Tekijä: admin

Julkaistu

Voiko jooga toimia apuna traumasta toipumisessa?

Olen ollut jo vuosia kiinnostunut trauman kehollisesta ulottuvuudesta paitsi ammatillisesti ja henkilökohtaisesti, nyt myös joogaopettajana. Jooga on toiminut itselleni keinona käsitellä mm. vaikeita tunteita, stressiä ja jännitystä. Vuodet lastensuojelun ja väkivaltatyön kentällä ja sittemmin traumaattisten kriisien sekä suruteeman parissa ovat puolestaan opettaneet tarkastelemaan traumaa eri näkökulmista. 

Kiinnostus traumaa ja kehollisia menetelmiä kohtaan johdatti minut keväällä ruotsalaisen joogaterapeutti Josefin Wikströmin kehittämän, traumasovelletun joogan, perusopintoihin. Tässä blogipostauksessa valotan ajatuksiani siitä, voiko jooga toimia apuna traumasta toipumisessa ja mitä aiheesta olisi hyvä tietää. 

Mistä traumassa ja traumatisoitumisessa on kysymys?

Jotta voisimme ymmärtää joogaa “työvälineenä”  traumakontekstissa, on ymmärrettävä mitä traumalla oikeastaan tarkoitetaan. Peruskiteytyksenä voidaan sanoa, että traumaattisessa tapahtumassa / traumassa on kysymys siitä, että ihminen kokee jotain niin järkyttävää, että tilanne ylittää hänen oman sietokykynsä ja voimavarat. Tyypillisesti puhutaan I- ja II-tyypin traumasta:

  • I-tyypin trauma: yksittäinen traumaattinen tapahtuma, esim. läheisen äkillinen kuolema, onnettomuus, tulipalo, äkillinen vakava sairastuminen jne.
  • II-tyypin trauma (kompleksinen trauma): pitkäkestoinen ja toistuva traumaattinen tapahtuma, esim. lapsuuden kaltoinkohtelu ja seksuaalinen hyväksikäyttö, lähisuhdeväkivalta, koulukiusaaminen jne. 

Yhteistä traumattisille tapahtumille on, että ne tapahtuvat ulkoisen tekijän aiheuttamana (ihminen tai asia), kokemus on ihmiselle vahingollinen ja traumaattiseen tilanteeseen liittyy pääsääntöisesti kontrollin menetys: en voi vaikuttaa omalla toiminnallani tilanteeseen. Se rikkoo perusturvallisuuden tunteen. 

Traumaattisella tapahtumalla on kauaskantoisia vaikutuksia elämään. Trauma muuttaa aivojen hälytysjärjestelmää, lisää stressihormonien tuotantoa ja aiheuttaa aivoissa fysiologisia muutoksia. Se aiheuttaa lähes aina myös kehollisia, toisinaan selittämättömiä oireita. Kokemus tallentuu kehoon ja mieleen. 

Se, mikä on kullekin traumaattinen kokemus, on aina yksilöllistä. Esimerkiksi onnettomuustilanteessa yksi henkilö saattaa traumatisoitua tapahtumasta ja kokea merkittäviä oireita sekä toimintakyvyn alenemista tapahtuman jälkeen, kun taas toinen samassa onnettomuudessa ollut henkilö voi jatkaa arkea suhteellisen normaalisti. 

Trauma ja stressi oireilevat kehossa:

Traumatisoitumiselle on tunnusomaista, että järkyttävän kokemuksen jälkeen keho ja hermosto jäävät ikään kuin hälytystilaan. Kehon stressireaktio voi aktivoitua pienestäkin arjen triggeristä, jolla ei ole konkreettisesti tekemistä tapahtuman kanssa. Esimerkiksi jokin traumaattista tilannetta muistuttava ääni, tuoksu, kosketus tai vaikkapa uutinen voi saada kehon reagoimaan voimakkaasti. Silloin ihminen ei koe olevansa turvassa omassa kehossaan ja kehon hälytysjärjestelmä viestittää: “en ole turvassa, on puolustauduttava”, vaikka todellista uhkaa ei usein ole.

Trauman oireet voivat näkyä kehossa esimerkiksi seuraavasti:

  • Unettomuus ja unihäiriöt
  • Kivut ja säryt
  • Hengenahdistus / pinnallinen hengitys
  • Syömiseen liittyvät häiriöt (ruokahaluttomuus, ahmiminen jne)
  • Kehon yli- ja alivirittyneisyys 
  • Päänsärky, vatsaoireet, huimaus
  • Sydämen lyöntitiheyden nopeutuminen
  • Keskittymis- ja muistivaikeudet
  • Paniikkioireet / ahdistus
  • Dissosiaatio
  • Psykosomaattiset oireet (lihasten supistuminen, tärinä, elohiiret ja lihasnykinä, vapina jne.) 

On myös melko yleistä, että trauman kokeneen vireystila voi vaihdella päivän aikana moneen kertaan ja ihmisen sietoikkuna stressaaville tilanteille on kaventunut.

Trauman triggeröityminen yllättäen tekee elämästä kuluttavaa. Toipuminen on yksilöllistä ja kipeiden kokemusten käsittely vaatii usein monenlaista tukea. Esimerkiksi psykoterapia, kriisityö ja vertaistuki ovat perinteisiä menetelmiä traumakokemuksen työstämisessä. Myös kehollisten menetelmien, kuten joogan ja mindfulness-harjoitusten, on tunnistettu lieventävän reaktioita. 

Joogaa toipumisen tukena?

No voiko jooga sitten auttaa traumasta toipumisessa? Mielestäni voi. 

Joogaharjoitus voi esimerkiksi:

  • antaa välineitä hermoston ja vireystilan säätelyyn
  • lisätä läsnäolo- ja tietoisuustaitoja
  • vahvistaa yhteyttä itseen ja omaan kehoon 
  • rauhoittaa ja rentouttaa 

Traumaattisia kokemuksia läpikäyneille on tavanomaista, että mieli matkaa helposti menneisyyteen eli traumakokemukseen, jolloin tuo sama turvattomuuden kokemus siirtyy kehollisesti nykyhetkeen. Vahingolliset kokemukset lapsuudessa voivat myös aiheuttaa nykyisyydessä arvottomuuden, riittämättömyyden ja häpeän tunteita. Joogaharjoituksen tarjoama kehon rentoutuminen, lempeä liike, rauhallinen hengitys ja tietoinen läsnäolo viestittävät parhaimmillaan aivoille ja hermostolle: ”olen turvassa kehossani, tässä ja nyt.” 

Joogan tuomat muutokset eivät kuitenkaan tapahdu hetkessä. Ne edellyttävät säännöllisyyttä ja useita toistoja. Esimerkiksi hengitysharjoitusten kuvataan usein olevan erinomainen keino kehon rauhoittamiseen, mutta traumaa kantavalle tai kroonisesta stressistä kärsivälle tarkkaavaisuuden kohdistaminen hengitykseen voi tuntua alkuun todella ahdistavalta. Jos hengitys on ollut jo vuosia pinnallista ja harjoittelijalla on taipumusta hengenahdistukseen, on täysin ymmärrettävää, ettei hengityksen kontrollointi tunnu luonnolliselta saati mukavalta. Siksi harjoittelu on tärkeää aloittaa turvallisesti ja omassa tahdissa. Usein harjoituksiin alkaa tottumaan hiljalleen ja niitä voi alkaa valjastamaan osaksi omaa arkea.

Vakavia traumaattisia kokemuksia läpikäyneiden

maailma on täynnä triggereitä. Joogasali ei ole tässä mielessä poikkeus,

ja traumaoireet voivat nousta pintaan myös joogatunnilla.

Emerson & Hopper

Kirjassa ”Overcoming trauma through Yoga” David Emerson ja Elizabeth Hopper muistuttavat, että vakavia traumaattisia kokemuksia läpikäyneiden maailma on täynnä triggereitä. Joogasali ei ole tässä mielessä poikkeus: traumaoireet voivat nousta pintaan myös joogatunnilla. Itseasiassa se on myös varsin todennäköistä.

Kehon hälytystila voi “napsahtaa päälle” lupaa kysymättä mm. joogaopettajan kosketuksesta, musiikista, äänestä tai jostakin kehollisesta asennosta. Toisaalta myös oman kehon äärelle hiljentyminen voi nostaa kipeitä muistoja pintaan. Traumaa kantavan joogaharjoituksessa oleellista onkin löytää ja tutkia erilaisia menetelmiä, joiden avulla on mahdollista sietää ja hallita triggereiden aiheuttamia reaktioita. 

Kehollisella työskentelyllä voi olla tässä mielessä kahtiajakoinen vaikutus; toisaalta keholliset menetelmät, kuten jooga ja mindfulness, voivat auttaa purkamaan traumaoireita kehosta ja toimia apuna kipeän tapahtuman työstämisessä, mutta yhtäältä kehollinen työskentely voi nostaa traumamuistoja pintaan. 

Millainen jooga sopii trauman kokeneelle?

Nyt tullaankin sitten kysymykseen, että millainen jooga sopii ihmisille, jolla on traumataustaa. Mielestäni tämä kysymys ei ole aivan yksiselitteinen, sillä tiedän itsekin monia,  jotka ovat saaneet eri joogatyyleistä apua mm. vaikeisiin stressioireisiin. 

Ensisijaista on, että harjoitus tuntuu itsestä hyvälle ja hyödylliselle. Mielestäni ei voida myöskään suoraan sanoa, että joku tietty joogatyyli olisi ehdottoman huono menetelmä traumataustan omaavalle. Ei ole mielekästä lokeroida ketään siten ”että koska sulla on ollut tämä kokemus, et voi tehdä asiaa X”. Kokemus joogasta ja elämästä ylipäätään on aina yksilöllinen. Joogaopettaja voi omalla läsnäololla, opetustyylillään ja olemuksellaan luoda turvallisen tilan tunnille. Eli jos siis sinä olet saanut apua traumaattisen kokemuksen työstämiseen esimerkiksi yin-, hatha- tai flow- joogasta tai vaikkapa tanssista, niin se on todella hienoa! Jatka sitä<3

On kuitenkin olemassa muutamia joogasuuntauksia, jossa traumaa triggeröivät elementit on minimoitu mahdollisimman vähäisiksi, ne noudattavat turvallisen tilan periaatteita ja menetelmät on kehitetty nimenomaan traumaattisia kokemuksia läpikäyneille ihmisille. Ne ovat:

Traumasensitiivinen jooga (TCTSY): Bostonin traumakeskuksen kehittämä harjoitusmenetelmä, joka on kehitetty erityisesti kehityksellisen/kompleksisen trauman ja PTSD:n tueksi. Traumasensitiivinen jooga kutsuu harjoittelijan tutkimaan ja tarkastelemaan harjoitusta uteliaasti, omaa kehoaan kuunnellen. Harjoituksen keskiössä ovat mm. oman toimijuuden vahvistaminen ja valintojen tekeminen sekä turvan lisääminen omassa kehossa. 

Traumasovellettu jooga (TAY): Traumasovellettu jooga on ruotsalaisen joogaterapeutti Josefin Wikströmin yhdessä hoitoalan ammattilaisten kanssa kehittämä joogamenetelmä, jonka harjoituksia sovelletaan erilaisten ryhmien tarpeisiin, eri psykiatristen oireiden mukaan. Myös traumasovelletussa joogassa korostuvat tutkiva ja utelias ote harjoitukseen, oman kehon kuuntelu sekä harjoittelijan oman toimijuuden vahvistaminen, vaihtoehtojen tarjoaminen sekä turvan lisääminen omassa kehossa. Menetelmässä on lisänä mm.keinoja triggereiden ja paniikkikohtausten kohtaamiseen, aistisäätely, sovellettuja menetelmiä lapsille ja nuorille sekä muita hyödyllisiä kehollisia menetelmiä (tanssi, rytmiikka, ilmaisutaide).

Traumainformoitu jooga: Traumainformoitu ohjaaminen tarkoittaa lyhykäisyydessään sitä, että ohjaaja on tietoinen trauman vaikutuksista ihmisen kehoon ja mieleen, ja hän soveltaa traumainformoidun ohjaamisen elementtejä opetuksessaan. 

Traumasensitiivinen- ja traumasovellettu jooga ovat molemmat tutkittuja menetelmiä ja niillä on monia yhtäläisyyksiä, joita ovat mm.:

  • harjoittelijan oman toimijuuden vahvistaminen
  • valinnan mahdollisuudet
  • ymmärrys aivojen ja hermoston toiminnasta
  • rytmisen liikkeen sisällyttäminen sarjoihin
  • interoseption (kehoaistien) vahvistaminen
  • kutsuva ohjauskieli

Traumainformoitu jooga / ohjaaminen voidaan taas mieltää viitekehykseksi, joka huomioi traumaan liittyvät elementit. Tätä ohjaamisotetta voidaan soveltaa eri joogatyyleissä. 

Jooga voi siis toimia apuna trauman työstämisessä, mutta kaikki jooga ei ole traumainformoitua, eivätkä kaikki tyylit ole suunnattu trauman kokeneille. Trauman kokeneelle turvallinen vaihtoehto onkin osallistua joogaan, jossa huomioidaan traumainformoidun ohjauksen periaatteet. Jos kuitenkin joku harjoitus tuntuu itsestä hyvälle, oli se sitten yiniä tai vaikka sitten astangaa, kannattaa tietysti tehdä juuri sitä, mikä tuntuu sopivalta. Lopulta traumasta toipumisessa on pitkälti kysymys siitä, että elämästä pystyy nauttimaan ilman rajoituksia, tässä ja nyt. Voi tehdä sitä mitä itse haluaa ja osallistua erilaisiin asioihin vapaasti.

On myös tärkeää muistaa, ettei joogaa voida missään tilanteessa kutsua tai mainostaa trauman hoitomuodoksi, mutta esimerkiksi traumasensitiivinen- ja sovellettu jooga voivat auttaa hillitsemään erilaisia reaktioita muun hoidon ohella. Mikäli kaipaat trauman oireisiin, krooniseen stressiin ja vireystilan säätelyyn uusia työvälineitä, kannustan jokaista asiasta vähänkin kiinnostunutta kokeilemaan myös joogaa oman hyvinvoinnin tueksi.

Tulevia kursseja ja tapahtumia:

Olen itse käynyt traumasovelletun joogan peruskoulutuksen (TAY–70), mutta kokonaisuudessaan traumasovelletun- ja sensitiivisen joogan koulutukset ovat laajuudeltaan 300 opiskelupisteen kokonaisuuksia. Omilla kursseillani tulen käyttämään opetuksessani traumasovelletun joogan menetelmiä. Kurssit sopivat henkilöille, jotka haluavat tutkia erilaisia keinoja mm. kroonisen stressin, vireystilan ja hermoston säätelyyn. 

TASAPAINOTA JA VAKAUTA – Traumainformoitu joogaretriitti Villa Heponiemessä 1.-3.11.2024. Lue lisää tapahtuman facebook -sivulta.

TASAPAINOTA JA VAKAUTA – Traumainformoitua joogaa stressin ja hermoston säätelyyn. Kuuden viikon kurssi 8.9.-13.10.2024, sunnuntaisin klo 17-18:00 . Herttoniemessä, Loving om-studio, hitsaajankatu 15. (Hinta 99 euroa, aleryhmä opiskelijat, työttömät, eläkeläiset 89 euroa). 

Ilmoittautumiset sähköpostiin tasapainotajavakauta@gmail.com

Sinua saattaisi myös kiinnostaa:

Voiko meditointi olla haitallista?

Mitä mindfulness eli tietoinen läsnäolo on?

Lähteet:

Bessel, Van Del Kolk (2017) Jäljet kehossa.

Emerson, D. ym. (2011) Overcoming Trauma through Yoga. North Atlantic Books.

Suri, R.V. 2012. Causes of Trauma. Teoksessa C. Figley (toim.). Encyclopedia of Trauma: An Interdisciplinary Guide. Thousand Oaks, California: Sage Publications Inc., 674-676.

Julkaistu

Jooga ja yliliikkuvat nivelet

Elämä on jatkuvassa muutoksessa ja niin on myös ihmisen keho. Yli 10 vuoden säännöllisen joogaharjoittelun myötä olen huomannut, että joogaharjoitus – ja oikeastaan mikä tahansa kehollinen harjoittelu – muuttuu elämäntilanteen sekä kehollisten muutosten myötä. Olen myös saanut oppia kantapään, mitä tarkoittaa oman kehon kuuntelu. 

Tässä blogipostauksessa käsitellään yliliikkuvan joogaharjoitusta. Tein joogaopettajakoulutukseni lopputyön aiheesta “jooga ja yliliikkuvat nivelet” ja tämä teksti perustuu pitkältä siihen. Aihe koskettaa myös minua henkilökohtaisesti, sillä kehossani esiintyy maltillista yliliikkuvuutta. Vaikka oma yliliikkuvuuteni ei ole aiheuttanut itselleni oireita ennen raskauttani, opetti viimeistään synnytyksen jälkeinen aika sen, että joudun tekemään suuria muutoksia joogaharjoitukseeni.

Mitä nivelten yliliikkuvuus on?

Nivelten yliliikkuvuus on yksilön ominaisuus, jota ei tulisi arvottaa hyväksi tai huonoksi. Yhden tai useamman nivelen yliliikkuvuus on kehon ominaisuus, jota esiintyy noin 10 prosentilla väestöstä.  Tavanomaisesti nivelsiteet ja sidekudokset estävät nivelten yliojentumisen, mutta ylilikkuvalla henkilöllä nivelsiteet ikään kuin antavat periksi eli yliojentuvat. Se on kehon kudostyyppi, joka voi olla täysin oireeton ja vaaraton, yksi ominaisuus muiden joukossa. Esimerkiksi omalla kohdallani yliliikkuvuus on aina ollut melko maltillista kyynervarsissa ja polvissa, eivätkä ne ole aiheuttanut kehooni oireita. Itselläni yliliikkuvuuden aiheuttamat alaselkäkivut tulivat kuitenkin seuraksi raskauden ja synnytyksen myötä, kun alaselässä sijaitseva SI-nivel jäi yliliikkuvaksi raskauden jälkeen.

Yliliikkuvalle keholle on myös tyypillistä, että vain yksi osa nivelistöä on yliliikkuva ja osassa nivelistöä esiintyy aliliikkuvuutta. Mikäli esimerkiksi lantion ja niskan seutu ovat yliliikkuvia voi rintaranka olla puolestaan aliliikkuva ja jäykkä. Jos kehon useassa nivelessä on laajamittaista, haittoja aiheuttavaa yliliikkuvuutta, puhutaan yliliikkuvuussyndroomasta. 

Yliliikkuvuus on tyypillisesti synnynnäistä, mutta nivelten yliojentumista voi kehittyä myös elämänmuutosten tai harjoittelun myötä, kuten esimerkissäni viittasin SI-nivelen löystymiseen raskauden jälkeen. Toisinaan yliliikkuvuutta saatetaan myös tavoitella systemaattisella harjoittelulla. Esimerkiksi baletissa, akrobatiassa ja voimistelussa saatetaan tavoitella yliliikkuvuutta näyttäviin asentoihin pääsemiseksi. Lapset ovat puolestaan luonnostaan varsin liikkuvia, mikä tasoittuu kasvun myötä.

Yliliikkuvuus ja keholliset oireet

Vaikka yliliikkuvuus ei sinällään ole pahasta, voi se aiheuttaa osalla ihmisistä tuki- ja liikuntaelin oireita. Yleisin yliliikkuvuuden aiheuttama oire on nivelten seudulle kohdistuva kipu, jota voi esiintyä mm. polvissa, alaselässä, olkapäissä ja lonkissa. Toisinaan kipu voi olla epämääräistä, ja sen aiheuttaja voi olla haastavaa paikantaa. Hallitsematon kehon yliliikkuvuus voi aihettaa myös muita vakavampia terveysoireita, kuten tyriä, nivelrikkoa, nikamasiirtymiä, nilvelten sijoiltaan menoa ja kohdunlaskeumaa. Saattaa olla, ettei yliliikkuva edes tiedä, että kehon epämääräiset kipuoireet johtuvat nimenomaan yliliikkuvuudesta. 

Joidenkin tutkimusten mukaan

yliliikkuvilla voi olla korkeampi alttius

sairastua

ahdistukseen ja masennukseen.

Joidenkin tutkimusten mukaan yliliikkuvilla voi olla korkeampi alttius sairastua ahdistukseen ja masennukseen. Alttiutta on selitetty yliliikkuvan autonomisen hermoston tasapainoon liittyvillä tekijöillä, sillä yliliikkuvan sidekudostyypin omaavan henkilön sympaattinen hermosto näyttää aktivoituvan herkemmin verraten ”normaaliin” sidekudostyyppiin. Ihmisen autonominen hermosto on siis jakautunut kahteen osaan: parasympaattiseen ja sympaattiseen hermostoon. Parasympaattinen osa rauhoittaa kehon ja elimistön toimintoja, kun taas sympaattisen osan aktivoituminen saa ihmisessä aikaan taistele tai pakene -reaktion. Mikäli sympaattinen hermosto aktivoituu normaalia tiheämmin ja herkemmin, kasvaa myös riski sairastua ahdistukseen. (esim. Health Europa 2022.)

Mistä tiedän, olenko yliliikkuva?

Kehon yliliikkuvuutta arvioitaessa käytetään usein Beightonin yhdeksän pisteen liikkuvuusluokitteluun kehitettyä asteikkoa (kuva 1). Mikäli testistä saa yli neljä pistettä, voidaan puhua yliliikkuvuudesta:

  • Pikkusormen tyvinivelen ojennus yli 90 astetta: 2 pistettä 
  • Peukaloiden taivuttaminen kyynärvarteen kiinni: 2 pistettä 
  • Kyynärnivelten yliojennus yli 10 astetta: 2 pistettä 
  • Polvien yliojennus yli 10 astetta: 2 pistettä 
  • Kämmenet tavoittavat lattian polvet suorina: 1 piste. (Reumaliitto 2023.)

Kuva: www.physio-pedia.com/Beighton_score

Voiko yliliikkuva joogata?

Jooga on mitä parhain tapa parantaa keho–mieli yhteyttä, kokonaisvaltaista hyvinvointia ja lisätä yhteyttä itseen. Silti joogan vaaroista ja haitoista kirjoitetaan yliliikkuvuuden kontekstissa runsaasti. Saako yliliikkuva sitten joogata? 

Jooga on turvallinen ja lempeä menetelmä vahvistaa, notkistaa ja hoivata kehoa sekä mieltä. Rauhallinen hengityksen ja liikkeen yhdistäminen opettaa tiedostamaan kehon anatomiaa ja sitä, miltä erilaiset venyttävät ja voimistavat liikkeet tuntuvat vartalossa ja kuinka kannamme kehomme. Se voi lievittää stressin oireita ja tuoda tasapainoa elämään. Parhaimmillaan jooga on matka itseen.

Jooga on siis paljon muutakin kuin fyysinen asanaharjoitus. On sanomattakin selvää, että harjoituksesta voi hyötyä kuka tahansa yliliikkuvuudesta huolimatta, kunhan ominaisuus huomioidaan harjoittelussa. Patanjalin sanoja lainatakseni ”Jooga on mielen toimintojen pysäyttämistä”.

Joogassa yliliikkuvalle on kuitenkin tyypillistä, että keho notkistuu harjoituksen myötä nopeasti ja haastaviinkin asanoihin on mahdollista päästä melko vaivattomasti, suhteellisen vähällä harjoittelulla. Ei ole ihme, että monet yliliikkuvat löytävät tiensä joogaharjoituksen pariin ja saavat onnistumisen kokemuksia harjoituksesta. Omalla kohdallani nopea kehittyminen fyysisessä asanaharjoituksessa toi aikoinaan intoa jatkaa joogan harjoittamista, mutten pysähtynyt pohtimaan, mitä asentoharjoittelu oikeastaan teki keholleni tai mikä oli harjoitteluni päämäärä. Joogataipaleeni aikana olen siis minäkin puskenut kehoani äärirajoille ja valitettavasti myös ego on ollut läsnä joogamatolla. Jälkikäteen tarkasteltuna voidaan sanoa, että tämänlainen harjoittelu on tietenkin haitallista yliliikkuvuudelle. Tänä päivänä olen onneksi hieman viisaampi.

Osteopaatti ja joogaopettaja Jutta Aalto kirjoittaakin teoksessa “kehotietoisuus ja jooga”, että myös yliliikkuvan kehon lihakset hyötyvät venyttelystä ja rentoutumisesta, mutta yliliikkuvan on syytä kiinnitä huomiota siihen, mitä harjoitukselta ollaan hakemassa. Asanaharjoituksessa lihasten venyttäminen on siis täysin salittua, mutta venytysten viemistä ääriasentoon on syytä välttää. Yliliikkuva voi tällöin huomaamattaan venyttää nivelkapseleita ja nivelsiteitä, joiden tarkoituksena on tukea kehoa. Tämä on pidemmän päälle haitallista ja voi aiheuttaa esimerkiksi nivelrikkoa tai muita epämääräisiä kiputiloja kehoon. Vaikka yliliikkuvan notkeuden kehittyminen voi olla nopeampaa verraten ei-yliliikkuvaan, voi joogaharjoitus olla yliliikkuvalle itse asiassa haastavampaa, koska asennot tulee tehdä tietoisesti ja aktiivisesti nivelten yliojentumisen välttämiseksi. Yliliikkuvan kannattaakin pohtia sitä, mitä keho harjoitukselta tarvitsee; notkeuden ja liikkuvuuden lisäämistä vai kehon hallintaa ja voimaa niveliä ympäröiville lihaksille? 

Lihaksia voimistavat ja vahvistavat asennot ovat tärkeä osa yliliikkuvan harjoittelua.

Yliliikkuvan muistilista joogaharjoituksen tueksi:

Linjaukset ja nivelten yliojentumisen välttäminen

Asanaharjoituksessa yliliikkuvan tulee välttää nivelten yliojentumista venytyksen yhteydessä. Jooga-asentojen linjaukset ja erityisesti nivelten, kuten polven ja kyynervarsien ”lukkiutumisen” ehkäisy on ensiarvoisen tärkeää. Yliliikkuvan on hyvä tehdä asennot aktiivisesti siten, ettei nivelten päälle ikään kuin ”rojahdeta”, vaan asennon tulisi olla kannateltu. Passiivissa venytyksissä on hyvä käyttää apuvälineitä kuten blokkeja tai bolsteria nivelten tukena. Nivelien viemistä ääriasentoon tulisi välttää.

Hallinta ja voima nivelten tukena

Yliliikkuvalle on tyypillistä, että kehon liikeradat ovat laajoja ilman suurta ponnistelua. Sen sijaan liikevoima on usein heikkoa. Joogaharjoituksessa yliliikkuvan on tärkeää harjoitella voimaa ja hallintaa kehittäviä asanoita, jotka antavat tukea sidekudoksille ja nivelille. Erityisesti syvien vatsa- ja selkälihasten vahvistaminen sekä jalkoja ja pakaralihaksia (esim. seisoma-asennot, utkasana) voimistavat liikkeet tukevat nivelistöä ja ennaltaehkäiset ja korjaavat mahdollisia yliliikkuvuudesta aiheutuvia oireita. Koska voimaa vaativat jooga-asennot voivat olla haastavia, on harjoittelu hyvä aloittaa maltilla syvien tukilihasten vahvistamisella.

Lempeä liike

Vaikka yliliikkuvan voi olla verrattain helppoa kehittyä notkeudessa, ei yliliikkuvuus ole kuitenkaan synonyymi notkeudella. Päin vastoin usein yliliikkuvan keho voi olla jumissa ja tuntua kankealta. Usein kuitenkaan staattiset ja pitkät venytykset eivät tuo kehoon toivottua rentoutta. Yliliikkuvan kehossa lempeät intuitiiviset liikeharjoitukset sekä dynaamiset jooga-asentosarjat tuntuvat usein rentouttavilta ja poistavat jäykkyyttä. 

Rentoutumis- ja hengitysharjoitukset

Erilaiset rentoutumis- ja hengitysharjoitukset sopivat mainiosti yliliikuvalle ja jumissa olevalle keholle. Ne kasvattavat kehotietoisuutta ja poistavat jännityksiä. Esimerkiksi palleahengitys voi olla hyvä harjoitus yliliikkuvalle ja jäykälle keholle. Palleahengitys on palauttava, parasympaattista hermostoa aktivoiva hengitysharjoitus. Aktivoimalla parasympaattista hermostoa viestimme keholle, että keholla on lupa palautua ja rentoutua. Lisäksi palleahengitys parantaa rintarangan ja selän liikkuvuutta sekä avaa niskan ja rintakehän aluetta

Oman kehon kuuntelu

Toisinaan voi myös olla, että yliliikkuvalle jokin jooga-asento saattaa tuntua hyvältä harjoittelun aikana, mutta kipua esiintyy nivelistössä seuraavana päivänä. Esimerkiksi omalla kohdallani voimakkaat kierrot saavat aikaan vihlontaa SI-nivelen kohdalla alaselässä. Omassa harjoituksessani skippaankin ne siis suosiolla kokonaan. Osteopaatti ja fysioterapeutti Heidi Hautalan mukaan hyvä nyrkkisääntö yliliikkuvan joogaharjoitukseen onkin oman kehon kuuntelu: mikäli kehossa ja nivelistössä tuntuu kipua 24 tuntia harjoituksen jälkeen, on hyvä käydä läpi edellisen päivän harjoitus ja  välttää kipua voimistavaa asentoa jatkossa. 

Fysioterapeutin konsultaatio:

Mikäli yliliikkuvuus aihettaa kehossa oireita ja kipua, on aina suositeltavaa käydä selvittämässä asiaa ammattitaitoisen fysioterapeutin luona. Joogaopettajalla ei lopulta ole koulutusta yliliikkuvuuden “hoitoon”, joten ammattilaisen ohjeet yliliikkuvuusoireiden hillitsemiseen ovat ensiarvoisen tärkeitä. 

Loppuun haluan vielä sanoa näin itsekin yliliikkuvana joogina, että mielestäni jooga on ihana ja turvallinen harjoitus ihan jokaiselle, joka haluaa löytää lempeän tavan liikkua, parantaa kehotietoisuutta, vähentää stressiä ja löytää tasapainoa arkeen. Yliliikkuvuus ei siis ole este aloittaa joogaa, mutta ominaisuus on tärkeää pitää mielessä joogatessa. Omassa ohjauksessani huomion aina myös mahdollisen nivelten yliojentumisen ja yliliikkuvuuden joogaopetuksen yhteydessä, mutta yliliikkuvan on tärkeää konsultoida tarvittaessa esimerkiksi fysioterapeuttia harjoittelun aloittamisesta, mikäli ominaisuus aiheuttaa esimerkiksi kipua tai muita oireita kehossa.

Sinua saattaisi myös kiinnostaa:

Kehotietoisuus – mitä se on ja miksi se on tärkeää?

Kuinka valita itselle soveltuva joogalaji?

Lähteet:

Aalto, Jutta (2020) Anatomia & kehotietoisuus. Kokemuksellisen anatomian opas.Painotalo Trinket Oy: Helsinki. Health Europa (2022) Hypermobile joints linked to depression and anxiety in adolescence. Viitattu 26.5.2023 Lehto, Minna, Suvitaival, Raimo & Kaarela, Kalevi (1999) Hypermobiliteettisyndrooma niveloireiden syynä. Reumaliitto (2023) https://www.reumaliitto.fi/fi/reuma-aapinen/reumataudit/nivelten-yliliikkuvuus-hypermobiliteetti Viitattu 26.5.2023 Selkäliitto (2023) Selkäkanava. Nivelten yliliikkuvuus voi oireilla kipuna. https://selkakanava.fi/selkakipu/mista-selkakipu-johtuu/alaselkakivun-tarkkaa-syyta-ei-aina-tunneta/nivelten-yliliikkuvuus-voi-oireilla-kipuna Viitattu 27.5.2023

Julkaistu

Joogaopettajan mietteitä valmistumisen jälkeen

Niin siinä nyt sitten kävi, että joogaopettajakoulutus on tullut päätökseen ja valmistuin virallisesti lempeyden joogaopettajaksi. Täytyy myöntää, että tässä vaiheessa valmistuminen tuntuu edelleen melkeinpä epätodelliselta. Mihin kokonainen vuosi on taas vierähtänyt? Eikö me enää tavatakaan kuukausittain opiskeluporukan kanssa? Juurihan me aloitettiin.

Pohdiskelevana tyyppinä mieli alkaa jo työstämään kysymyksiä, että mitä seuraavaksi ja mitäpä sitä oikeastaan haluaisi toisille opettaa? Mitä minusta haluaa tulla läpi? Ja toisaalta sitä pohtii, että haluaakohan kukaan ylipäätään tulla tunneilleni? Ja sitä, että opettaminen on itseasiassa yllättävän haastavaa. 

Mikä siinä joogan opettamisessa tällä hetkellä sitten mietityttää?

Kuva: Maria Kärkkäinen

Mitä haluaisin välittää joogasta muille?

Vuosia joogapolkua matkanneena, on joogasta muodostunut itselleni jotakin paljon suurempaa kuin tavallinen harrastus. Täysin joogaan perehtymättömälle tyypille tuntuu melkein mahdottomalta selittää, mitä jooga itselleni merkitsee. Ai, sä harrastat joogaa? Hmm. No joo, harrastan. Tai no en mä oikeastaan harrasta, jooga on vähän niinkuin elämäntapa. Jotakin joka on mukana arjessa ja vapaa-ajalla, työelämässä ja perheessä. Jooga on tässä ja nyt, läsnä melkeinpä koko ajan.

Joogaharjoitus on antanut itselleni älyttömän paljon paitsi kehollisena harjoituksena, myös henkisenä harjoituksena. Työvälineitä oman mielen työstämiseen. Lisännyt myötätuntoa ja lempeyttä itseäni ja muita kohtaan. Kasvattanut kehotietoisuutta ja yleistä hyvinvointia. Arvot elämään ja se, millainen ihminen lopulta haluan olla ovat kaikki seurasta siitä, että otin ensimmäisen askeleeni joogan tiellä.

Mitä tästä kaikesta tiedosta haluaisin sitten välittää muille? Sitä kun haluaisi antaa ihmisille jotakin, mitä on itse joogasta saanut. Mielenrauhaa ja tyyneyttä, apua stressiin. Tilaa kehoon sekä mieleen. Vai jotakin suurempaa? Henkisen heräämisen? Fakta on kuitenkin se, että valtaosa tunneille tulijoista haluaa luultavasti kehollisen harjoituksen, oppia asanoita ja rentoutua. Uuden harrastuksen, josta voi kasvaa myöhemmin jotakin suurempaa. 

Kaikkea tietoa ei voi luonnollisesti sisällyttää yhteen kurssiin, saatika tuntiin, joten joogan opettamisessa ja tuntien suunnittelussa on tehtävä valintoja. Vai miltä kuulostaisi asanaharjoitus hengitysharjoituksilla, korteilla, joogan historialla ja filosofialla, kirjoitustehtävillä, pariharjoituksilla ja chakraluennolla höystettynä? Nyt jo alkoi hengästyttää. Vähemmän on enemmän, mitä tulee tähänkin asiaan. 

Ja jotta asiat eivät menisi liian yksinkertaiseksi, niin toisaalta mieli paradoksaalisesti pohtii, että antaako 200 RYT koulutus kuitenkin tarpeeksi kattavaa osaamista turvalliseen ja innostavaan opetukseen. Tiedänkö ja osaanko tarpeeksi? 

Erilaiset kehot ja tavat oppia:

Joogaopettajakoulutuksen aikana olen tullut myös kipeän tietoiseksi siitä, että se mikä itselle tuntuu hyvälle voi olla toiselle haastavaa, jopa kivuliasta. Esimerkiksi monille rentouttava kuolleen miehen asento eli savasana voi olla jonkun alaselälle minuutteja kestävää jatkuvaa tuskaa. Erilaisten variaatioiden tarjoaminen tunneilla on tärkeää ja mitä enemmän opetan, sitä enemmän olen tähän haasteeseen kohdannut. Tavallaan juuri se, että pääsee itse vaivatta haastaviinkin asanoihin, voi tehdä opettamisesta vaikeampaa. Paras keino tähän on opettaa sitä, mitä itse harjoittelee ja minkä oikeasti osaa jo todella hyvin. Niin hyvin, että pystyy tarjoamaan asanasta erilaisia variaatioita tai kokonaan toisen vaihtoehdon myös niille, joille asento on syystä tai toisesta mahdoton. Kehot kun ovat erilaisia, eikä itse oppilaassa ole mitään vikaa, vaikka joku asento ei tuntuisikaan omalta.

Myös tavat oppia uutta vaihtelevat. Toiset oppivat nopeasti, toiset hitaampaa. Visuaalinen oppija oppii parhaiten katsomalla, auditiivinen kuuntelemalla. Kinesteettinen oppija omaksuu asioita puolestaan tuntoaistin avulla. Ei ole väärää tai oikeaa tapaa oppia, mutta näiden tapojen yhdistäminen vaatii kokemusta ja lukuisia opetustunteja joogaopettajalta.

Tähän lienee paras lääke on harjoitteleminen. Itsevarmuus tekemiseen muodostuu toistojen kautta, joten itse opettamisessa kehittyy – milläs muulla – kuin opettamalla. Olen kuitenkin yllättynyt siitä, kuinka jännittävältä ensimmäisten tuntien pitäminen onkaan tuntunut. Jo ihan siinä ihmisten edessä seisominen kehoni kanssa on uutta. Jotakin, johon en ole tottunut. Voisin puhua ehkä jonkinlaisesta ramppikuumeesta. Tämä jännitys on kuitenkin lähtenyt aina tunnin edetessä pois, mutten olisi uskonut, että joogamaton siirtäminen huoneen etuosaan voi saada tällaisia (täysin luonnollisia ja ymmärrettäviä) fiiliksiä aikaan. Lempeyttä ja myötätuntoa itseä kohtaan, sanoisi joogaopettaja Kaisa varmaan tässä kohtaa.

Itse opettamisesta olen kuitenkin nauttinut ja uskon, että minulla voisi olla oppilaille paljonkin annettavaa. 

Kuva: Maria Kärkkäinen

Joogan opettamisen aloittaminen:

Kolmas asia, joka on pyörinyt mielessä runsaasti on ylipäätään joogan ohjaamisen aloittaminen. Varsinkin pääkaupunkiseudulla on runsaasti joogastudioita, joissa opettaa äärettömän upeita, osaavia ja ihania joogaopettajia. Miten sitä sitten aloittaa omat tunnit aloittelevana opettajana ja haluaako kukaan ylipäätään tulla just mun tunneille? Olenko tarpeeksi hyvä? Kiinnostaako ketään tulla mun tunneille? Eikä aleta edes puhumaan joogatuntien markkinoinnista, yrittäjyydestä ja laskutuksesta. 

Ja samassa sitä huomaa, että siellä se sisäinen itsekriitikko taas huutelee ja stressaa tulevaisuudesta, mikä on merkillistä, sillä kyseessähän on jooga! Juuri se asia, jonka kautta saan yhteyden itseeni ja helpotusta arjen kuormittaviin asioihin. Toisaalta ymmärrän nyt myös sen, miksi joogaopettajuuden polulle siirtyessä on hyvä pohtia, mitä tarkoittaa kun ”harrastuksesta tai intohimosta tulee ammatti” ja kuinka se voi vaikuttaa omaan joogasuhteeseen. Asia, joka on aikaisemmin ollut täysin itseäsi ja omaa hyvinvointiasi varten, muuttuukin työksi. Yhtäkkiä myyt osaamistasi ja saat siitä mahdollisesti korvauksen. Kuinka hinnoitella oma osaaminen ja pyytää siitä korvausta? Kuinka oma joogaharjoitus pysyy itseäsi varten siten, ettei tuntien suunnittelu pyöri mielessä harjoituksen aikana.

Eroon ylianalysoinnista:

Lopulta huomaan, että mieli on lipsahtanut ylianalysoimisen puolelle ja palaan tähän hetkeen, sillä kaikesta hapuilusta ja pohtimisesta huolimatta päällimmäinen tunne mielessä on kiitollisuus. Olen kiitollinen, että olen saattanut koulutuksen loppuun ja saanut tutustua uskomattoman ihaniin kanssaopiskelijoihin. Olen kiitollinen, että olen saanut opiskella Kaisa Kärkkäisen sekä monien muiden asiantuntijoiden johdolla. Olen kiitollinen, että olen jo tässä vaiheessa päässyt opettamaan puistojoogaa luonnon helmassa Herttoniemen Kartanolla ja päässyt siten myös harjoittelemaan opettamista. 

Tällä hetkellä luotan siihen, että olen ottanut askeleen oikeaan suuntaan. Mitään pakkoa ja kiirettä minulla ei ole mihinkään, joten antaa asioiden, myös joogaopettjuuden, tapahtua omalla painollaan. Jotenkin vaan tällä kertaa teki mieli purkaa näitä epävarmuuden olotiloja, vaikka syvällä sisimmässäni tiedän, että palaset loksahtavat vielä kohdalleen. Ehkä mun tunneille tulee just ne tyypit, joiden kuuluukin tulla. 

Nyt ei tarvitse tietää tai stressata tulevasta<3

Lue myös: Heartful Yoga – miksi hakeuduin joogaopettajakoulutukseen?

Julkaistu

Heartful Yoga – miksi hakeuduin joogaopettajakoulutukseen?

Niin kuin osa teistä lukijoista saattaakin jo tietää Instagramin puolelta, aloitin Kaisa Kärkkäisen luotsaaman Heartful Yoga -opettajakoulutuksen viime toukokokuussa. Tässä postauksessa ajattelin avata vähän fiiliksiä siitä, mikä sai minut hakemaan juuri kyseiseen opettajakoulutukseen ja millaisia ajatuksia minulla ylipäätään on joogaopettajuuden suhteen. 

Tervetuloa Vasaramäelle.

Minustako joogaopettaja?

Ihan alkuun on varmaankin syytä mainita, ettei joogaopettajakoulutukseen hakeutuminen ole ollut itselleni mikään hetken mielijohde, vaan ajatus on itänyt vahvasti mielessä jo vuodesta 2019. Liki kahdeksan vuoden suhteellisen säännöllisen (ja välillä epäsäännöllisen) joogaharjoittelun jälkeen tiedon ja oppimisen jano on yksinkertaisesti kasvanut niin suureksi, että koulutukseen hakeutuminen on muodostunut pitkäaikaiseksi haaveeksi, jonka haluan tässä kohtaa elämääni toteuttaa.

Miksi sitten nyt, eikä jo kolme vuotta sitten? Suurin syy tähän on lienee se, etten ole kokenut olevani valmis joogaopettajakoulutukseen. Tämä voi olla totta tai sitten puhtaasti sisäisen kriitikkoni ääni, joka on kuiskinut korvaani “etten osaa tätä ja tuota asanaa, en ole harjoitellut tarpeeksi kauan, en ole tarpeeksi joogi jne” Tällainen itsensä alentaminen on tietysti aivan hölmöä, sillä aloittavathan monet opekoulutuksen jo paljon varhaisemmassa vaiheessa, eikä siinä ole mitään pahaa. Oli niin tai näin, jokaisen joogapolku on yksilöllinen, eikä sitä tulisi koskaan verrata muihin (niinkuin ei itseään ylipäätään!). Myös motiiveja koulutukseen hakeutumiseen on monia: toinen haluaa syventää joogatietämystään ja omaa harjoitustaan, toinen puhtaasti vaihtaa alaa ja ruveta kokopäiväiseksi joogaopettajaksi.

Myös astangajoogapolkuni on luultavasti yksi syy siihen, että mielikuvani joogaopettajuudesta on ollut vahvasti se, että ”opettajaksi tullaan, ei opiskella”. No, tämän ajatuksen olen kuopannut aikapäiviä sitten sikseen – enhän olisi muuten hakeutunut juuri Heartful Yoga -opettajakoulutukseen. Joogaopettajia kun on monenlaisia, enkä halua arvottaa opettajuutta tai esimerkiksi koulutukseen hakeutumisen motiiveja. Astangajoogaopettajuuteen on kuitenkin oma polkunsa ja kunnioitan sitä edelleen valtavasti, eikä aikomukseni ole opettaa astangaa. Toisaalta astangajoogaharjoitukseni ei ole täysin jäänyt, vaan teen edelleen omaa harjoitustani, silloin kun tarvitsen sitä.

Toisekseen koulutuksen aloittaminen on lykkääntynyt ihan käytännön syistä; raskaus ja esikoisen saaminen on vienyt huomion siihen tärkeimpään eli lapseen ja perheeseen, eikä uusille opinnoilla olisi ollut tilaa elämässäni viime vuosien aikana, sillä koko lapsiperhearjen opettelu on ollut uuden oppimista. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että elämässä on tilaa jollekin uudelle ja inspiroivaa vaiheelle. Olen kuullut joskus sanonnan, että se mitä teet/päätät NYT määrittää sen, missä olet viiden vuoden päästä. Ehkä sisäinen intuitio kaipaa muutosta elämään tässä hetkessä ja aika näyttää mihin se vie. 

Kolmanneksi tällä hetkellä elämässäni ei ole myöskään mitään massiivisia haasteita (selkävaivoja lukuunottamatta), jotka olisivat omaan harjoitukseni (ja kenties oman sisimpäni) tutkimisen esteenä, vaan suurimmat kuohunnat ovat takana päin. Siksi myös koulutukseen hakeutuminen on tuntunut ajankohtaiselta. Lisäksi opekoulutus voi antaa itselleni työkaluja oman harjoituksen syventämiseen, ja kenties joskus muiden opettamiseen. Kiinnostavaa on kuitenkin se, että vielä toukokuussa ajattelin, että opettajakoulutus on ensisijaisesti vain omaa harjoitustani varten, mutta jo nyt helmikuun kynnyksellä myös opettaminen alkaa tuntumaan realistiselta. Ehkä voisin välittää joogan parantavia vaikutuksia myös muille? 

Minustako joogaopettaja?

Miksi juuri Heartful Yoga -opettajakoulutus?

Astangajooga on ollut itselleni tärkeä harjoitus usean vuoden ajan, jonka rinnalla olen harjoitellut hatha/flow-joogaa. Olen kuitenkin viimeisen vuoden aikana potenut jonkinlaista, Matti Rautaniemen sanoja lainatakseni  ”joogakriisiä”, joka on aiheuttanut sisäistä kuohuntaa liittyen siihen, mihin suuntaan olen omaa harjoitustani viemässä. Mikä oman joogaharjoitukseni päämäärä on? Erityisesti synnytyksen ja raskauden jälkeiset selkävaivat ovat muuttaneet suhtautumistani asanaharjoitukseen ja omaan kehooni. Kuinka saan rakennettua harjoituksestani vakaan, lempeän ja vahvan? Sellaisen, joka tukee kokonaisvaltaisesti kehoa ja mieltä?

Kehollisten kokemusten ja selkävaivojen takia halusin yksinkertaisesti löytää jotain lempeää ja maanläheistä omaan harjoitukseeni, jotain joka tukee ja ravitsee minun kehoani. Omalla tavallaan olen siis palannut takaisin alkupisteeseen: haluan tutkia joogan parantavia ja kehollisia vaikutuksia omassa kehossani ja löytää uudenlaisen kehoyhteyden muuttuneeseen vartalooni. 

Heartful Yoga ja Kaisa Kärkkäinen ovat molemmat putkahdellut tasaisin väliajoin joogapolulleni ja lempeyden teema on aina resonoinut, mutta syystä tai toisesta en ole perehtynyt aiheeseen sen syvällisemmin. Eri koulutusvaihtoehtoja pohtiessani juuri kyseinen koulutus on kuitenkin kutsunut vahvasti sen lempeän ja sallivan lähestymistavan johdosta. Koulutuksen teemat ja toteutus vaikutti myös kokonaisuutena varsin kattavalta.

Ja mikä mahtava päätös tämä on ollutkaan, sillä löysin jotakin paljon parempaa, mitä osasin kuvitella! Kaisa on kertakaikkisen hurmaava, läsnäoleva ja lämmin joogaopettaja ja olen äärimmäisen kiitollinen hänen taitavasta opastuksesta matkalla joogaopettajaksi. Joogavuosieni aikana olen harjoitellut useiden opettajien johdolla, jotka ovat antaneet minulle paljon. Näistä opettajista Kaisa on kuitenkin tavallaan henkilökohtaisin sekä tutuin ja toivon, että saan pitää Kaisan opettajanani vielä pitkään. En voi myöskään sanoin kuvailla, kuinka tärkeäksi ja läheiseksi meidän tulevien joogaopettajien opiskeluporukka on muodostunut näiden kuukausien aikana. Ja mainitsinko jo koulutuspaikan visuaalisen puolen? Koulutus pidetään Kaisan tunnelmallisella kotistudiolla, joka huokuu estetiikkaa, läsnäoloa ja harmoniaa.

Kaisa Kärkkäinen – Heartful Yogan perustaja ja sydän.

No entäs sitten se opettaminen?

Tällä hetkellä opettajakoulutus on hieman yli puolessa välissä, mutta se on antanut itselleni jo nyt valtavasti työkaluja sekä itsetutkiskeluun että omaan harjoitukseeni. Voisinkin sanoa, että viimeisten viikkojen aikana asiat ovat loksahtaneet kehoni suhteen niin sanotusti paikalleen. Vahvistamisen, osteopatian ja lempeyden kautta olen löytänyt apua selkävaivoihin, mikä on massiivinen edistysaskel koko hyvinvoinnilleni. Vaatimattomasti,  usko ja luotto oman kehoni voimaan on löytynyt uudelleen ensimmäisen kerran lapsen saamisen jälkeen.

Kehollisen tasapainon myötä myös mieleni on löytänyt kaivattua rauhaa. Olen hyväksynyt sen, ettei tässä kohtaa tarvitse tietää, missä olen esimerkiksi viiden vuoden päässä. Olen matkalla oikeaan suuntaan. Intuition kuunteleminen tai oma sisäinen voima eivät ryömi esiin pakottamalla, vaan myötätunnon, hyväksymisen ja herkkyyden kautta.

Itse opettaminen tuntuu tällä hetkellä vielä aika kaukaiselta haaveelta, vaikka intoa olisi (sinäkö siellä sisäinen kriitikko?). Koulutuksen aikana olen huomannut, että joogan opettaminen vaatii paljon enemmän kuin sen, että tekee itse säännöllistä asanaharjoitusta. Kaikessa yksinkertaisuudessaan jo pelkästään asanoiden ohjeistaminen toiselle edellyttää toistoja ja paneutumista. Se, mikä on itselle harjoituksessa tuttua, voikin tuntua toiselle selittäessä monimutkaiselta: “Öö, laita se käsi, eikun siis oikea käsi eteen, eikun siis oikean jalan viereen ja sitten.. ööö. Ja nyt hengitellään”. Saat varmaan kiinni? Ja tämän lisäksi tunnille tulisi luoda oikea tunnelma, rauha ja turvallinen ilmapiiri. Ei välttämättä aivan helppoa. 

Koulutuksen aikana olen oivaltanut, ettei koulutus sellaisenaan tee vielä valmiiksi joogaopettajaksi. Joogaopettajakoulutus antaa eväät turvalliseen ja lempeään opettamiseen, mutta itse opettaminen ja rohkeus siihen syntyvät käytännön tasolla eli opettamalla. Hiljaa hyvä tulee.

Haparoinnista ja epävarmuudesta huolimatta yksi asia nyt kuitenkin kirkkaasti mielessä; minä haluan opettaa joogaa. 

Lue myös: Minun joogamatkani

Julkaistu

Puistojoogaa Helsingissä vuonna 2022

Viime vuonna tein postauksen Helsingin seudun puisto- ja ulkojoogista, mikä tuntui olleen hyödyllinen monille. Myös tänä vuonna puisto- ja ulkojoogaa on saanut etsiä netin syövereistä melkoisella urakalla,  joten tässä vastaavanlainen kooste vuodelle 2022. Listalta löytyy maksutonta, maksullista sekä ”maksa mitä haluat” -pariaatteella toimivia tunteja.

Muistathan varmistaa tunnin toteutumisen järjestävän tahon sivuilta – usein tapahtumat järjestetään säävarauksella. Tunneille kannattaa myös ottaa mukaan oma joogamatto sekä vesipullo. 

Ulkojoogaa parhaimmillaan<3

Puisto- ja ulkojoogaa Helsingissä vuonna 2022

Puistojoogaa Jätkäsaaressa (Hyväntoivon puisto)

Joogaa Ihan Kaikille järjestää maksutonta, jo perinteeksi muodostunutta, puistojoogaa Jätkäsaaressa tiistaisin klo 11-11:45 ajalla 31.5.-27.9.2022. 

Hinta: Maksuton

Tarkemmat tiedot: https://www.facebook.com/events/1155400495271685/1155400521938349/ 

Lapinlahden lähde (Lapinlahdentie 1) – puistojoogaa ja kesäliikuntaa

Lapinlahden lähde järjestää kesällä maksutonta puistojoogaa ja kesäliikuntaa Lapinlahden puistossa.

Aikataulu:

to 9.6. klo 18 lempeä joogaharjoitus / Ulla

ti 14.6 klo 18 Qigong / Mira

Ti 21.6. klo 18 kesärentoutus: joogatyyppistä liikettä ja rentoutuminen / Kristiina , rentoutusohjaaja

Ke 20.7 klo 18 Asahi -harjoitus / 

Ohjelma täydentyy kesä mittaan!

Hinta: Maksuton

Tarkemmat tiedot: https://www.facebook.com/events/1186278425474743/1195781491191103/

Puistojoogaa Kulosaaressa

Saara Sutaro järjestää Pop Up joogatunteja kesällä 2022 Riston puiston jalkapallokentällä Kulosaaressa. Tunteja tarjolla useina päivinä viikossa ja ne toteutuvat osallistuja- ja säävarauksella.

Hinta: Maksa, mitä pystyt (suositus 10 e).

Tarkemmat tiedot: https://www.facebook.com/groups/391323602922956/ 

Puistojoogaa Maunulassa (Maunulatalo)

Maunula-talon Kesäaukion joogakurssi käsittää kahdeksan leppoisaa puistojoogakertaa ajalla 24.5.-26.7.,  tiistaisin klo 17-18:00. Tunnit sopivat aloittelijoille ja toimintaan voi tulla mukaan kesken kauden.

Jokainen joogaopettaja Anna-Mari Pentikäisen ohjaama tunti pitää sisällään joogan, meditaation & hengitysharjoituksen sekä yksilöllisesti tunnin teemaan suunnitellun äänimaailman. 

Joogakurssin päivät:

ti 24.5. | ti 31.5. | ti 7.6. | ti 14.6. | ti 5.7. | ti 12.7. | ti 19.7. | ti 26.7.

Hinta: Maksuton

Tarkemmat tiedot: https://www.facebook.com/events/2802372896732972/2802372923399636?ref=newsfeed 

Puistojoogaa Oulunkylässä (Mäkitorpanpuisto)

Elina Tervonen järjestää puistojoogaa Mäkitorpanpuistossa Oulunkylässä kolmena tiistaina klo 18:00-19:15 ajalla 7.6.-21.6.2022

Joogat jatkuvat kesän loppupuolella heinä-elokuussa neljä kertaa.Hinta: Maksa, mitä haluat.

Hinta: Maksa, mitä pystyt.

Tarkemmat tiedot: https://www.facebook.com/events/838594287099412/838605167098324/?ref=newsfeed 

Puistojoogaa Vallilassa

Jooga- ja tantrakoulu Natha järjestää tuttuun tapaan maksutonta puistojoogaa Vallilassa kolmena keskiviikkona heinäkuussa klo 17:30-19:00. Tunnit ovat meditatiivista hathajoogaa ja ne sopivat sekä aloittelijoille että pidempään jooganneille.

Aikataulu:

Ke 6.7. 

Ke 13.7. 

Ke 20.7. 

Hinta: Maksuton

Paikka: Kumpulan kasvitieteellisen puutarhan, Vallilan siirtolapuutarhan ja Vallilanlaakson jalkapallokentän välisellä alueella, puron varrella lammen vieressä noin 400 metriä itään Mäkelänrinteen uimahallista.

Tarkemmat tiedot: https://natha.fi/wp2020/?fbclid=IwAR3BkbD2hdh9InMBLkO9V9HEvYqsjtONVbrWDBZH2gyAy14rC_42JKYO5t0 

Unisportin ulkojoogaa Kumpulassa

Unisport järjestää kesäkaudella ulkojoogatunteja Kumpulassa. Tuntivalikoimasta löytyy flow-joogaa keskiviikkoisin klo 16:55-18:10 ja flow-joogaa torstaisin klo 10-11:15.

Hinta: Tunneille voi osallistua Unisportin kausi- tai 10-kerran kertakortilla. Varaus tulee tehdä ennakkoon Unisportin varauskalenterin kautta. 

Paikka:

Kumpula-> Chemicumin piha, A.I. Virtasen aukio 1. Asfalttialusta ja Physicumin piha, Gustaf Hällströmin katu 2. Asfalttialusta.

Lisätiedot:

https://oma.enkora.fi/unisport/reservations2/reservations/3/-/30/-/~viewType=list

Kattojoogaa Ullanlinnassa

Ella Riina Autio pitää kattojoogaa Helsingin Ullanlinnassa tiistaisin kello 18-19 (flowtunti) sekä 19:20-20:20.

Hinta: 12 e

Lisätietoja: instagram @kattojooga

Lisäksi:

Puistojoogaa Herttoniemessä:

Herttoniemen puistojoogaa facebook-sivuilla on ilmoitettu, että kesällä 2022 puistojoogaa on tarjolla myös Herttoniemen suunnalla, mutta tuntiaikataulut selviävät myöhemmin. Mikäli asut lähistöllä, kannattaa seurailla tulevia tunteja facebookista.

Lisätiedot: https://www.facebook.com/Puistojoogaa-Herttoniemess%C3%A4-1808977976032800

Lista saattaa vielä päivittyä kesän aikana – linkkaathan myös muita puisto- ja ulkojoogatapahtumia kommentteihin, mikäli joku uupuu listasta!:)

Muita sivuja:

Lisäksi kannattaa tutustua ympäri Suomen järjestettäviin joogaretriitteihin esimerkiksi Facebookiin Joogatapahtumat ja Joogakoulutukset -sivustolla.

Linkki sivustolle: https://www.facebook.com/groups/579957962068781

Julkaistu

Astangajoogan ensimmäinen asentosarja (Yoga chikitsa)

Astanga on joogaharjoitteluni kulmakivi ja perusta. Vaikka viikoittainen harjoitukseni saattaa muodostua toisinaan eri joogatyyleistä, on astangajooga pysynyt epäsäännöllisen säännöllisenä matkassani jo useamman vuoden ajan. Se tuo pysyvyyttä ja rutiinia harjoitteluuni huolimatta siitä, etten harjoittelekaan astangaa kuuden päivän harjoitusperiaatteen mukaisesti. Vaikka harjoitus on aina sama, on jokainen harjoituskerta silti erilainen. Voisin sanoa, että olen löytänyt oman tapani harjoittaa astangaa. Jos kuuden päivän harjoittelu on tarkoitettu kohdalleni, se kyllä tapahtuu ennemmin tai myöhemmin. 

Teen itse edelleen astangan ensimmäistä asentosarjaa, ja osittain harjoitukseni on joiltain osin ottanut hieman takapakkia raskaudesta ja synnytyksestä johtuneen tauon takia. Olen muun muassa jättänyt joitain asentoja pois harjoituksestani, vaikka olen aikaisemmin niitä tehnytkin (esim. Janu sirsasana C, sidottu lotus). Toisaalta suhtautumiseni koko joogatyyliin on muuttunut paljonkin viimeisen vuoden aikana, eikä tarkoituksenani ole edetä sarjassa nopeasti tai saavuttaa tiettyjä asanoita. Harjoittelen astangaa, koska nautin siitä. Olen siis rauhallinen etenemisen suhteen, eikä uusien asanoiden oppimisessa ole kiire. 

Olen kuvannut aikaisemmissa blogipostauksissani astangajoogan ja mysore-harjoittelun periaatteita yleisesti. Tässä kirjoituksessa ajattelin avata hieman sitä, mikä on astangajoogan ensimmäinen asentosarja.

Astangajoogaharjoittelusta

Asentoharjoitus on astangajoogan ydin. Phattabi K. Joisin eräs kuuluisimpia lausahduksia on “99 % harjoitusta, 1 % teoriaa”, jonka merkityksen voisi kiteyttää siten, että fyysinen asanaharjoitus on tie muihin joogaan tasoihin. 

Lajia voi harjoitella kahden menetelmän mukaan, joita ovat ohjattu vinyasa-harjoitus ja mysore-harjoitus. Ohjattu vinyasa-harjoitus tarkoittaa ohjattua joogaharjoitusta, jossa opettaja laskee hengityksen määrän ja tahdin, kertoo vinyasojen nimet ja opastaa asennoissa yhteisesti. Toisin sanoa vinyasa-harjoitus on ohjattu joogatunti. Mysore-harjoitus puolestaan tarkoittaa joogaoppilaan itsenäistä harjoitusta, jossa oppilas tekee omaa henkilökohtaista asentosarjaansa, oman hengityksensä tahdissa.

Tyypillisesti astangajooga aloitetaan lajin alkeiskurssilla, jonka jälkeen siirrytään ohjatuille tunneilla ja sieltä edelleen mysoretunneille. Vaihtoehtoisesti lajin voi aloittaa myös suoraan mysore-harjoittelusta, mutta tämä tuntuu olevan melko harvinaista Suomessa. Aloittipa lajin sitten kuinka tahansa on yhteistä kaikille kuitenkin se, että jokainen aloittaa harjoittelun astangajoogan ensimmäisellä asentosarjalla. 

Lue myös: Mitä astangajooga on?

Astangajoogan ensimmäinen asentosarja – Yoga chikitsa

Astangajoogan ensimmäinen asentosarja (kuva:www.idyllic.ch/yoga-ashtanga)

Astangajooga pitää sisällään kuusi ”tasoa” eli asentosarjaa, joissa edetään kronologisessa järjestyksessä. Ensimmäinen asentosarja täytyy hallita hyvin ennen toiseen asentosarjaan siirtymistä, toinen asentosarja ennen kolmanteen sarjaan siirtymistä jne. Usein uusiin sarjoihin siirtymisessä kestää useampia vuosia.

Astangajoogan ensimmäinen asentosarja on nimeltään Yoga chikitsa, josta käytetään myös nimitystä joogaterapia. Se pitää sisällään 42 erilaista asanaa, jotka muodostuvat aurinkotervehdyksistä, seisoma- ja istumasarjan asanoista sekä loppuliikkeistä. Harjoitus päätetään aina Savasanaan eli loppurentoutukseen. 

Ensimmäisellä asentosarjalla on kehoa parantava merkitys; se puhdistaa kehoa sairauksista ja ennaltaehkäisee niiden syntymistä sekä vahvistaa, rentouttaa ja notkistaa kehoa. Sarjan tarkoituksena on tehdä vartalosta kivuton ja vahva. Oikein ja säännöllisesti tehtynä liikkeet parantavat ryhtiä ja korjaavat kehon mahdollisia virheasentoja. Lisäksi ensimmäinen asentosarja muokkaa kehoa poistamalla ylimääräistä rasvaa ja kuona-aineita. 

Toinen asentosarja on nimeltään Nadi Sodhana, jolla on kehoa puhdistava merkitys. Se puhdistaa kehon energiakanavia ja fyysistä hermojärjestelmää. Kolmas asentosarja tunnetaan nimestä Sthira Bhaga, joka muodostuu neljästä eri osasta (A, B, C ja D -osat). Nämä sarjat edellyttävät harjoittajalta täydellistä omistautumista joogalle sekä kehon ja mielen äärimmäistä vahvuutta ja notkeutta.

Aurinkotervehdykset  (Suryanamaskara A ja B): 

Ensimmäinen asentosarja alkaa aina kehoa lämmittävillä aurinkotervehdyksillä (A- ja B -osat). Näistä molempia tehdään yhteensä 5 kertaa, mutta alkuun sarjoja voidaan tehdä myös vähemmän esimerkiksi siten, että A-osa tehdään viisi kertaa ja B-osa kolme tai neljä kertaa. Aurinkotervehdykset lämmittävät ja valmistavat kehoa harjoitukseen, ja ne ovat tärkeä osa harjoitusta. 

Aurinkotervehdyksiin voit tutustua tarekmmin esimerkiksi näistä videoista:

Aurinkotervehdys A

Aurinkotervehdys B

Seisomasarja: 

Utkatasana.

Aurinkotervehdysten jälkeen harjoituksessa edetään seisomasarjan asanoihin. Jokainen seisoma-asento aloitetaan samasthiti asennosta eli tukevasta seisoma-asennosta maton etuosasta. Asennossa pysytään viiden ujjaya-hengityksen ajan. Seisomasarjan asanoista kuusi ensimmäistä luovat perustan astangaharjoitukselle ja kehon puhdistumiselle, voimistumiselle sekä notkistumiselle. Lisäksi ne valmistavat kehoa haastavampiin asentoihin. Seisomasarjan asennot vahvistavat alavartalon lihaksia sekä parantavat tasapainoa ja notkeutta. 

Istumasarja:

Seisomasarjan jälkeen asentoharjoituksessa edetään istumasarjan asentoihin. Myös näissä asanoissa pysytään viiden hengityksen ajan. Istumaliikkeitä opetellaan jonkin verran ohjatuilla astangajoogatunneilla, mutta pääsääntöisesti uusia asentoja lisätään harjoitukseen vähitellen mysore-tunneilla sitä mukaan, kun oma harjoitus alkaa sujua. 

Istumasarjan asennot koostuvat muun muassa lukuisista eteentaivutuksista, selän kierroista sekä käsitasapainoista. Urdhva dhanurasana eli tuttavallisemmin “silta-asento” päättää istumasarjan, jonka jälkeen harjoituksessa edetään loppuliikkeisiin. Itse teen tällä hetkellä noin puolet istumasarjan asennoista. 

Dandasana aloittaa istumasarjan asennot.

Loppuliikkeet: 

Loppuliikkeet tehdään sananmukaisesti asanaharjoituksen lopussa. Ne rauhoittuvat kehon ja mielen voimakkaan harjoituksen jälkeen, ja ovat tärkeä osa harjoitusta: astangajoogan ensimmäistä harjoitussarjaa voi tarvittaessa keventää seisoma- ja istumasarjan asanoista, mutta loppuliikkeet tulisi tehdä aina harjoitussarjan päätteeksi. 

Loppuliikkeiden asennoissa pysytään pidempään kuin seisoma- ja istumasarjan asennoissa. Loppuliikkeet koostuvat muun muassa eri hartiaseisonnan variaatioista sekä niiden vastaliikkeistä, päälläseisonnasta sekä lotusasennon eri variaatioista, joita voi kaikkia tehdä myös helpotetusti. Myös loppuliikkeitä lisätään omaan harjoitukseen sitä mukaan, kun harjoittelija kehittyy omassa sarjassaan. (Esimerkiksi aloittelijat eivät tee päälläseisontaa ja kaikkia hartiaseisonnan variaatioita). Jokainen harjoitus päätetään Savasanaan eli loppurentoutukseen. 

Siinä nyt pienehkö tiivistelmä ensimmäisestä asentosarjasta.

Sinua saattaisi myös kiinnostaa:

Mitä mysore-harjoittelu on?

9 vinkkiä mysore-harjoittelun aloittamiseen

Lähteet: Petri Räisänen (2015) ASTANGA : JOOGAA SRI K. PATTABHI JOISIN PERINTEEN MUKAAN

Julkaistu

Ihana, kamala Instagram-jooga

Instagram-jooga on aihe, joka herättää runsaasti mielipiteitä joogan harrastajien keskuudessa. Sen sanotaan olevan pinnallista ja kaupallista sekä vääristävän kuvaa siitä, mitä on ”oikea” jooga. Olenpa joskus kuullut joidenkin joogaopettajien puhuneen tunneilla suorastaan halveksuen Instagramissa joogakuviaan jakavista ihmisistä: ”älkää ottako mallia langanlaihoista ig-joogeista, se ei ole joogaa nähnytkään” ja ”Instagram on täynnä pelkkiä pyllyjoogakuvia” ovat molemmat ihan todellisia kuulemiani kommentteja monien muiden lisäksi.

Toiset puolestaan pitävät ig-joogaa mainiona inspiraation lähteenä, ja parhaimmillaan ihmiset ovat löytäneet oman joogayhteisönsä sosiaalisen median kautta. Itse kuulun pitkälti jälkimmäiseen kastiin – löytyyhän itseltänikin joogatili ig:n puolelta. Tiedostan kuitenkin, etteivät Instagramin täydelliset joogakuvat ole täysin ongelmattomia, ja siksi aihe on kahtiajakoinen. Tässä postauksessa kerron, mitkä ovat mielestäni insta-joogan plussat ja miinukset.

Ihana, kamala instagram-jooga

Instagram-joogan plussat 

Instagram on varmasti tuttu paikka lähes jokaiselle vähänkin sosiaaliseen mediaan tutustuneelle some-käyttäjälle, eikä ihme: onhan kyseessä maailman tunnetuin sosiaalisen median kuvapalvelu, jolla on yli miljardi käyttäjää. 

Myös jooga on löytänyt tiensä ihmisten instagram-feedeille – ja ISOSTI. Ja sanalla isosti todella tarkoitan sitä: jooga on valtava ilmiö ig-maailmassa, jossa inspiraatiota voi etsiä useiden miljoonien joogakuvien joukosta. On joogaopettajien-tilejä, aloittelevien joogan harrastajien tilejä, joogavinkkejä jakavia tilejä, joogan filosofiaan keskittyviä tilejä, kotijoogeja jne. On kuvia, videoita, reels-jakoja ja tarinoita. On eri ikäisiä-, kokoisia- ja maalaisia- joogatilejä. Jopa astangajoogan perustajan, jo edesmenneen Phattaphi K. Joisin pojanpojalla Shararath Joisilla, on oma Instagram-tili.

Siksi en täysin purematta niele vallitsevaa stereotypiaa siitä, mitä on pinnallinen ja kaupallistunut some-jooga. Seuraavaksi kerron muutamia ig-joogan hyviä puolia, joita olen itse havainnut omaa tiliä tehdessäni.

Lämmin ja kannustava yhteisö

Instagramin joogayhteisö on kenties lämminhenkisin ja kannustavin yhteisö koko ig-alustalla. Toisten kuvia kommentoidaan ja ihastellaan, onnistumisista iloitaan, epäonnistumisten kohdalla rohkaistaan. Käyttäjän joogakuvien ei todellakaan tarvitse olla ”täydellisiä paratiisisaari” otoksia saadakseen seuraajia ja rakentaakseen omaa yhteisöään Instagramissa. Onkin yleinen harhaluulo, että ig-jooga on pelkkää pintaa pyllytrikoissa, sillä alustalta löytyy myös runsaasti ihan tavallisia kotijoogeja- ja harrastajia, jotka jakavat kuvia henkilökohtaisesta harjoituksestaan – kaunistelematta.

Verkostoituminen ja tutustuminen muihin joogeihin

Yksi Instagramin parhaimmista puolista on ehdottomasti tutustuminen toisiin joogeihin ympäri maailmaa. Itselläni on useita Instagram tuttuja 3-4 vuoden takaa, joiden kanssa olen tekemisissä edelleen vähintään viikottain. Näitä ihmisiä kutsuisin helposti kavereiksi, osaa jopa ystäviksi. Tämä on asia, jota moni ei tiedosta ig-joogaa kritisoidessaan.

Koska Instagram on sosiaalinen media, syntyy oma ig-yhteisö vuorovaikutuksella. Mitä merkityksellisimpiä kommentteja uskaltaa itse jättää toisten tileille, sitä yksityiskohtaisempaa kommenttia saa myös itse. Näin syntyvät myös ne ig-maailman oikeat ”yhteydet” ja keskustelut, jotka käydään siellä yksityisviestien puolella.

Inspiroituminen

Instagram voi tarjota parhaimmillaan runsaasti inspiraatiota omaan joogaharjoitukseesi olitpa sitten täysin aloittelija tai pitkän linjan joogi (aloittelijoille en kuitenkaan suosittele opettelemaan joogaa Instagramin kautta, vaan tunneilla pätevän opettajan ohjauksessa!)

Niin kuin jo aikaisemmin mainitsin, on ig-jooga stereotypioistaan huolimatta varsin moninaista. Tilejä löytyy moneen lähtöön kaikista ikä- ja kokoluokista, joten kiinnostavia seurattavia löytyy kaikille. Erilaisia joogatyylejä ja -asentoja voi puolestaan etsiä erillisillä hashtageilla (#hathayoga, #ashtangayoga #heartopener #jooga jne).

Instagram voi tarjota inspiraatiota omaan harjoitukseen.

Joogahaasteet

Instagramin joogahaasteet ovat hauska keino päästä osaksi joogayhteisöä ja löytää samanmielisiä kontakteja ig:n joogaskenestä. 

Haasteissa pieni ryhmä joogeja (yleensä 5-6 henkilöä) järjestävät viidestä kahdeksaan päivään kestävän ”yoga challenge” -tapahtuman, jolla on tyypillisesti joku teema. Joogahaasteen teema voi olla esimerkiksi rakkaus, onnellisuus, itsetuntemus, ystävänpäivä tai vaikkapa talvijooga. Siis oikeastaan ihan mitä tahansa. 

Järjestäjät etsivät sponsoreiksi erilaisia jooga- ja hyvinvointibrändejä, jotka sponsoroivat pienen palkinnon joogahaasteen voittajille. Haasteiden pointti ei ole kuitenkaan ”voittaa joogakilpailua” haastaviin asanoihin taipumalla, vaan luoda kontakteja, tsempata toisia ja ehkä parhaimmillaan motivoitua omaan harjoitukseen. Voittaja voi olla kuka tahansa aloittelija tai vasta vähän aikaa joogannut henkilö – sinällään mistään kilpailusta ei ole siis kyse. Mikäli palkinnon sattuu voittamaan, on se kiva ylläri osallistujalle.

Joogaopettajille väylä mainostaa omia joogatunteja

Instagram on joogaopettajille mainio väylä mainostaa omia tuntejaan sekä kotimaassa että kansainvälisesti (online-tunnit). Varsinkin näin korona-aikaan monet pienet joogasalit ovat joutuneet ahtaalle koronarajoitusten sulkiessa studioiden ovet jopa useiden viikkojen ajaksi. Sosiaalinen media onkin muodostunut yhä tärkeämmäksi mainostuskanavaksi pienille joogayrittäjille, eikä tämä ole mielestäni millään tavalla huono asia. Joogayrittäjät yrittävät selvitä siinä missä muutkin.

Kehityksen huomaaminen

Jos Instagramia päivittää säännöllisesti, tarkoittaa se myös sitä, että omaa harjoitusta tulee kuvattua vähintäänkin epäsäännöllisen säännöllisesti. Kuvien kautta omassa harjoituksessa huomaa kehityksen väistämättä, vaikka sitä ei muutoin itse huomaisikaan.

Vasen kuva marraskuulta 2021 ja oikea kuva maaliskuulta 2020.

Instagram joogan miinukset

Ja sitten ne miinukset. Vaikka Instagram-joogassa on monia hyviä puolia (niin kuin edellä kerroin), en voi väittää, ettenkö olisi tarkastellut ig-joogaa myös kriittisemmin. Nämä huonommat puolet nousevat edelleen mieleeni ajoittain, ja toisinaan pohdin onko hommassa laisinkaan järkeä. Seuraavaksi kerron rehellisesti myös näistä puolista:

Täydellisyyden tavoittelu

Vaikka oman joogaharjoituksen kuvaaminen auttaa parhaimmillaan huomaamaan mahdollisia puutteita asanoiden linjauksissa sekä seuraamaan oman harjoituksen kehittymistä, voi Instagram kuvien ottaminen mennä myös täydellisyyden tavoitteluksi. 

Yhden asennon kuvaamiseen otetaan kymmeniä kuvia, eikä lopputulokseen olla siltikään tyytyväisiä. Tämä on huono yhdistelmä lempeän joogafilosofian kanssa, ja myönnän myös itse joskus sortuneeni tähän. Yleensä kuitenkin juuri ne ensimmäiset kuvat päätyvät feedilleni.

Liian haastavien asanoiden kokeileminen ja niihin rohkaiseminen

Instagram on pullollaan mitä upeampia ja haastavampia inversiota, käsitasapainoja ja akrobaattisia jooga-asentoja. Näihin asanoihin pääseminen on kuitenkin usein vuosien harjoittelun tulosta, eikä liian haastavia asentoja tulisi kokeilla hienojen instakuvien toivossa ilman pätevän ohjaajan opastusta.

Kuvista voi saada toki inspiraatiota omaan harjoitukseen, mutta uuden asennon harjoittelun tulisi tapahtua hiljalleen, eikä siten, että haastavaa asanaa yritetään siltä istumalta hienon kuvan toivossa. Myös lämmittely on äärimmäisen tärkeää. Harjoittelun tulisikin aina tapahtua itseä varten, ei joogakuvia varten.

Pahimmillaan kokeneet joogit saattavat myös rohkaista seuraajiaan liian vaastavien asanoiden kokeilemiseen. Itse vastaan yleensä tällaiseen kommenttiin, etten ole siihen vielä valmis.

Liiallinen ajankäyttö instagramissa

Tämä kohta ei varmaan selittelyjä sen kummemmin kaipaa ja pätee oikeastaan ihan kaikkeen sosiaalisen mediaan aihealueesta riippumatta, oli kyseessä sitten Instagram, Facebook tai vaikka TikTok. Kun sosiaalista mediaa tekee aktiivisesti, voi some viedä mennessään ja hups keikkaa, sitä huomaa viettäneensä useamman tunnin päivästä luuri kädessä. Itse rajaan tietoisesti somen käyttöä postaamalla noin kolme kertaa viikossa. Viikonloppuisin en juuri someta.

Vertailu 

Vertailu ei kuulu joogaan – ei henkilökohtaisessa harjoittelussa, ei tunneilla, eikä somessa. Somessa omaa harjoitusta saattaa kuitenkin alkaa vertailemaan kuin varkain jonkun toisen harjoitukseen; ”miten tuo toinen on noin notkea ja taipuisa, vaikka on aloittanut joogan vasta kaksi vuotta sitten?”

Vertailu on turhaa, eikä kukaan voi tietää toisen harjoitustaustaa. Toinen on saattanut harrastaa koko ikänsä voimistelua tai jotakin muuta voimaa ja notkeutta kehittävää lajia, mikä ei tule esiin kuvia katsellessa. Instagramissa vertailu on siis kaikin puolin turhaa – ihan niinkuin tunneillakin.

Joogahaasteet

Ja sitten ne joogahaasteet. Vaikka laitoin joogahaasteet myös ig-joogan plussiin, voi joillekin haasteiden tarkoitus olla hämärtynyt, ja liian haastavia asanoita kokeillaan voitto mielessä. Tämä ei ole haasteiden tarkoitus, mutta en voi mennä takuuseen siitä, että kaikki ajattelisivat näin. Haasteet myös sitovat osallistujat sosiaaliseen mediaan esimerkiksi 5 tai 8 päiväksi, mikä voi tuntua raskaalta, jos somessa ei vietä muuten paljoa aikaa. 

Siinä nyt pintaraapaisu ig-joogan maailman. Olipa asiasta sitten mitä mieltä tahansa, olisi syytä kuitenkin aina muistaa, että ruudun takana on ihan oikeita, tuntevia ihmisiä.

Mitä ajatuksia Instagram-jooga sinussa herättää?

Sinua saattaisi myös kiinnostaa:

Oletko sinäkin suorittaja? (ja kuinka välttää suorittaminen joogaharjoituksessa)

Joogan terminologia tutuksi – joogan perussanasto

Julkaistu

Vuoden 2021 TOP-5 luetuimmat blogipostaukset

Tammikuun kunniaksi ajattelin kääntää katseen vielä hetkeksi vuoteen 2021. Kulunut vuosi oli itselleni monin tavoin uusi ja jännittävä, johon sisältyi mm. tämän blogin aloittaminen. Vaikka en ole sen kummemmin blogiani missään mainostanut, on sivulleni tupsahtanut myös muutamia lukijoita ja kommentteja, joista kaikista olen valtavan kiitollinen. <3

Kokosin tähän blogitekstiin Piilotetun Pilvilinnan TOP-5 luetuimmat blogiartikkelit vuonna 2021. Vuoden aikana en ole juurikaan seurannut yksittäisten blogikirjoitusten tilastoja, joten tätä postausta kirjoittaessa on ollut mielenkiintoista tutkia, mitkä tekstit ovat herättäneet kiinnostusta teidän lukijoiden keskuudessa. Luetuimpien postausten sijoittumiseen on vaikuttanut osaltaan merkittävästi myös se, että osan teksteistä olen jakanut eri somekanavissa. Näköjään mainostaminen kannattaa, vaikka koen sen itselleni aika vieraaksi. Joka tapauksessa pidemmittä puheitta, tässä ne nyt ovat: blogin TOP-5 postaukset! 

Vuoden 2021 luetuimmat blogipostaukset:

1: Puistojoogaa Helsingissä vuonna 2021

Koostepostaus Helsingin puistojoogista kesällä 2021 oli yksi ensimmäisiä blogipostauksiani, ja itse asiassa koko blogini luetuin teksti. Tämä ei tullut itselleni sinällään yllätyksenä, koska puistojoogat tuntuivat olleen viime kesänä kiven alla, eikä oikein mistään löytynyt koottua tietoa aiheesta. Blogipostausidea syntyi siis puhtaasti tarpeesta, ja tilastojen puolesta näyttää myös siltä, että se on ollut ihmisille hyödyllinen. Täytyy ehdottomasti harkita vastaavanlaisen tekstin kirjoittamista myös tänä vuonna. 

2. Paritantran alkeisiin tutustumassa – tantran alkeet OSA 1

Myös paritantra on herättänyt selkeästi kiinnostusta lukijoiden keskuudessa. Itse asiassa tähän tekstiin tulee edelleen paljon lukukertoja google-hakujen kautta, mikä viestii siitä, että tietoa aiheesta haetaan yllättävän paljon. Tämä ilahduttaa minua suunnattomasti – olenhan ollut viime aikoina kiinnostunut aiheesta yhdessä puolisoni kanssa, ja näyttää siltä että paritantra kiinnostaa myös monia muita.

Huippua on ollut myös se, että monet ihmiset tuttavapiiristäni (moi tutut!🥰) ovat kyselleet mielenkiinnolla aiheesta, ja voinkin lämpimästi suositella paritantraa kaikille siitä vähänkin kiinnostuneille. Paritantrasta olen kirjoittanut tähän mennessä kaksi osiota – kolmannen julkaisen, jahka saan sen kirjoitettua.

Paritantraa käsittelevän postaussarjan toiseen osaan pääset tästä linkistä. 

3. Voiko meditointi olla haitallista?

Kolmannelle sijalle TOP-5 blogipostauksissa ylsi ”voiko meditointi olla haitallista?” -teksti. Tämä kirjoitus syntyi melko spontaanisti luettuani HS:n syyskuussa julkaiseman artikkelin, joka käsitteli pääpiirteittäin psykoterapeutti Sami Mänty-Ahon kokemuksia zen-meditaatiosta sekä meditaation haittoja erityisesti vakavista mielenterveyshäiriöistä kärsivien osalta meditaatioyhteisössä.

Mielestäni artikkeli oli vähintäänkin hämmentävä ja se herätti mielessäni ristiriitaisia ajatuksia. Blogipostauksessa halusinkin nostaa keskusteluun omia fiiliksiäni aiheeseen liittyen ja rohkenin myös julkaisemaan tekstin Facobookin joogayhteisössä, missä kirjoitus sai ihan hyvän vastaanoton. Tämän tekstin julkaiseminen myös jännitti itseäni kaikista eniten.

4. Synnytyksestä palautuminen – mitä kropalle (ja mielelle) kuuluu 9kk jälkeen? 

Neljännelle sijalle ylsi postaus, jossa avasin tuntemuksiani yhdeksän kuukautta synnytyksen jälkeen. Tämä on on monin tavoin blogini henkilökohtaisin kirjoitus, jossa käsittelin kattavasti sekä kehollisia että henkisiä fiiliksiä synnytykseen ja raskauteen liittyen. Päädyin kirjoittamaan tekstin, koska halusin käydä systemaattisesti läpi palautumisprosessiani, ja todella pysähtyä oman kehoni ja mieleni äärelle pohtimalla ja kirjoittamalla, missä kropan ja mielen kanssa nyt mennään.

Myös tämä teksti sai hyvän vastaanoton Facebookissa jaettuani sen erääseen vauvaryhmään. Palautumiseen liittyvistä asioista tulisi selkeästi keskustella myös kuukausia synnytyksen jälkeen – ei vain vauvakuplan ensimmäisten viikkojen aikana, jolloin mieli on vielä myllerryksessä uudesta pienokaisesta sekä hormooneista. Tähän kiinnitetään myös aivan liian vähän huomiota esimerkiksi terveydenhuollossa ja neuvolassa.

5. Kuukausi ilman sokeria – miltä nyt tuntuu? 

Viidettä sijaa pitää postaus, jossa avasin fiiliksiä kuukauden sokerittomuuden jälkeen. Sokerittomuus tuntuukin olevan aina ajankohtainen aihe, oli syynä sitten painonpudotus tai terveydelliset syyt. Mukavaa oli myös se, että postauksen jälkeen sain lukuisia viestejä ja kokemuksia tutuilta liittyen sokerittomaan elämäntapaan. Osa viesteistä oli tsemppaavia, osa puolestaan kertoi kokemuksiaan liittyen siihen, kuinka sokerittomuus herättää ihmisissä ärtymystä ja arvostelua. Mielenkiintoista sekin! Sokerittomuus on sittemmin päättynyt, mutta katsotaan onko keväällä tarvetta uudelle kierrokselle.

Siinä ne nyt sitten oli! Kiva, jos olet pysähtynyt blogini äärelle ja löytänyt kirjoituksistani jotakin mielenkiintoista päivääsi. Jos haluaisit kuulla tänä vuonna jostain tietystä aiheesta, ehdota ihmeessä postausaihetta kommenteissa.

Julkaistu

9 vinkkiä mysore-harjoittelun aloittamiseen

Viime blogipostauksessa kirjoittelin yleisesti mysore-harjoittelusta ja sen aloittamisesta. Tästä inspiroituneena päätin kirjoittaa vielä jatkona edelliseen yhdeksän vinkkiä ensimmäistä kertaa mysore-tunnille suuntaavalle. 

Ihmismieli kun tuppaa olemaan toisinaan varsin erikoinen ja välillä innostaviakin asioita saattaa siirtää tulevaisuuteen puhtaasti siitä syystä, että uudet asiat jännittävät, tai sitä kokee olevansa liian kokematon ja tietämätön uuden aloittamiseen. Omalla kohdallani tieto lisää varmuutta uusiin asioihin ryhtyessä, joten tässä postauksessa kerron:

  • Mitä aloittelijan kannattaa ottaa huomioon ensimmäistä kertaa mysore-tunnille mentäessä?
  • Mitä uutta ensimmäisillä tunneilla saattaa tulla vastaan?
Mysore-harjoitus painottaa vastuunottoa omasta joogaharjoituksesta.

Vinkkejä aloittelijalle mysore-harjoittelun aloittamiseen:

  1. Valitse opettaja, jonka opissa alat harjoittelemaan

Hienoa, olet päättänyt aloittaa mysore-harjoittelun, mutta pohdit, mitä ensimmäiselle tunnille suunnatessa kannattaa ottaa huomioon. Tässä vaiheessa olet luultavasti käynyt astangajoogan alkeiskurssin ja harjoitellut jo jonkin aikaa ohjatuilla tunneilla. Jotkut opettajat ovat jo käyneet tutuksi.

Mysore-harjoitteluun siirtyessä olisi hyvä valita yksi opettaja, jonka tunneilla käyt säännöllisesti. Opettajan on hyvä olla sellainen, jonka opetustyylistä pidät ja jonka kanssa niin sanotusti ”kemiat kohtaavat”. 

Mysore-tunneilla teet omaa henkilökohtaista asentosarjaasi. Opettaja antaa sinulle uusia asanoita sitä mukaan, kun harjoituksesi etenee ja edelliset asennot ovat kutakuinkin hallinnassa.  Opettajan tuntiessa sekä sinut että harjoituksesi, on yksilöllinen opastaminen ja kehityksen seuraaminen puolestaan mahdollista. Mikäli opettaja vaihtuu viikottain, ei kukaan oikeastaan tunne kunnolla harjoitustasi ja kehittymistäsi.

Halutessasi voit kuitenkin käydä useiden opettajien tunneilla, mutta yhden ns. pääopettajan opissa käyminen on suositeltavaa. Voit myös käydä kokeilemassa muutaman eri opettajan tunteja ja valita oman opettajasi hieman myöhemmin.

  1. Mysore-tunnille saapuminen

Tavallisesti ohjatuille joogatunneille saavutaan hyvissä ajoin, mielellään hieman ennen tunnin alkua. Mysore-tunneille saapuminen tapahtuu kuitenkin usein liukuvassa aikataulussa. Yleensä salin ovet avataan 15 minuuttia ennen tunnin alkua ja oman harjoituksen voi aloittaa siinä aikataulussa kun tunnille kerkeää. Mysore-tunneilla ei siis tehdä mitään yhteistä hiljentymistä ennen harjoituksen aloittamista, vaan kukin aloittaa oman harjoituksensa itsenäisesti. 

Tunnit kestävät yleensä noin kaksi tuntia, joten saapuminen tunnille tulisi ajoittaa siten, että oman harjoituksen ehtii tekemään kiirehtimättä. Joillain studioilla voi myös olla ohjenuorana, että saapuminen tunneille tapahtuu 15 minuutin välein. Kannattaa siis varmistaa oman salin mysore-tuntien saapumisohjeet vielä ennakkoon opettajalta tai nettisivuilta (jollain studiolla voi olla olla myös ohjenuorana, että tunti alkaa yhteisesti ja sitten ovet lukitaan).

Ensimmäiselle mysore-tunnille on kuitenkin hyvä saapua hieman ennakkoon, jotta kerkeää vaihtaa muutaman sanasen opettajan kanssa omasta taustastaan.

  1. Kerro opettajalle, että olet ensikertalainen

Ensimmäistä kertaa mysore-tunnille mentäessä on tärkeää kertoa opettajalle, että tulet tunnille ensimmäistä kertaa ja haluat aloittaa mysore-harjoittelun. Kerro opettajalle harjoitustaustastasi ja mitä asanoita olet tehnyt seisomasarjasta, istumasarjasta sekä loppuliikkeistä. Henkilökohtainen asentosarjasi jatkoa varten rakentuu tunnin aikana, kun opettaja seuraa harjoitustasi.

Tunnin aikana opettaja todennäköisesti myös kysyy sinulta tarkentavia kysymyksiä harjoitukseesi liittyen: Mitä asanoita olet tehnyt istumasarjasta? Oletko harjoitellut kaikkia Janusirsasanan variaatiota (A, B ja C -osat)? Entäpä mitä Marichyasanan variaatioita olet harjoitellut (A, B, C ja D osat)? Mitä loppuliikkeitä olet tehnyt?  Alkuun opettaja saattaa ”antaa” myös muutaman uuden liikkeen, mikäli harjoituksesi sujuu jouhevasti. 

  1. Muistilappu harjoittelun tueksi

Mysore-harjoittelun ytimessä on oppilaan henkilökohtainen asanaharjoitus: kukin tekee omaa joogaharjoitustaan ja etenee omassa tahdissaan – ulkomuistista. Näin ollen jokainen tämän metodiikan mukaan harjoitteleva tietää oman sarjansa, eikä opettaja näytä asentoja salin etuosassa.

Mysore-tunnille kannattaa kuitenkin alkuun ottaa mukaan ”lunttilappu” harjoittelun tueksi, mikäli asentosarjaa ei vielä muista ulkomuistista. Opettajalla ei ole mahdollisuuksia opastaa koko harjoitustasi, sillä tunneilla on myös muita oppilaita, jotka kaipaavat tukea. Pikkuhiljaa oman asentosarjan alkaa muistamaan ulkomuistista, ja myös asentojen nimet jäävät mieleen, kun uusia asentoja opetellaan hiljalleen.

Asentolistan saa yleensä paperisena joogastudiolta ja sen voi myös ladata esimerkiksi tästä linkistä: http://trueryan.com/wp-content/uploads/2018/01/Primary%20Series%20chart.pdf 

  1. Miten pyydän apua ja vinkkejä?

Ohjatuilla mysore-tunneilla joogaopettaja tarkkailee oppilaiden harjoitusta ja kiertää salissa avustamassa harjoittelijoita yksilöllisesti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että opettaja neuvoisi oppilaita jokaisen asennon kohdalla. Ohjaaja seuraa harjoitusta sivummalta, ja korjaa asentojen linjausta tarvittaessa. Apua saa myös pyydettäessä, muutoin harjoitus etenee omassa tahdissa.

Jos koet tarvitsevasi apua jonkun liikkeen kohdalla, voit istahtaa matollesi ja jäädä odottamaan neuvoja – opettaja tulee kyllä luoksesi huomatessaan harjoituksesi keskeytyneen. Mikäli olet syrjemmällä, eikä opettaja huomaa keskeytymistäsi, voit huikata hänelle tarvitsevasi apua ja jäädä odottamaan vuoroasi.

  1. Huolehdi hygieniastasi

Mysore-tunneille, niin kuin yleisesti astangajoogatunneille, olisi syytä mennä puhtaana. Astangatradition mukaan harjoitus tehdään suihkunraikkaana muutamastakin syystä. 

Ensinnäkin mysore-tunneilla on usein varsin kuuma, joka lisää hikoilua. Harjoitusta edeltävä suihkussa käynti ehkäisee hajuhaittoja ja takaa mukavan harjoitushetken myös kanssajoogeille. Toiseksi suihkun sanotaan lämmittävän kireitä lihaksia ja siten myös valmistavan kehoa joogaharjoitukseen. Suihkussa voi hyvin käydä kotona ennen tunnille menoa.

  1. Opettajan avustaminen ja asentojen korjaaminen mysore-tunnilla

Mysore-tunneilla opettajan ohjaus on yksilöllisempää ja tarkempaa kuin ohjatuilla joogatunneilla, ja itse ohjaus sisältää sekä sanallista että fyysistä avustamista. Myös asentojen linjauksia korjataan herkemmin verraten ohjattuihin tunteihin – mysoressa pyritään siihen, että linjaukset ovat todella oikein tehtyjä. Lisäksi opettaja saattaa avustaa asentojen syventämisessä ja liikkeen viemisessä ns. ”pidemmälle”. Tuolloin on myös tärkeää sanoa suoraan, mikäli avustaminen tuntuu olevan liikaa. Mikäli et halua fyysistä avustamista, voi tästä mainita opettajalle. Hän kunnioittaa pyyntöäsi.

  1. Astangajoogamantra

Mysore-tunneilla astangajoogan alkumantra lausutaan yhteisesti tunnin alkupuolella, yleensä viimeistään 30 minuuttia tunnin alkamisen jälkeen. Tässä kohtaa saatat olla jo pitkällä seisomasarjan asanoissa, joten keskeytä harjoituksesi alkumantran ajaksi ja siirry seisomaan maton etuosaan. Yhteismantran jälkeen voit jatkaa harjoitustasi siitä kohtaan, mihin olit jäänyt.

Alkumantran löydät tästä postauksesta.

  1. Loppuliikkeet

Astangajoogaharjoitus on energisoiva ja voimakas harjoitus, jonka loppuliikkeet rauhoittavat. Mysore-tunneilla loppuliikkeet siirrytään tekemään pääsääntöisesti salin takaosaan tai loppuliikkeille suunnattuun tilaan. Tämä johtuu siitä, että kukin tekee harjoitustaan omassa tahdissa, eivätkö kaikki aloita loppuliikkeitä samassa tahdissa. Näin ollen harjoitus on hyvä päättää rauhallisemmassa tilassa / salin osassa, kun osa harjoittelijoista jatkaa vielä muita asentojasarjoja. 

Toivottavasti tästä postauksesta oli hyötyä mysore-harjoittelun aloittamisessa. Nämä vinkit perustuvat omiin kokemuksiini mysore-harjoittelusta Helsingin astangajoogakoululla. Näin ollen joogastudioiden välillä voi olla eroja, joten esimerkiksi mysore-tuntien alkamisajat on hyvä tarkistaa omalta salilta.

Sinua saattaisi myös kiinnostaa:

Mitä astangajooga on?

Joogan hyödyt – 8 joogan positiivista vaikutusta omassa elämässäni

Julkaistu

Mitä mysore-harjoittelu on?

Niin kuin valtaosa blogini lukijoista jo varmasti tietää, on astangajooga itselleni kaikista joogamuodoista rakkain. Vaikka pidän myös valtavasti monista muista joogalajeista, on astangajooga tuonut elämääni ne kaikista tärkeimmät rauhan ja onnellisuuden kokemukset, joita olen joogan polulta löytänyt. Juuri ne kokemukset, joita joogasta luultavasti toivotaan löytävän, mikäli henkinen kasvu ja tyytyväisyys elämässä ovat asioita, jotka menetelmässä kiinnostavat.

Viime kesäkuussa esittelin hieman laajemmin astangaa lajina, johon voit tutustua tarkemmin tästä postauksesta. Tässä postauksessa valotan sitä, mitä on astangajoogan perinteinen ”mysoreharjoittelu”. 

Kuvassa asana nimeltä ”utpluthih”, joka on astangaharjoituksen viimeinen joogaliike.

Mysore-harjoittelun taustaa

Astangajooga on Sri. K. Pattabhi Joisin Intiassa kehittämä joogamuoto, jonka historia ulottuu tuhansien vuosien taakse vanhoihin intialaisiin joogakirjoituksiin- ja oppeihin, joista tärkein teos on nimeltään ”Patanjalin joogasutra”. Pattabhi Joisin perinteen mukaan astangajoogan sanotaan olevan 99% käytännön harjoitusta, joka koostuu fyysisestä asanaharjoittelusta, hengitysharjoituksista sekä astangajoogan eettisten periaatteiden noudattamisesta. Astangajoogaa ei myöskään saisi opettaa ilman Mysoresta saatua, KPJAYI:n myöntämää, opetuslupaa.

Mysoreharjoittelu on perinteinen tapa harjoittaa astangajoogaa. Harjoittelutavan nimi, Mysore, viittaa samannimiseen kaupunkiin Etelä-Intiassa, jossa Pattabhi Jois myös opetti astangajoogaa tämän metodiikan mukaan. Mysorea kutsutaan toisinaan astangajoogan mekaksi, eikä ihme: tuhannet joogit ympäri maailmaa matkustavat edelleen vuosittain Mysoreen harjoittelemaan astangajoogaa Pattabhi Joisin pojanpojan, Shararath Joisin, johdolla. 

Mitä mysore-harjoittelu on?

Mysore-harjoitteluperinne nojaa ajatukseen ”gurulta oppilaalle”. Tämä merkitsee sitä, että joogaharjoitus, sen filosofia sekä uusien asentojen opettelu tapahtuu usein yhden opettajan alaisuudessa, ja viisas ”guru” jakaa joogatietämystään joogaoppilaalle. Suomessa (ja yleisesti länsimaissa) yhden gurujin seuraaminen voi kuitenkin tuntua vieraalta, joten tässä kontekstissa on ehkä luonnollisempaa puhua joogaopettajasta. On myös täysin sallittua käydä useamman opettajan tunneilla, mutta yksi opettaja – joka todella tuntee harjoituksesi – on hyvä olla olemassa. 

Yhden ns. ”pääopettajan” kanssa harjoittelemisessa on nimittäin monia etuja. Kun yksi opettaja tuntee kunnolla harjoituksesi, on yksilöllinen opastaminen ja kehityksen seuraaminen mahdollista. Kuukausien ja vuosien myötä opettaja-oppilasuhde usein myös syventyy. Opettaja tuntee harjoittelijan mahdolliset rajoitukset ja vahvuudet. Pätevän opettajan kanssa harjoitteleminen on myös kaikista turvallisin tapa harjoitella astangaa. Kun linjaukset ovat alusta alkaen hallinnassa ”helpompien asanoiden” osalta, mahdollistuu myös haastavampien liikkeiden turvallinen oppiminen.

Astangajoogaa harjoitellaan kahden harjoittelumenetelmän mukaan, joita ovat:

  1. Ohjattu vinyasa-harjoitus
  2. Mysore-harjoitus.

Ohjattu vinyasa-harjoitus tarkoittaa ohjattua joogaharjoitusta, jossa opettaja laskee hengityksen määrän ja tahdin, kertoo vinyasojen nimet ja opastaa asennoissa yhteisesti. Toisin sanoa vinyasa-harjoitus on ohjattu joogatunti. 

Mysore-harjoitus puolestaan tarkoittaa joogaoppilaan itsenäistä harjoitusta, jossa oppilas tekee omaa henkilökohtaista asentosarjaansa, oman hengityksensä tahdissa. Mysoretunneilla jokaisella oppilaalla on siis oma sarjansa: toinen voi harjoitella ensimmäistä asentosarjaa, joku toinen puolestaan toista asentosarjaa jne. Sarjoja tehdään luonnollisesti siihen asti, mihin asti harjoittelija on asanoita oppinut. Opettaja seuraa oppilaiden harjoitusta yksilöllisesti ja avustaa asanoiden linjauksessa joko suullisesti tai fyysisesti. Uusia asanoita opitaan sitä mukaan, kun edelliset asennot ovat kutakuinkin hallinnassa. 

Sidottu Lotus.

Kuinka usein ja missä tulisi joogata? 

Perinteisesti astangan asanaharjoitus tehdään kuutena aamuna viikossa. Yksi päivä viikossa, yleensä lauantai, on lepopäivä. Harjoitusvapaan päivän voi kuitenkin päättää omaan aikatauluunsa sopivaksi. Astangaharjoitusta ei myöskään tehdä kuupäivinä, eivätkä naiset tee asanaharjoitusta kuukautisten kolmena ensimmäisenä päivänä. 

Monille asanaharjoituksen rutinoituminen ja sen sovittaminen omaan elämään kuudelle päivälle voi kuitenkin viedä vuosia aikaa, ja se kuuluu asiaan: jokainen etenee omassa tahdissa, niin fyysisesti kuin henkisesti. Itse esimerkiksi harjoittelen astangaa kolmesta viiteen kertaa viikossa, enkä todellakaan aamuisin! 😀 Tällä hetkellä tämä harjoitusrytmi tuntuu sopivalta omaan elämäntilanteeseeni. Koen myös, ettei kehoni olisi vielä täysin valmis kuuteen harjoituspäivään viikossa. Siispä teen välillä fiiliksen mukaan kevyempiä flow-harjoituksia yinillä höystettynä. Lisäksi on syytä mainita, ettei jokaisen astangaharjoituksen tarvitse olla kokonainen harjoitussarja ”täysillä tehoilla”, vaan sarjaa voi tarvittaessa keventää omaa kehoa kuunnellen.

Harjoitusympäristö

Koska kaikilla ei ole mahdollista osallistua päivittäin ohjatulle mysoretunnille, tapahtuu itsenäinen harjoittelu kotona, tai siellä missä oppilas on juuri sinä päivänä. Kotona harjoittelulle olisi hyvä luoda mahdollisimman hyvät puitteet asanaharjoituksen tekemiselle: puhdas ja avara sekä meluton tila on paras ympäristö keskittyä joogaharjoitukseen. Toisaalta ulkoiset puitteet eivät ole välttämättä aina ideaalit harjoituksen tekemiselle, mutta mielestäni harjoitusta ei tästä syystä kannata jättää väliin. Harjoitus on harjoitus, teitpä sen sitten missä tahansa. Saatat myös suosia enemmän nimenomaan kotiharjoitusta. 

Itse käyn kerran tai kaksi viikossa ohjatulla mysoretunnilla ja loput harjoittelustani tapahtuu kotona. Tämä ratkaisu perustuu täysin nykyiseen elämäntilanteeseeni, sillä lapsiperhearjen aikataulujen puitteissa, ei omille menoille olisi enempää aikaa. Koen kuitenkin tärkeäksi viikottaiset käynnit tunneilla: opettajan tunneilla joogaaminen vie harjoitustani eteenpäin ja mysoretunneilla koen itseni usein energisemmäksi kuin kotona treenatessa. 

Loppuviimein mysoreharjoittelussa pyritäänkin siihen, että oppilas ottaa vastuun omasta harjoituksestaan ja opettaja jakaa joogaviisauttaan harjoittelijan tueksi. Hiljalleen joogamatolla sisäistetyt opit siirtyvät myös käytännön elämään: haasteiden kohtaaminen ja niiden voittaminen, vastuunotto harjoituksesta ja omasta elämästä, tunteiden ja kehon kuuntelu sekä tyyneys ja rauhallisuus, voivat kaikki muuttua osaksi arkea.

Oman harjoituksen voi tehdä missä tahansa.

Mysore-harjoittelun aloittaminen

Astangajoogan harjoittelu aloitetaan aina ensimmäisellä asentosarjalla (primary series), joka tunnetaan myös nimellä yoga chikitsa. Tavallisesti lajiin tutustutaan alkeiskurssilla, jossa opetellaan aurinkotervehdykset, seisomasarjan asennot, osa istumasarjan asennoista sekä loppuliikkeet. Tämän jälkeen oppilas siirtyy ohjatuille astangajoogatunneille tai vaihtoehtoisesti suoraan mysoreharjoitteluun. 

Mysoreharjoittelun voi siis aloittaa, kun alkeistuntien asennot ovat kutakuinkin hallinnassa ja kiinnostus metodia kohtaan on herännyt. Alkuun mysoretunneilla voi käyttää ”lunttilappua” muistin tueksi, mutta hiljalleen oman sarjan alkaa muistamaan ulkomuistista. Mysoretunnit kestävät yleensä noin 2 tuntia ja tunnille voi saapua omassa aikataulussa, kuitenkin siten, että oman asentosarjansa kerkeää tehdä. 

Mysoreharjoittelun aloittamista ei kannata turhaan liiakseen jännittää. Omalla kohdallani kesti useita vuosia ennen harjoitusmenetelmään siirtymistä, koska ajattelin, etten ole vielä ”valmis” mysoreharjoitukseen. Todellisuudessa olin harjoitellut jo pitkään itsekseni kotona, joten haluankin rohkaista kaikkia siirtymään mahdollisimman pian mysoreharjoitteluun, mikäli oman harjoituksen yksilöllinen kehittäminen on tähtäimessä. 

Ja pieni varoituksen sana: mysore-harjoittelu on äärimmäisen koukuttavaa😄

Lue myös: 9 vinkkiä mysore-harjoittelun aloittamiseen

Lähteet: Petri Räisänen (2015) ASTANGA : JOOGAA SRI K. PATTABHI JOISIN PERINTEEN MUKAAN