasia- tai pulloa pitää aina käden ulottuvilla – näin muistaa myös juoda. Itse aloitan jokaisen aamun isolla vesilasillisella.
Syö marjoja ja smoothieita
Itselleni parhaimpia herkkujen korvikkeita ovat marjat ja smoothiet. Näin kesän lopussa saa vielä tuoreita kotimaisia marjoja, joten herkkulakon ajankohta on tässä suhteessa otollinen. Myös smoothiet ovat ihania herkun korvaajia.
(Tiedän myös, että marjat ja smoothiet eivät ole äärimmäisessä sokerikoukussa olevalle tyypille herkkuja, mutta usko pois – parin viikon herkuttomuuden jälkeen ne maistuvat rutkasti makeammilta.)
Urheile / Liiku
Herkkupäivän ensimmäisinä päivinä urheilu ja liikkuminen voivat tuoda motivaatiota sokerittomuuteen. Kun hiki virtaa ja elimistö puhdistuu, ei kroppaan tee mieli laittaa ylimääräistä.
Toisinaan ihmiset saattavat myös herkutella tylsyyteen. Sokerittomuutta aloitellessa voikin olla hyvä keksiä itselleen jotain mukavaa tekemistä, joka vie ajatukset pois herkuttelusta.
Pidä prosessista päiväkirjaa
Ja vielä viimeisimpänä muttei vähäisimpänä: pidä herkkulakosta päiväkirjaa. Merkitse esimerkiksi kalenteriisi sokerittomuuden alkamisajankohta sekä päivittäin sokerittomat, onnistuneet päivät. Voit myös kirjoittaa ylös fiiliksiä sokerilakon etenemisestä ja olotilastasi.
Itselleni kirjoittamisella on uskomaton vaikutus tekemiseeni ja asioiden prosessointiin – jo yksi pieni merkintä kalenteriin sokerittoman päivän onnistumisesta voikin motivoida jatkamaan herkuttomuusprojektia.
Siinäpä omat vinkit herkuttomuuden aloitukseen. Mitä ikinä sinä teetkin, muista – sokerihimo menee ohi ja se on mahtava fiilis!
Kirjoittelin viime viikolla loman jälkeisiä ajatuksia omasta jaksamisesta ja lomastressistä. Näin hieman yli viikon jälkeen arjen tasoittuessa, pysähdyin pohtimaan mistä oikeastaan hyvä olo ja tasapainoinen fiilis omalla kohdallani koostuvat.
Henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin liitto
Vuosien saatossa olen etsinyt hyvinvointia ulkoisista tekijöistä, kuten vaakalukemasta, pikadieeteistä, urheilusuorituksista ja vaatekoosta. Tällainen ulkoisten tekijöiden tarkastelu johti omalla kohdallani syömishäiriöön ja vääristyneeseen kehonkuvaan, henkisistä vaurioista puhumattakaan. Tällä hetkellä oman hyvinvoinnin tarkastelu liittyykin omalla kohdallani aina koettuun oloon omasta kehosta ja mielestä sekä hyvien tekojen tekemisestä itselleni.
Kun puhun hyvinvoinnista, viittaan siis käsitteellä aina henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin tasapainoon. Kun mieleni on balanssissa, teen myös fyysisesti asioita, jotka tuottavat minulle hyvää oloa. Vastavuoroisesti voidessani fyysisesti hyvin, vahvistuvat myös positiiviset tunteet ja asiat elämässäni – ja siten myös yhteys itseeni.
Todellinen kehon ja mielen tasapaino onkin löytynyt vasta hiljentymisen, joogan ja urheilun yhdistämisellä. Henkinen polku vahvistuu joogalla ja meditoinnilla, urheilu puolestaan maadoittaa ja luo yleisesti hyvää energiaa. Tämä yhtälö toimii minulle. Se saa oloni tuntumaan voimakkaalta ja elinvoimaiselta.
Se, kuinka ylläpidän tätä balanssia, riippuu täysin siitä, kuinka ylläpidän sekä henkisten harjoitusten että fyysisten harjoitusten tasapainoa. Kun hiljennyn päivittäin itseni äärelle, osaan kuunnella kehoni viestejä ja millaisia muutoksia minun tulisi tehdä, jotta oloni olisi hyvä.
Lomani jälkeen kerroin, että oloni oli uupunut ja väsynyt, mutta nyt tuntuu siltä, että tasapaino alkaa löytymään ja fiilis on hyvä.
Mitä sitten olen tehnyt korjatakseni olotilaani?
Ihan alkuun olen ottanut tavaksi aamu- ja iltahiljentymisen. Hiljentyminen on asia, jonka voimaa ei voi vähätellä. Säännöllinen meditointi vaikuttaa mm. keskittymiskykyyn, unenlaatuun, ärsyyntymiskynnykseen, läsnäoloon ja oikeastaan ihan kaikkeen tekemiseeni.
Olen sikäli onnellisessa asemassa, että avopuolisoni on myös innokas meditoinnin harrastaja ja usein puhummekin kotona omasta ”henkisestä hapesta”. Sanonta viittaa siihen, että pitämällä huolen yhteydestämme itseemme päivittäisellä hiljentymisellä ja tarkastelemalla omaa toimintaamme, on olo kevyt ja luottamus elämään ja olemiseen vahvistuu. Yhteys itseen ja toiseen. Näin myös eripuraa syntyy vähemmän ja joustavuutta puolestaan enemmän. Koska pidämme molemmat hiljentymistä tärkeänä, priorisoimme elämäämme myös siten, että pieni meditointihetki päivässä on molemmille mahdollista.
Jos sen sijaan pysähtyminen ja hiljentyminen jäävät, voi olo olla stressaantunut, huolestunut, pelokas tai jotakin muuta. Meditoimisessa, kuten oikeastaan ihan missä tahansa harjoittelussa, säännöllisyys on avainasemassa positiivisten tulosten ylläpitämiseksi. Tällä hetkellä koen, että joogaharjoituksen jälkeinen rentoutuminen/ meditointi ei ole riittävää. Siksi siis aamu- ja iltahiljentyminen.
Puolisoni toi myös tärkeän asian esiin väsymykseen liittyen ihmetellessäni nuutunutta olotilaani hyvin nukutun yön jälkeen: vauva-arjessa krooninen univelka vaikuttaa pitkään, eikä ole ihme, vaikka olo olisi väsynyt yhden hyvin nukutun yön jälkeen. Väsymys voi toisinaan siis olla vain kehon viesti vallitsevasta olotilasta, eikä silloin tarvitse koittaa olla virkeä tai elinvoimainen. Välillä voi väsyttää ja se on ihan ok. Tämän hyväksyminen on sitä kuuluisaa itsemyötätuntoa ja armollisuutta itseään kohtaan.
Toiseksi olen pyrkinyt tasapainottamaan fyysistä harjoittelua. Lomalta paluun jälkeen olen ottanut tavaksi käydä hieman useammin ohjatuilla joogatunneilla. Vaikka kotijoogailu sopii tällä hetkellä elämäntilanteeseeni paremmin kuin hyvin, huomaan että lapsiperhearjessa oman hiljaisen hetken löytäminen joogalle ei ole aivan helppoa. Olen jokseenkin luopunut siitä ajatuksesta, että joogaharjoituksen tulisi aina olla äärimmäisen keskittynyt tai rauhoittava – jokainen harjoitus on erilainen, ja arjen ääniä voi kuulua taustalta. Siihen olen myös sopeutunut. Jos sen sijaan vaatisin joogaharjoitukselta aina täyttä keskittymistä ja hiljaisuutta, jäisi harjoitus todennäköisesti kokonaan tai häiriintyisin elämän äänistä.
Mikäli päivittäistä joogaharjoitusta haluaakin ylläpitää vauvaperhearjessa, on hiljaiset joogaharjoitukset kenties syytä hetkeksi unohtaa. Sitä vain todennäköisesti turhautuu nopeasti, jos harjoituksen mittariksi asettaa aina meditaation ja mielen hiljentämisen. Tunneilla käynti onkin tällä hetkellä harvinaista herkkua, jossa keskityn harjoitukseen täysin keskittyneesti – se on minun aikaani ja nautin siitä täysin rinnoin.
Huomaan myös, että ylipäätään fyysinen harjoittelu tuntuu olevan tällä hetkellä hieman epätasapainossa ja kropassa on erinäisiä kolotuksia, lähinnä selän alueella ja nivelissä. Erään osteopaatin mukaan selän kolotukset liittyvätkin usein puhtaasti keskivartalolihasten voiman puutteeseen, mutta epäilen myös, että imetyksestä johtuva relaksiinihormooni voi olla toisinaan ilmenevien kummallisten tuntemusten taustalla.
”Fyysinen harjoittelu edellyttää tasapainoa –
olipa harrastuksena sitten jooga,
lenkkeily tai vaikka painonnosto.”
Oli niin tai näin, fyysinen harjoittelu edellyttää tasapainoa – olipa harrastuksena sitten jooga, lenkkeily tai vaikka painonnosto. Myös joogaharjoitus on mahdollista rakentaa tasapainoiseksi lisäämällä harjoitukseen esimerkiksi voimaa kehittäviä liikkeitä. Ylipäätään tasapainoisen joogaharjoituksen salaisuus piilee vastaliikkeissä – jos siis teet esimerkiksi selän taaksetaivutuksia, tulee vastaliikkeeksi lisätä eteentaivutuksia ja selkää pyöristävää liikkeitä. Jos taas olet notkea ja liikkuva, tulee tehdä ennen kaikkea lihasvoimaa kehittäviä liikkeitä, kuten joogapunnerruksia ja lankkuja.
Raskauden ja vauvavuoden jälkeen omalla kohdallani tuntuu kuitenkin siltä, että lihasvoimat ovat edelleen jokseenkin epätasapainossa. Vaikka keskivartaloni on alkanut normalisoitumaan, tunnen että vatsan seudun lihasvoimaa tulisi ehdottomasti voimistaa – onhan selkä äärimmäisen kovilla 12 kilon elävän kahvakuulan kantelusta. Sen sijaan käsivoimani ovat lapsen kantelusta vahvemmat kuin koskaan (tämän huomasin kuntosalilla käydessäni kesäkuussa), mutta pakaroiden lihasvoima on olematon.
Huomaan, että alan kaipaamaan hiljalleen painotreeniä vastapainoksi joogalle ja meditaatiolle. Itse asiassa urheilurutiineihini on kuulunut jo teini-iästä lähtien enemmän tai vähemmän kuntosalilla käynti, joskaan en ole koskaan treenannut mitenkään ”fitness-tyyppisesti”. Kuntosaliharjoittelu on itselleni puhtaasti keino ylläpitää lihastasapainoa ja pitää kropan hyvässä kunnossa. Näin kolmekymppisenä sitä huomaa, että kropan eteen on ihan oikeasti tehtävä jotain – jo ihan terveysyistä.
Keväällä lihastasapainoa ylläpiti äiti-vauva-jumppa, joka jäi kuitenkin kesän aikana tauolle. Tällä viikolla etäjumpat ovat kuitenkin taas alkaneet kuin tilauksesta (kiitos universumi🙏🏻😃), joten helpotusta on tiedossa myös tähän ”ongelmaan”.
Ravinto
Herkut on korvattu marjoilla ja pähkinöillä.
Kolmanneksi jätin elokuun alussa sokeriset herkut pois ruokavaliostani. Niin kuin olen aikaisemmin maininnut, on sokeri ruokavalioni ehdoton Akilleen kantapää. Sokeri on nopea verensokerin nostattaja, ja antaa välittömän hetkellisen energiapiikin, joka lopahtaa nuutuneeseen olotilaan.
Omalla kohdallani varsinkin kesälomalla tuli herkuteltua jos jonkin edestä – ja se kuuluu asiaan. Sokerikierre alkaa omalla kohdallani usein kuitenkin kuin huomaamatta ja arkeen palatessa on ollut puhdistavaa karsia hieman ruokavaliosta pois ylimääräisiä sokereita.
Jostain syystä tällä kertaa herkuttelun lopettaminen on käynyt melko vaivattomasti. En ole ollut sokerittomuudessa täysin ehdoton, vaan ruokavaliosta ovat pudonneet sokeriset herkut (jäätelöt, karkit ja suklaat, leivonnaiset), mutta piilosokereita esimerkiksi jogurtissa en ole karttanut. Luultavasti karistelen piilosokereita vielä ensi viikon puolella.
Tästä postauksesta tuli tällä kertaa näköjään hieman tajunnanvirtaa omasta voinnista, mutta vaihteeksi tällaista:)
Mikäli olet joskus käynyt joogastudiolla tai meditoinut ryhmässä, olet luultavasti kuullut tunneilla lausuttavan mantroja. Mutta mitä ne oikeastaan ovat ja miksi niitä lausutaan? Tässä blogipostauksessa valotan sitä, mitä mantrat ovat sekä niiden tarkoitusta.
Mantroja voidaan yhdistää mudriin.
Mitä mantrat ovat?
Sana ”mantra” on sanskritin kieltä ja se koostuu kahdesta tavusta. Sanan alkuosa man tarkoittaa mieltä (perusmuoto mieli) ja loppuosa tra vapauttamista. Näin ollen mantra tarkoittaa sanalla sanoen mielen vapauttamista.
Mantrat ovat usein muinaisiin pyhiin kirjoituksiin perustuvia lyhyitä tavuja, lauseita tai sananparsia, joita lausutaan esimerkiksi joogassa ja meditaatiossa joko ääneen tai hiljaa omassa mielessä ajatusten hiljentämiseksi. Monissa kulttuureissa ja uskonnoissa, kuten esimerkiksi hindulaisuudessa ja buddhalaisuudessa, mantroilla on myös pyhä tarkoitus osana hengellistä mietiskelyperinnettä. Usein niitä toistetaankin esimerkiksi temppeleissä ja kirkoissa, ja ne ovat eräänlaisia rukoksia. Hengellisessä merkityksessä mantrojen lausumisen uskotaan olevan yhteyden luomista jumaliin ja kommunikointia heidän kanssaan.
Mantrat joogassa ja meditaatiossa
Mantroja käytetään monissa eri jooga- ja meditaatiosuuntauksissa. Joogatunneilla mantroja lausutaan usein harjoituksen aluksi ja/tai lopuksi. Joogatyylistä ja perinteestä riippuen mantraamisella voi olla erilaisia merkityksiä ja ne voivat vaihdella. Yhteistä kaikille joogatunneilla lausuttaville mantroille on kuitenkin se, että ne virittävät mielen keskittyneeseen tilaan ja vievät ajatukset arjen arkisista asioista mantran lausumiseen sekä itse joogaharjoitukseen.
Astangajoogan perinteeseen kuuluu kolme mantraa, joita ovat alkumantra, loppumantra ja suryanamaskarmantra. Astangajoogan alussa lausuttavan mantran tarkoituksena on osoittaa kunnioitusta opettajan joogatietämystä ja suurta viisautta kohtaan. Loppumantra eli shantimantra lausutaan harjoituksen päätteeksi ”koko maailmankaikkeuden energian parantamiseksi”. Suryanamaskarmantra eli aurinkotervehdysmantra lausutaan puolestaan hiljaa omassa mielessä aurinkotervehdys A:n aikana.
Kuten joogassa, myös monissa eri meditaatiosuuntauksissa (tantra, vipassana, buddhalainen meditaatio jne.) resitoidaan mantroja. Mantraaminen voi olla siten myös yksi meditaatiotekniikka siinä missä esimerkiksi hengityksen tarkkailu tai äänien havainnointikin ovat – ajatusten harhaillessa tarkkaavaisuuden kohde on lausuttava mantra. Mantroihin voidaan myös yhdistää mudria eli käsillä tehtäviä liikkeitä tai asentoja, jotka parantavat edelleen enrgiavirtauksia kehossa.
Yksi tunnetuimpia mantroja on om-mantra, jota käytetään sekä joogassa että meditaatiossa. Om-mantralla voi olla useita eri merkityksiä ja se voi tarkoittaa muun muassa universumin ääntä, maailmankaikkeutta, elämän kiertokulkua tai jumalaa. Joidenkin uskomusten mukaan om-mantran ajatellaan olevan yhdistymistä tähän maailmankaikkeuden energiaan.
Miksi mantraaminen on hyödyllistä?
Mantroilla on mieltä kirkastava, hoitava ja puhdistava vaikutus, ja niiden tarkoituksena on virittää mieli meditatiiviseen ja hiljentyneeseen olotilaan. Lisäksi niiden värähtelyn sanotaan olevan yhteydessä esimerkiksi ihmisen elimistöön ja hermostoon. Mantraamisen sanotaan myös puhdistavan kehon ja mielen fyysisiä ja psyykkisiä tukoksia, kuten negaatioota, rauhattomuutta ja energiatukoksia. Niiden tarkoituksena on vapauttaa mieli materiaalisen elämän aiheuttamasta ahdistuksesta.
Vaikka useat mantrat perustuvat pyhiin teksteihin, ei mantrojen kuitenkaan tarvitse olla aina vain tunnettuja ja hengellisiä sananparsia. Jollekin mantra voi olla esimerkiksi itse keksitty voimalause tai sana, jolla virittäydytään tietoisesti johonkin mielentilaan tai harjoitukseen. Esimerkiksi kiitos-mantra eli yksinkertaisesti kiitollisuuden lausuminen mielessä on jo mantraamista. Jossain haastavassa elämäntilanteessa tai kilpailussa mantra voisi puolestaan olla esimerkiksi voimalause: ”minä pystyn tähän” tai ”olen vahva”. Kun mantraa lausutaan tietoisesti ja säännöllisesti, voi se parhaimmillaan muuttua todelliseksi olotilaksi ja energiaksi.
Rentouttava venereissu tuttavaperheen kanssa. Check.
Vierailu mummolaan, toisella puolella Suomea asuvalle serkulle, tuttavaperheelle, vanhalle opiskelukaverille. Lomareissu ulkomaille. Lasten huvipuistoreissu. Patikointi kansallispuistossa. Pyöräretki, ravintolareissu ja minifestivaalit. Check, check, check, check, check, check…
Huh, kolme päivää lomaa jäljellä ja väsyttää enemmän kuin lomalle lähdettyä. Kuulostaako tutulta? Niin minustakin.
Loman tulee olla palauttavaa.
Lomallakin voi tehdä liikaa
Loman tulisi olla rauhoittumisen aikaa. Palautumista kuluneesta työvuodesta, stressistä ja siitä ihan perusarjesta. Oman ajan ottamista, akkujen latailua ja nauttimista pienistä hetkistä. Välillä pitkille vapaille voi kuitenkin kasautua niin paljon odotuksia ja toiveita tehdä mieluisia asioita, että kauan odotettu vapaa-aika meneekin huomaamatta suoranaiseksi juoksemiseksi.
Koska lomalla halutaan tehdä asioita, joita omassa arjessa ei yksinkertaisesti ehditä tekemään, voi lomalaisen to do -lista kasvaa pitkäksi kuin varkain. Yhteiset hetket perheen kanssa halutaan kenties kruunata jollakin spesiaalilla tekemisellä, oli se sitten telttaretki metsään tai huvipuistomatka johonkin Suomen kesäkaupunkiin. Pidempi loma on joillekin myös kenties ainoa mahdollisuus tavata kaukana asuvia sukulaisia.
Ajan hengen mukaisesti korona-aika on rajoittanut vapaa-ajan aktiviteetteja ja yhteistä aikaa läheisten kanssa. Ei siis ole ihme, että kesälomalle on saattanut kasautua roppakaupalla tekemistä ja tapaamisia sukulaisten kanssa.
Näin kävi tänä kesänä myös omalle kohdalleni – ja siitä myös inspiraation lähde tähän blogitekstiin. Vaikka tänä päivänä elämänfilosofiaani kuvaavat sanat kiireettömyys, stressittömyys, rauha ja hetkessä eläminen, voin myöntää huomaavani näin loman jälkeen, että liikaa on tullut tehtyä. Oli kesälomareissu Tanskaan sukulaisten luokse, ystävän vierailu Helsingissä, puolison selän loukkaantuminen, mummolavisiitti, veneretkeä, sukulointia ja hotellilomailua.
Sen sijaan yhteinen aika perheen kanssa, omat jutut ja ystävien tapaaminen sekä ihan vain yksinolo ja hengailu jäivät vähemmälle. Hektisessä lomamoodissa myös hiljentyminen ja joogaharjoitus jäivät sivummalle, mikä puolestaan lisäsi kiireen tuntua. Siispä tällaiselle rauhaa rakastavalle, vähän introvertille tyypille, kesälomalla on ollut selkeästi liikaa aktiviteetteja oman mielenrauhan ylläpitämiseksi. Kai tämäkin on sitä henkistä kasvua todeta, että välillä elämä lipsahtaa juoksemiseksi, mutta näistä kokemuksista opitaan ja ammennetaan uutta.
Kuinka välttää ”lomastressi”?
Vaikka lomailu menikin omalta osaltani hieman hektiseksi olen kiitollinen siitä, että tänä päivänä osaan pysähtyä näiden tuntemusten äärelle ja rauhoittua pohtimaan, kuinka tähän tilanteeseen on päädytty ja mitä voisin jatkossa tehdä toisin, jotta kesäloma olisi oikeasti rentouttava ja palauttava. Olen myös sikäli onnellisessa asemassa, etten suuntaa tänä vuonna kesäloman jälkeen töihin, vaan edessä on ihan perus arkista tekemistä vauvaperhearjessa.
Tein kuitenkin pienen muistilistan tulevaisuutta varten siitä, millaisista elementeistä kiireetön loma koostuu. Olit sitten vasta aloittelemassa kesälomaasi tai parhaimmillaan viettämässä sitä, on hyvä pysähtyä pohtimaan, mikä sinua oikeasti rentouttaa ja millä asioilla palaudut arjesta.
Tästä listasta kannattaa ottaa muutama tärppi rentouttavan loman viettämiseen (jatkossa toimin niin myös itse):
Älä suunnittele liikaa
Lomalla pitää olla aikaa vain ”olla”. Mikäli kesälomakalenterisi näyttää siltä, että lähestulkoon jokaiselle lomaviikolle on tiedossa reissuja, sukulointia ja tai muuta aktiviteettia, karsi reilusti jotakin pois lomalistalta. Reissaaminen itsessään on uuvuttavaa, ja ihan vain kotona oleskelu on myös tärkeää rauhoittumisen kannalta.
Vietä koti- ja perheaikaa myös lomaillessasi
Ystävien ja sukulaisten tapaaminen on monelle tärkeä osa kesälomanviettoa, mutta yhtä tärkeitä ovat myös yhdessä vietetyt hetket oman perheen ja puolison kanssa. Vietä siis aikaa myös vain oman ydinperheen kesken tai ihan vain itseksesi kotona.
Yhdistä sukulaistapaamisia
Näin korona-aikaan sukulaisia ja kavereita on tullut nähtyä tavanomaista vähemmän, jonka vuoksi tapaamisia voi olla niin sanotusti ”rästissä”. Mikäli sukulaiset asuvat kaukana ja matkan varrella on monta etappia, voi olla järkevää kutsua sukulaisia yhteen paikkaan sen sijaan, että itse kiertäisi monta eri paikkaa lyhyen ajan sisällä. Tämä tietysti edellyttää sitä, että sukulaissuhteet ovat jokseenkin kunnossa ja että pandemiatilanne on hallinnassa.
Lomalla on myös ok sanoa ”ei”
Omien rajojen tunnistaminen myös mukavien asioiden parissa on tärkeää. Termi ”lomastressi” ei ole tuulesta tempaistu ja yleensä se muodostuu siitä, että loma-aikataulu kiristyy vapaapäivien käydessä vähiin. Lomalla on siis enemmän kuin ok sanoa ”nyt en kerkiä”, mikäli joku tuntuu olevan liikaa. Omat vapaapäivät ovat myös tärkeitä menoja suunniteltaessa kesälomaa.
Rentoudu luonnossa
Luonto on mitä parhain paikka tuulettua ja palautua. Olen huomannut, että ihan vain muutaman tunnin oleskelu luonnossa rentouttaa ja maadoittaa välittömästi. Luonnon kauneus ja hiljaisuus tuovat mielen perusasioiden äärelle ja muistuttaa siitä, että oikeasti meillä ei ole kiire yhtään minnekään.
Varaa aikaa myös itsellesi
Vietä myös omaa aikaa! Tämä on varmaankin tärkein asia koko listalta, mutta se pääsi omalla kohdallani akuutisti unohtumaan loman aikana (osin pakon sanelemana tosin).
Itselleni varsinkin näin tuoreena äitinä oman ajan ottaminen vain jotenkin unohtuu, ja toisinaan tuntuukin siltä, että puolisoni on tässä minua rutkasti parempi.
Oman ajan ottamisen tai sen järjestämisen ei kuitenkaan tarvitse olla mitään sen kummempaa kuin esimerkiksi kävelylenkki metsässä, joogatunti, lyhyt käynti harrastuksessa tai vaikkapa kirjan lukeminen tai meditointi rannalla. On kuitenkin tärkeää muistaa todella ottaa palauttavaa aikaa myös itsellesi – oli se sitten lyhyt tai vähän pidempi hetki.
Pyhitä viimeinen lomaviikonloppu rauhoittumiselle
Mikäli sinulla ei ole mahdollisuutta järjestää löyhempää kesäloma-aikataulua, koita järjestää edes viimeinen lomaviikonloppusi rauhoittumiselle. Vietä aikaa kotona joko yksin tai perheen kanssa, tee asioita, jotka saavat sinut rentoutumaan, lepää, syö ravintorikasta ja terveellistä ruokaa ja tee asioita joista nautit ja jotka maadoittavat sinua.
Itselleni maadoittavia asioita ovat jooga, meditointi, kirjoittaminen ja maukas mutta terveellinen ruoka. Ne saavat mieleni ja kehoni voimaan hyvin.
Toivottavasti sinulla on ollut mukava loma tai se on vielä edessä! <3 Mikä saa sinut rentoutumaan?
