Niin siinä nyt sitten kävi, että joogaopettajakoulutus on tullut päätökseen ja valmistuin virallisesti lempeyden joogaopettajaksi. Täytyy myöntää, että tässä vaiheessa valmistuminen tuntuu edelleen melkeinpä epätodelliselta. Mihin kokonainen vuosi on taas vierähtänyt? Eikö me enää tavatakaan kuukausittain opiskeluporukan kanssa? Juurihan me aloitettiin.
Pohdiskelevana tyyppinä mieli alkaa jo työstämään kysymyksiä, että mitä seuraavaksi ja mitäpä sitä oikeastaan haluaisi toisille opettaa? Mitä minusta haluaa tulla läpi? Ja toisaalta sitä pohtii, että haluaakohan kukaan ylipäätään tulla tunneilleni? Ja sitä, että opettaminen on itseasiassa yllättävän haastavaa.
Mikä siinä joogan opettamisessa tällä hetkellä sitten mietityttää?
Kuva: Maria Kärkkäinen
Mitä haluaisin välittää joogasta muille?
Vuosia joogapolkua matkanneena, on joogasta muodostunut itselleni jotakin paljon suurempaa kuin tavallinen harrastus. Täysin joogaan perehtymättömälle tyypille tuntuu melkein mahdottomalta selittää, mitä jooga itselleni merkitsee. Ai, sä harrastat joogaa? Hmm. No joo, harrastan. Tai no en mä oikeastaan harrasta, jooga on vähän niinkuin elämäntapa. Jotakin joka on mukana arjessa ja vapaa-ajalla, työelämässä ja perheessä. Jooga on tässä ja nyt, läsnä melkeinpä koko ajan.
Joogaharjoitus on antanut itselleni älyttömän paljon paitsi kehollisena harjoituksena, myös henkisenä harjoituksena. Työvälineitä oman mielen työstämiseen. Lisännyt myötätuntoa ja lempeyttä itseäni ja muita kohtaan. Kasvattanut kehotietoisuutta ja yleistä hyvinvointia. Arvot elämään ja se, millainen ihminen lopulta haluan olla ovat kaikki seurasta siitä, että otin ensimmäisen askeleeni joogan tiellä.
Mitä tästä kaikesta tiedosta haluaisin sitten välittää muille? Sitä kun haluaisi antaa ihmisille jotakin, mitä on itse joogasta saanut. Mielenrauhaa ja tyyneyttä, apua stressiin. Tilaa kehoon sekä mieleen. Vai jotakin suurempaa? Henkisen heräämisen? Fakta on kuitenkin se, että valtaosa tunneille tulijoista haluaa luultavasti kehollisen harjoituksen, oppia asanoita ja rentoutua. Uuden harrastuksen, josta voi kasvaa myöhemmin jotakin suurempaa.
Kaikkea tietoa ei voi luonnollisesti sisällyttää yhteen kurssiin, saatika tuntiin, joten joogan opettamisessa ja tuntien suunnittelussa on tehtävä valintoja. Vai miltä kuulostaisi asanaharjoitus hengitysharjoituksilla, korteilla, joogan historialla ja filosofialla, kirjoitustehtävillä, pariharjoituksilla ja chakraluennolla höystettynä? Nyt jo alkoi hengästyttää. Vähemmän on enemmän, mitä tulee tähänkin asiaan.
Ja jotta asiat eivät menisi liian yksinkertaiseksi, niin toisaalta mieli paradoksaalisesti pohtii, että antaako 200 RYT koulutus kuitenkin tarpeeksi kattavaa osaamista turvalliseen ja innostavaan opetukseen. Tiedänkö ja osaanko tarpeeksi?
Erilaiset kehot ja tavat oppia:
Joogaopettajakoulutuksen aikana olen tullut myös kipeän tietoiseksi siitä, että se mikä itselle tuntuu hyvälle voi olla toiselle haastavaa, jopa kivuliasta. Esimerkiksi monille rentouttava kuolleen miehen asento eli savasana voi olla jonkun alaselälle minuutteja kestävää jatkuvaa tuskaa. Erilaisten variaatioiden tarjoaminen tunneilla on tärkeää ja mitä enemmän opetan, sitä enemmän olen tähän haasteeseen kohdannut. Tavallaan juuri se, että pääsee itse vaivatta haastaviinkin asanoihin, voi tehdä opettamisesta vaikeampaa. Paras keino tähän on opettaa sitä, mitä itse harjoittelee ja minkä oikeasti osaa jo todella hyvin. Niin hyvin, että pystyy tarjoamaan asanasta erilaisia variaatioita tai kokonaan toisen vaihtoehdon myös niille, joille asento on syystä tai toisesta mahdoton. Kehot kun ovat erilaisia, eikä itse oppilaassa ole mitään vikaa, vaikka joku asento ei tuntuisikaan omalta.
Myös tavat oppia uutta vaihtelevat. Toiset oppivat nopeasti, toiset hitaampaa. Visuaalinenoppija oppii parhaiten katsomalla, auditiivinen kuuntelemalla. Kinesteettinen oppija omaksuu asioita puolestaan tuntoaistin avulla. Ei ole väärää tai oikeaa tapaa oppia, mutta näiden tapojen yhdistäminen vaatii kokemusta ja lukuisia opetustunteja joogaopettajalta.
Tähän lienee paras lääke on harjoitteleminen. Itsevarmuus tekemiseen muodostuu toistojen kautta, joten itse opettamisessa kehittyy – milläs muulla – kuin opettamalla. Olen kuitenkin yllättynyt siitä, kuinka jännittävältä ensimmäisten tuntien pitäminen onkaan tuntunut. Jo ihan siinä ihmisten edessä seisominen kehoni kanssa on uutta. Jotakin, johon en ole tottunut. Voisin puhua ehkä jonkinlaisesta ramppikuumeesta. Tämä jännitys on kuitenkin lähtenyt aina tunnin edetessä pois, mutten olisi uskonut, että joogamaton siirtäminen huoneen etuosaan voi saada tällaisia (täysin luonnollisia ja ymmärrettäviä) fiiliksiä aikaan. Lempeyttä ja myötätuntoa itseä kohtaan, sanoisi joogaopettaja Kaisa varmaan tässä kohtaa.
Itse opettamisesta olen kuitenkin nauttinut ja uskon, että minulla voisi olla oppilaille paljonkin annettavaa.
Kuva: Maria Kärkkäinen
Joogan opettamisen aloittaminen:
Kolmas asia, joka on pyörinyt mielessä runsaasti on ylipäätään joogan ohjaamisen aloittaminen. Varsinkin pääkaupunkiseudulla on runsaasti joogastudioita, joissa opettaa äärettömän upeita, osaavia ja ihania joogaopettajia. Miten sitä sitten aloittaa omat tunnit aloittelevana opettajana ja haluaako kukaan ylipäätään tulla just mun tunneille? Olenko tarpeeksi hyvä? Kiinnostaako ketään tulla mun tunneille? Eikä aleta edes puhumaan joogatuntien markkinoinnista, yrittäjyydestä ja laskutuksesta.
Ja samassa sitä huomaa, että siellä se sisäinen itsekriitikko taas huutelee ja stressaa tulevaisuudesta, mikä on merkillistä, sillä kyseessähän on jooga! Juuri se asia, jonka kautta saan yhteyden itseeni ja helpotusta arjen kuormittaviin asioihin. Toisaalta ymmärrän nyt myös sen, miksi joogaopettajuuden polulle siirtyessä on hyvä pohtia, mitä tarkoittaa kun ”harrastuksesta tai intohimosta tulee ammatti” ja kuinka se voi vaikuttaa omaan joogasuhteeseen. Asia, joka on aikaisemmin ollut täysin itseäsi ja omaa hyvinvointiasi varten, muuttuukin työksi. Yhtäkkiä myyt osaamistasi ja saat siitä mahdollisesti korvauksen. Kuinka hinnoitella oma osaaminen ja pyytää siitä korvausta? Kuinka oma joogaharjoitus pysyy itseäsi varten siten, ettei tuntien suunnittelu pyöri mielessä harjoituksen aikana.
Eroon ylianalysoinnista:
Lopulta huomaan, että mieli on lipsahtanut ylianalysoimisen puolelle ja palaan tähän hetkeen, sillä kaikesta hapuilusta ja pohtimisesta huolimatta päällimmäinen tunne mielessä on kiitollisuus. Olen kiitollinen, että olen saattanut koulutuksen loppuun ja saanut tutustua uskomattoman ihaniin kanssaopiskelijoihin. Olen kiitollinen, että olen saanut opiskella Kaisa Kärkkäisen sekä monien muiden asiantuntijoiden johdolla. Olen kiitollinen, että olen jo tässä vaiheessa päässyt opettamaan puistojoogaa luonnon helmassa Herttoniemen Kartanolla ja päässyt siten myös harjoittelemaan opettamista.
Tällä hetkellä luotan siihen, että olen ottanut askeleen oikeaan suuntaan. Mitään pakkoa ja kiirettä minulla ei ole mihinkään, joten antaa asioiden, myös joogaopettjuuden, tapahtua omalla painollaan. Jotenkin vaan tällä kertaa teki mieli purkaa näitä epävarmuuden olotiloja, vaikka syvällä sisimmässäni tiedän, että palaset loksahtavat vielä kohdalleen. Ehkä mun tunneille tulee just ne tyypit, joiden kuuluukin tulla.
Niin kuin osa teistä lukijoista saattaakin jo tietää Instagramin puolelta, aloitin Kaisa Kärkkäisen luotsaaman Heartful Yoga -opettajakoulutuksen viime toukokokuussa. Tässä postauksessa ajattelin avata vähän fiiliksiä siitä, mikä sai minut hakemaan juuri kyseiseen opettajakoulutukseen ja millaisia ajatuksia minulla ylipäätään on joogaopettajuuden suhteen.
Tervetuloa Vasaramäelle.
Minustako joogaopettaja?
Ihan alkuun on varmaankin syytä mainita, ettei joogaopettajakoulutukseen hakeutuminen ole ollut itselleni mikään hetken mielijohde, vaan ajatus on itänyt vahvasti mielessä jo vuodesta 2019. Liki kahdeksan vuoden suhteellisen säännöllisen (ja välillä epäsäännöllisen) joogaharjoittelun jälkeen tiedon ja oppimisen jano on yksinkertaisesti kasvanut niin suureksi, että koulutukseen hakeutuminen on muodostunut pitkäaikaiseksi haaveeksi, jonka haluan tässä kohtaa elämääni toteuttaa.
Miksi sitten nyt, eikä jo kolme vuotta sitten? Suurin syy tähän on lienee se, etten ole kokenut olevani valmis joogaopettajakoulutukseen. Tämä voi olla totta tai sitten puhtaasti sisäisen kriitikkoni ääni, joka on kuiskinut korvaani “etten osaa tätä ja tuota asanaa, en ole harjoitellut tarpeeksi kauan, en ole tarpeeksi joogi jne” Tällainen itsensä alentaminen on tietysti aivan hölmöä, sillä aloittavathan monet opekoulutuksen jo paljon varhaisemmassa vaiheessa, eikä siinä ole mitään pahaa. Oli niin tai näin, jokaisen joogapolku on yksilöllinen, eikä sitä tulisi koskaan verrata muihin (niinkuin ei itseään ylipäätään!). Myös motiiveja koulutukseen hakeutumiseen on monia: toinen haluaa syventää joogatietämystään ja omaa harjoitustaan, toinen puhtaasti vaihtaa alaa ja ruveta kokopäiväiseksi joogaopettajaksi.
Myös astangajoogapolkuni on luultavasti yksi syy siihen, että mielikuvani joogaopettajuudesta on ollut vahvasti se, että ”opettajaksi tullaan, ei opiskella”. No, tämän ajatuksen olen kuopannut aikapäiviä sitten sikseen – enhän olisi muuten hakeutunut juuri Heartful Yoga -opettajakoulutukseen. Joogaopettajia kun on monenlaisia, enkä halua arvottaa opettajuutta tai esimerkiksi koulutukseen hakeutumisen motiiveja. Astangajoogaopettajuuteen on kuitenkin oma polkunsa ja kunnioitan sitä edelleen valtavasti, eikä aikomukseni ole opettaa astangaa. Toisaalta astangajoogaharjoitukseni ei ole täysin jäänyt, vaan teen edelleen omaa harjoitustani, silloin kun tarvitsen sitä.
Toisekseen koulutuksen aloittaminen on lykkääntynyt ihan käytännön syistä; raskaus ja esikoisen saaminen on vienyt huomion siihen tärkeimpään eli lapseen ja perheeseen, eikä uusille opinnoilla olisi ollut tilaa elämässäni viime vuosien aikana, sillä koko lapsiperhearjen opettelu on ollut uuden oppimista. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että elämässä on tilaa jollekin uudelle ja inspiroivaa vaiheelle. Olen kuullut joskus sanonnan, että se mitä teet/päätät NYT määrittää sen, missä olet viiden vuoden päästä. Ehkä sisäinen intuitio kaipaa muutosta elämään tässä hetkessä ja aika näyttää mihin se vie.
Kolmanneksi tällä hetkellä elämässäni ei ole myöskään mitään massiivisia haasteita (selkävaivoja lukuunottamatta), jotka olisivat omaan harjoitukseni (ja kenties oman sisimpäni) tutkimisen esteenä, vaan suurimmat kuohunnat ovat takana päin. Siksi myös koulutukseen hakeutuminen on tuntunut ajankohtaiselta. Lisäksi opekoulutus voi antaa itselleni työkaluja oman harjoituksen syventämiseen, ja kenties joskus muiden opettamiseen. Kiinnostavaa on kuitenkin se, että vielä toukokuussa ajattelin, että opettajakoulutus on ensisijaisesti vain omaa harjoitustani varten, mutta jo nyt helmikuun kynnyksellä myös opettaminen alkaa tuntumaan realistiselta. Ehkä voisin välittää joogan parantavia vaikutuksia myös muille?
Minustako joogaopettaja?
Miksi juuri Heartful Yoga -opettajakoulutus?
Astangajooga on ollut itselleni tärkeä harjoitus usean vuoden ajan, jonka rinnalla olen harjoitellut hatha/flow-joogaa. Olen kuitenkin viimeisen vuoden aikana potenut jonkinlaista, Matti Rautaniemen sanoja lainatakseni ”joogakriisiä”, joka on aiheuttanut sisäistä kuohuntaa liittyen siihen, mihin suuntaan olen omaa harjoitustani viemässä. Mikä oman joogaharjoitukseni päämäärä on? Erityisesti synnytyksen ja raskauden jälkeiset selkävaivat ovat muuttaneet suhtautumistani asanaharjoitukseen ja omaan kehooni. Kuinka saan rakennettua harjoituksestani vakaan, lempeän ja vahvan? Sellaisen, joka tukee kokonaisvaltaisesti kehoa ja mieltä?
Kehollisten kokemusten ja selkävaivojen takia halusin yksinkertaisesti löytää jotain lempeää ja maanläheistä omaan harjoitukseeni, jotain joka tukee ja ravitsee minun kehoani. Omalla tavallaan olen siis palannut takaisin alkupisteeseen: haluan tutkia joogan parantavia ja kehollisia vaikutuksia omassa kehossani ja löytää uudenlaisen kehoyhteyden muuttuneeseen vartalooni.
Heartful Yoga ja Kaisa Kärkkäinen ovat molemmat putkahdellut tasaisin väliajoin joogapolulleni ja lempeyden teema on aina resonoinut, mutta syystä tai toisesta en ole perehtynyt aiheeseen sen syvällisemmin. Eri koulutusvaihtoehtoja pohtiessani juuri kyseinen koulutus on kuitenkin kutsunut vahvasti sen lempeän ja sallivan lähestymistavan johdosta. Koulutuksen teemat ja toteutus vaikutti myös kokonaisuutena varsin kattavalta.
Ja mikä mahtava päätös tämä on ollutkaan, sillä löysin jotakin paljon parempaa, mitä osasin kuvitella! Kaisa on kertakaikkisen hurmaava, läsnäoleva ja lämmin joogaopettaja ja olen äärimmäisen kiitollinen hänen taitavasta opastuksesta matkalla joogaopettajaksi. Joogavuosieni aikana olen harjoitellut useiden opettajien johdolla, jotka ovat antaneet minulle paljon. Näistä opettajista Kaisa on kuitenkin tavallaan henkilökohtaisin sekä tutuin ja toivon, että saan pitää Kaisan opettajanani vielä pitkään. En voi myöskään sanoin kuvailla, kuinka tärkeäksi ja läheiseksi meidän tulevien joogaopettajien opiskeluporukka on muodostunut näiden kuukausien aikana. Ja mainitsinko jo koulutuspaikan visuaalisen puolen? Koulutus pidetään Kaisan tunnelmallisella kotistudiolla, joka huokuu estetiikkaa, läsnäoloa ja harmoniaa.
Kaisa Kärkkäinen – Heartful Yogan perustaja ja sydän.
No entäs sitten se opettaminen?
Tällä hetkellä opettajakoulutus on hieman yli puolessa välissä, mutta se on antanut itselleni jo nyt valtavasti työkaluja sekä itsetutkiskeluun että omaan harjoitukseeni. Voisinkin sanoa, että viimeisten viikkojen aikana asiat ovat loksahtaneet kehoni suhteen niin sanotusti paikalleen. Vahvistamisen, osteopatian ja lempeyden kautta olen löytänyt apua selkävaivoihin, mikä on massiivinen edistysaskel koko hyvinvoinnilleni. Vaatimattomasti, usko ja luotto oman kehoni voimaan on löytynyt uudelleen ensimmäisen kerran lapsen saamisen jälkeen.
Kehollisen tasapainon myötä myös mieleni on löytänyt kaivattua rauhaa. Olen hyväksynyt sen, ettei tässä kohtaa tarvitse tietää, missä olen esimerkiksi viiden vuoden päässä. Olen matkalla oikeaan suuntaan. Intuition kuunteleminen tai oma sisäinen voima eivät ryömi esiin pakottamalla, vaan myötätunnon, hyväksymisen ja herkkyyden kautta.
Itse opettaminen tuntuu tällä hetkellä vielä aika kaukaiselta haaveelta, vaikka intoa olisi (sinäkö siellä sisäinen kriitikko?). Koulutuksen aikana olen huomannut, että joogan opettaminen vaatii paljon enemmän kuin sen, että tekee itse säännöllistä asanaharjoitusta. Kaikessa yksinkertaisuudessaan jo pelkästään asanoiden ohjeistaminen toiselle edellyttää toistoja ja paneutumista. Se, mikä on itselle harjoituksessa tuttua, voikin tuntua toiselle selittäessä monimutkaiselta: “Öö, laita se käsi, eikun siis oikea käsi eteen, eikun siis oikean jalan viereen ja sitten.. ööö. Ja nyt hengitellään”. Saat varmaan kiinni? Ja tämän lisäksi tunnille tulisi luoda oikea tunnelma, rauha ja turvallinen ilmapiiri. Ei välttämättä aivan helppoa.
Koulutuksen aikana olen oivaltanut, ettei koulutus sellaisenaan tee vielä valmiiksi joogaopettajaksi. Joogaopettajakoulutus antaa eväät turvalliseen ja lempeään opettamiseen, mutta itse opettaminen ja rohkeus siihen syntyvät käytännön tasolla eli opettamalla. Hiljaa hyvä tulee.
Haparoinnista ja epävarmuudesta huolimatta yksi asia nyt kuitenkin kirkkaasti mielessä; minä haluan opettaa joogaa.
Viime vuonna tein postauksen Helsingin seudun puisto- ja ulkojoogista, mikä tuntui olleen hyödyllinen monille. Myös tänä vuonna puisto- ja ulkojoogaa on saanut etsiä netin syövereistä melkoisella urakalla, joten tässä vastaavanlainen kooste vuodelle 2022. Listalta löytyy maksutonta, maksullista sekä ”maksa mitä haluat” -pariaatteella toimivia tunteja.
Muistathan varmistaa tunnin toteutumisen järjestävän tahon sivuilta – usein tapahtumat järjestetään säävarauksella. Tunneille kannattaa myös ottaa mukaan oma joogamatto sekä vesipullo.
Ulkojoogaa parhaimmillaan<3
Puisto- ja ulkojoogaa Helsingissä vuonna 2022
Puistojoogaa Jätkäsaaressa (Hyväntoivon puisto)
Joogaa Ihan Kaikille järjestää maksutonta, jo perinteeksi muodostunutta, puistojoogaa Jätkäsaaressa tiistaisin klo 11-11:45 ajalla 31.5.-27.9.2022.
Saara Sutaro järjestää Pop Up joogatunteja kesällä 2022 Riston puiston jalkapallokentällä Kulosaaressa. Tunteja tarjolla useina päivinä viikossa ja ne toteutuvat osallistuja- ja säävarauksella.
Maunula-talon Kesäaukion joogakurssi käsittää kahdeksan leppoisaa puistojoogakertaa ajalla 24.5.-26.7., tiistaisin klo 17-18:00. Tunnit sopivat aloittelijoille ja toimintaan voi tulla mukaan kesken kauden.
Jokainen joogaopettaja Anna-Mari Pentikäisen ohjaama tunti pitää sisällään joogan, meditaation & hengitysharjoituksen sekä yksilöllisesti tunnin teemaan suunnitellun äänimaailman.
Joogakurssin päivät:
ti 24.5. | ti 31.5. | ti 7.6. | ti 14.6. | ti 5.7. | ti 12.7. | ti 19.7. | ti 26.7.
Jooga- ja tantrakoulu Natha järjestää tuttuun tapaan maksutonta puistojoogaa Vallilassa kolmena keskiviikkona heinäkuussa klo 17:30-19:00. Tunnit ovat meditatiivista hathajoogaa ja ne sopivat sekä aloittelijoille että pidempään jooganneille.
Aikataulu:
Ke 6.7.
Ke 13.7.
Ke 20.7.
Hinta: Maksuton
Paikka: Kumpulan kasvitieteellisen puutarhan, Vallilan siirtolapuutarhan ja Vallilanlaakson jalkapallokentän välisellä alueella, puron varrella lammen vieressä noin 400 metriä itään Mäkelänrinteen uimahallista.
Unisport järjestää kesäkaudella ulkojoogatunteja Kumpulassa. Tuntivalikoimasta löytyy flow-joogaa keskiviikkoisin klo 16:55-18:10 ja flow-joogaa torstaisin klo 10-11:15.
Hinta: Tunneille voi osallistua Unisportin kausi- tai 10-kerran kertakortilla. Varaus tulee tehdä ennakkoon Unisportin varauskalenterin kautta.
Paikka:
Kumpula-> Chemicumin piha, A.I. Virtasen aukio 1. Asfalttialusta ja Physicumin piha, Gustaf Hällströmin katu 2. Asfalttialusta.
Ella Riina Autio pitää kattojoogaa Helsingin Ullanlinnassa tiistaisin kello 18-19 (flowtunti) sekä 19:20-20:20.
Hinta: 12 e
Lisätietoja: instagram @kattojooga
Lisäksi:
Puistojoogaa Herttoniemessä:
Herttoniemen puistojoogaa facebook-sivuilla on ilmoitettu, että kesällä 2022 puistojoogaa on tarjolla myös Herttoniemen suunnalla, mutta tuntiaikataulut selviävät myöhemmin. Mikäli asut lähistöllä, kannattaa seurailla tulevia tunteja facebookista.
Astanga on joogaharjoitteluni kulmakivi ja perusta. Vaikka viikoittainen harjoitukseni saattaa muodostua toisinaan eri joogatyyleistä, on astangajooga pysynyt epäsäännöllisen säännöllisenä matkassani jo useamman vuoden ajan. Se tuo pysyvyyttä ja rutiinia harjoitteluuni huolimatta siitä, etten harjoittelekaan astangaa kuuden päivän harjoitusperiaatteen mukaisesti. Vaikka harjoitus on aina sama, on jokainen harjoituskerta silti erilainen. Voisin sanoa, että olen löytänyt oman tapani harjoittaa astangaa. Jos kuuden päivän harjoittelu on tarkoitettu kohdalleni, se kyllä tapahtuu ennemmin tai myöhemmin.
Teen itse edelleen astangan ensimmäistä asentosarjaa, ja osittain harjoitukseni on joiltain osin ottanut hieman takapakkia raskaudesta ja synnytyksestä johtuneen tauon takia. Olen muun muassa jättänyt joitain asentoja pois harjoituksestani, vaikka olen aikaisemmin niitä tehnytkin (esim. Janu sirsasana C, sidottu lotus). Toisaalta suhtautumiseni koko joogatyyliin on muuttunut paljonkin viimeisen vuoden aikana, eikä tarkoituksenani ole edetä sarjassa nopeasti tai saavuttaa tiettyjä asanoita. Harjoittelen astangaa, koska nautin siitä. Olen siis rauhallinen etenemisen suhteen, eikä uusien asanoiden oppimisessa ole kiire.
Olen kuvannut aikaisemmissa blogipostauksissani astangajoogan ja mysore-harjoittelun periaatteita yleisesti. Tässä kirjoituksessa ajattelin avata hieman sitä, mikä on astangajoogan ensimmäinen asentosarja.
Astangajoogaharjoittelusta
Asentoharjoitus on astangajoogan ydin. Phattabi K. Joisin eräs kuuluisimpia lausahduksia on “99 % harjoitusta, 1 % teoriaa”, jonka merkityksen voisi kiteyttää siten, että fyysinen asanaharjoitus on tie muihin joogaan tasoihin.
Lajia voi harjoitella kahden menetelmän mukaan, joita ovat ohjattu vinyasa-harjoitus ja mysore-harjoitus. Ohjattu vinyasa-harjoitus tarkoittaa ohjattua joogaharjoitusta, jossa opettaja laskee hengityksen määrän ja tahdin, kertoo vinyasojen nimet ja opastaa asennoissa yhteisesti. Toisin sanoa vinyasa-harjoitus on ohjattu joogatunti. Mysore-harjoitus puolestaan tarkoittaa joogaoppilaan itsenäistä harjoitusta, jossa oppilas tekee omaa henkilökohtaista asentosarjaansa, oman hengityksensä tahdissa.
Tyypillisesti astangajooga aloitetaan lajin alkeiskurssilla, jonka jälkeen siirrytään ohjatuille tunneilla ja sieltä edelleen mysoretunneille. Vaihtoehtoisesti lajin voi aloittaa myös suoraan mysore-harjoittelusta, mutta tämä tuntuu olevan melko harvinaista Suomessa. Aloittipa lajin sitten kuinka tahansa on yhteistä kaikille kuitenkin se, että jokainen aloittaa harjoittelun astangajoogan ensimmäisellä asentosarjalla.
Astangajoogan ensimmäinen asentosarja – Yoga chikitsa
Astangajoogan ensimmäinen asentosarja (kuva:www.idyllic.ch/yoga-ashtanga)
Astangajooga pitää sisällään kuusi ”tasoa” eli asentosarjaa, joissa edetään kronologisessa järjestyksessä. Ensimmäinen asentosarja täytyy hallita hyvin ennen toiseen asentosarjaan siirtymistä, toinen asentosarja ennen kolmanteen sarjaan siirtymistä jne. Usein uusiin sarjoihin siirtymisessä kestää useampia vuosia.
Astangajoogan ensimmäinen asentosarja on nimeltään Yoga chikitsa, josta käytetään myös nimitystä joogaterapia. Se pitää sisällään 42 erilaista asanaa, jotka muodostuvat aurinkotervehdyksistä, seisoma- ja istumasarjan asanoista sekä loppuliikkeistä. Harjoitus päätetään aina Savasanaan eli loppurentoutukseen.
Ensimmäisellä asentosarjalla on kehoa parantava merkitys; se puhdistaa kehoa sairauksista ja ennaltaehkäisee niiden syntymistä sekä vahvistaa, rentouttaa ja notkistaa kehoa. Sarjan tarkoituksena on tehdä vartalosta kivuton ja vahva. Oikein ja säännöllisesti tehtynä liikkeet parantavat ryhtiä ja korjaavat kehon mahdollisia virheasentoja. Lisäksi ensimmäinen asentosarja muokkaa kehoa poistamalla ylimääräistä rasvaa ja kuona-aineita.
Toinen asentosarja on nimeltään Nadi Sodhana, jolla on kehoa puhdistava merkitys. Se puhdistaa kehon energiakanavia ja fyysistä hermojärjestelmää. Kolmas asentosarja tunnetaan nimestä Sthira Bhaga, joka muodostuu neljästä eri osasta (A, B, C ja D -osat). Nämä sarjat edellyttävät harjoittajalta täydellistä omistautumista joogalle sekä kehon ja mielen äärimmäistä vahvuutta ja notkeutta.
Aurinkotervehdykset (Suryanamaskara A ja B):
Ensimmäinen asentosarja alkaa aina kehoa lämmittävillä aurinkotervehdyksillä (A- ja B -osat). Näistä molempia tehdään yhteensä 5 kertaa, mutta alkuun sarjoja voidaan tehdä myös vähemmän esimerkiksi siten, että A-osa tehdään viisi kertaa ja B-osa kolme tai neljä kertaa. Aurinkotervehdykset lämmittävät ja valmistavat kehoa harjoitukseen, ja ne ovat tärkeä osa harjoitusta.
Aurinkotervehdyksiin voit tutustua tarekmmin esimerkiksi näistä videoista:
Aurinkotervehdysten jälkeen harjoituksessa edetään seisomasarjan asanoihin. Jokainen seisoma-asento aloitetaan samasthiti asennosta eli tukevasta seisoma-asennosta maton etuosasta. Asennossa pysytään viiden ujjaya-hengityksen ajan. Seisomasarjan asanoista kuusi ensimmäistä luovat perustan astangaharjoitukselle ja kehon puhdistumiselle, voimistumiselle sekä notkistumiselle. Lisäksi ne valmistavat kehoa haastavampiin asentoihin. Seisomasarjan asennot vahvistavat alavartalon lihaksia sekä parantavat tasapainoa ja notkeutta.
Istumasarja:
Seisomasarjan jälkeen asentoharjoituksessa edetään istumasarjan asentoihin. Myös näissä asanoissa pysytään viiden hengityksen ajan. Istumaliikkeitä opetellaan jonkin verran ohjatuilla astangajoogatunneilla, mutta pääsääntöisesti uusia asentoja lisätään harjoitukseen vähitellen mysore-tunneilla sitä mukaan, kun oma harjoitus alkaa sujua.
Istumasarjan asennot koostuvat muun muassa lukuisista eteentaivutuksista, selän kierroista sekä käsitasapainoista. Urdhva dhanurasana eli tuttavallisemmin “silta-asento” päättää istumasarjan, jonka jälkeen harjoituksessa edetään loppuliikkeisiin. Itse teen tällä hetkellä noin puolet istumasarjan asennoista.
Dandasana aloittaa istumasarjan asennot.
Loppuliikkeet:
Loppuliikkeet tehdään sananmukaisesti asanaharjoituksen lopussa. Ne rauhoittuvat kehon ja mielen voimakkaan harjoituksen jälkeen, ja ovat tärkeä osa harjoitusta: astangajoogan ensimmäistä harjoitussarjaa voi tarvittaessa keventää seisoma- ja istumasarjan asanoista, mutta loppuliikkeet tulisi tehdä aina harjoitussarjan päätteeksi.
Loppuliikkeiden asennoissa pysytään pidempään kuin seisoma- ja istumasarjan asennoissa. Loppuliikkeet koostuvat muun muassa eri hartiaseisonnan variaatioista sekä niiden vastaliikkeistä, päälläseisonnasta sekä lotusasennon eri variaatioista, joita voi kaikkia tehdä myös helpotetusti. Myös loppuliikkeitä lisätään omaan harjoitukseen sitä mukaan, kun harjoittelija kehittyy omassa sarjassaan. (Esimerkiksi aloittelijat eivät tee päälläseisontaa ja kaikkia hartiaseisonnan variaatioita). Jokainen harjoitus päätetään Savasanaan eli loppurentoutukseen.
Siinä nyt pienehkö tiivistelmä ensimmäisestä asentosarjasta.
Instagram-jooga on aihe, joka herättää runsaasti mielipiteitä joogan harrastajien keskuudessa. Sen sanotaan olevan pinnallista ja kaupallista sekä vääristävän kuvaa siitä, mitä on ”oikea” jooga. Olenpa joskus kuullut joidenkin joogaopettajien puhuneen tunneilla suorastaan halveksuen Instagramissa joogakuviaan jakavista ihmisistä: ”älkää ottako mallia langanlaihoista ig-joogeista, se ei ole joogaa nähnytkään” ja ”Instagram on täynnä pelkkiä pyllyjoogakuvia” ovat molemmat ihan todellisia kuulemiani kommentteja monien muiden lisäksi.
Toiset puolestaan pitävät ig-joogaa mainiona inspiraation lähteenä, ja parhaimmillaan ihmiset ovat löytäneet oman joogayhteisönsä sosiaalisen median kautta. Itse kuulun pitkälti jälkimmäiseen kastiin – löytyyhän itseltänikin joogatili ig:n puolelta. Tiedostan kuitenkin, etteivät Instagramin täydelliset joogakuvat ole täysin ongelmattomia, ja siksi aihe on kahtiajakoinen. Tässä postauksessa kerron, mitkä ovat mielestäni insta-joogan plussat ja miinukset.
Ihana, kamala instagram-jooga
Instagram-joogan plussat
Instagram on varmasti tuttu paikka lähes jokaiselle vähänkin sosiaaliseen mediaan tutustuneelle some-käyttäjälle, eikä ihme: onhan kyseessä maailman tunnetuin sosiaalisen median kuvapalvelu, jolla on yli miljardi käyttäjää.
Myös jooga on löytänyt tiensä ihmisten instagram-feedeille – ja ISOSTI. Ja sanalla isosti todella tarkoitan sitä: jooga on valtava ilmiö ig-maailmassa, jossa inspiraatiota voi etsiä useiden miljoonien joogakuvien joukosta. On joogaopettajien-tilejä, aloittelevien joogan harrastajien tilejä, joogavinkkejä jakavia tilejä, joogan filosofiaan keskittyviä tilejä, kotijoogeja jne. On kuvia, videoita, reels-jakoja ja tarinoita. On eri ikäisiä-, kokoisia- ja maalaisia- joogatilejä. Jopa astangajoogan perustajan, jo edesmenneen Phattaphi K. Joisin pojanpojalla Shararath Joisilla, on oma Instagram-tili.
Siksi en täysin purematta niele vallitsevaa stereotypiaa siitä, mitä on pinnallinen ja kaupallistunut some-jooga. Seuraavaksi kerron muutamia ig-joogan hyviä puolia, joita olen itse havainnut omaa tiliä tehdessäni.
Lämmin ja kannustava yhteisö
Instagramin joogayhteisö on kenties lämminhenkisin ja kannustavin yhteisö koko ig-alustalla. Toisten kuvia kommentoidaan ja ihastellaan, onnistumisista iloitaan, epäonnistumisten kohdalla rohkaistaan. Käyttäjän joogakuvien ei todellakaan tarvitse olla ”täydellisiä paratiisisaari” otoksia saadakseen seuraajia ja rakentaakseen omaa yhteisöään Instagramissa. Onkin yleinen harhaluulo, että ig-jooga on pelkkää pintaa pyllytrikoissa, sillä alustalta löytyy myös runsaasti ihan tavallisia kotijoogeja- ja harrastajia, jotka jakavat kuvia henkilökohtaisesta harjoituksestaan – kaunistelematta.
Verkostoituminen ja tutustuminen muihin joogeihin
Yksi Instagramin parhaimmista puolista on ehdottomasti tutustuminen toisiin joogeihin ympäri maailmaa. Itselläni on useita Instagram tuttuja 3-4 vuoden takaa, joiden kanssa olen tekemisissä edelleen vähintään viikottain. Näitä ihmisiä kutsuisin helposti kavereiksi, osaa jopa ystäviksi. Tämä on asia, jota moni ei tiedosta ig-joogaa kritisoidessaan.
Koska Instagram on sosiaalinen media, syntyy oma ig-yhteisö vuorovaikutuksella. Mitä merkityksellisimpiä kommentteja uskaltaa itse jättää toisten tileille, sitä yksityiskohtaisempaa kommenttia saa myös itse. Näin syntyvät myös ne ig-maailman oikeat ”yhteydet” ja keskustelut, jotka käydään siellä yksityisviestien puolella.
Inspiroituminen
Instagram voi tarjota parhaimmillaan runsaasti inspiraatiota omaan joogaharjoitukseesi olitpa sitten täysin aloittelija tai pitkän linjan joogi (aloittelijoille en kuitenkaan suosittele opettelemaan joogaa Instagramin kautta, vaan tunneilla pätevän opettajan ohjauksessa!)
Niin kuin jo aikaisemmin mainitsin, on ig-jooga stereotypioistaan huolimatta varsin moninaista. Tilejä löytyy moneen lähtöön kaikista ikä- ja kokoluokista, joten kiinnostavia seurattavia löytyy kaikille. Erilaisia joogatyylejä ja -asentoja voi puolestaan etsiä erillisillä hashtageilla (#hathayoga, #ashtangayoga #heartopener #jooga jne).
Instagram voi tarjota inspiraatiota omaan harjoitukseen.
Joogahaasteet
Instagramin joogahaasteet ovat hauska keino päästä osaksi joogayhteisöä ja löytää samanmielisiä kontakteja ig:n joogaskenestä.
Haasteissa pieni ryhmä joogeja (yleensä 5-6 henkilöä) järjestävät viidestä kahdeksaan päivään kestävän ”yoga challenge” -tapahtuman, jolla on tyypillisesti joku teema. Joogahaasteen teema voi olla esimerkiksi rakkaus, onnellisuus, itsetuntemus, ystävänpäivä tai vaikkapa talvijooga. Siis oikeastaan ihan mitä tahansa.
Järjestäjät etsivät sponsoreiksi erilaisia jooga- ja hyvinvointibrändejä, jotka sponsoroivat pienen palkinnon joogahaasteen voittajille. Haasteiden pointti ei ole kuitenkaan ”voittaa joogakilpailua” haastaviin asanoihin taipumalla, vaan luoda kontakteja, tsempata toisia ja ehkä parhaimmillaan motivoitua omaan harjoitukseen. Voittaja voi olla kuka tahansa aloittelija tai vasta vähän aikaa joogannut henkilö – sinällään mistään kilpailusta ei ole siis kyse. Mikäli palkinnon sattuu voittamaan, on se kiva ylläri osallistujalle.
Joogaopettajille väylä mainostaa omia joogatunteja
Instagram on joogaopettajille mainio väylä mainostaa omia tuntejaan sekä kotimaassa että kansainvälisesti (online-tunnit). Varsinkin näin korona-aikaan monet pienet joogasalit ovat joutuneet ahtaalle koronarajoitusten sulkiessa studioiden ovet jopa useiden viikkojen ajaksi. Sosiaalinen media onkin muodostunut yhä tärkeämmäksi mainostuskanavaksi pienille joogayrittäjille, eikä tämä ole mielestäni millään tavalla huono asia. Joogayrittäjät yrittävät selvitä siinä missä muutkin.
Kehityksen huomaaminen
Jos Instagramia päivittää säännöllisesti, tarkoittaa se myös sitä, että omaa harjoitusta tulee kuvattua vähintäänkin epäsäännöllisen säännöllisesti. Kuvien kautta omassa harjoituksessa huomaa kehityksen väistämättä, vaikka sitä ei muutoin itse huomaisikaan.
Vasen kuva marraskuulta 2021 ja oikea kuva maaliskuulta 2020.
Instagram joogan miinukset
Ja sitten ne miinukset. Vaikka Instagram-joogassa on monia hyviä puolia (niin kuin edellä kerroin), en voi väittää, ettenkö olisi tarkastellut ig-joogaa myös kriittisemmin. Nämä huonommat puolet nousevat edelleen mieleeni ajoittain, ja toisinaan pohdin onko hommassa laisinkaan järkeä. Seuraavaksi kerron rehellisesti myös näistä puolista:
Täydellisyyden tavoittelu
Vaikka oman joogaharjoituksen kuvaaminen auttaa parhaimmillaan huomaamaan mahdollisia puutteita asanoiden linjauksissa sekä seuraamaan oman harjoituksen kehittymistä, voi Instagram kuvien ottaminen mennä myös täydellisyyden tavoitteluksi.
Yhden asennon kuvaamiseen otetaan kymmeniä kuvia, eikä lopputulokseen olla siltikään tyytyväisiä. Tämä on huono yhdistelmä lempeän joogafilosofian kanssa, ja myönnän myös itse joskus sortuneeni tähän. Yleensä kuitenkin juuri ne ensimmäiset kuvat päätyvät feedilleni.
Liian haastavien asanoiden kokeileminen ja niihin rohkaiseminen
Instagram on pullollaan mitä upeampia ja haastavampia inversiota, käsitasapainoja ja akrobaattisia jooga-asentoja. Näihin asanoihin pääseminen on kuitenkin usein vuosien harjoittelun tulosta, eikä liian haastavia asentoja tulisi kokeilla hienojen instakuvien toivossa ilman pätevän ohjaajan opastusta.
Kuvista voi saada toki inspiraatiota omaan harjoitukseen, mutta uuden asennon harjoittelun tulisi tapahtua hiljalleen, eikä siten, että haastavaa asanaa yritetään siltä istumalta hienon kuvan toivossa. Myös lämmittely on äärimmäisen tärkeää. Harjoittelun tulisikin aina tapahtua itseä varten, ei joogakuvia varten.
Pahimmillaan kokeneet joogit saattavat myös rohkaista seuraajiaan liian vaastavien asanoiden kokeilemiseen. Itse vastaan yleensä tällaiseen kommenttiin, etten ole siihen vielä valmis.
Liiallinen ajankäyttö instagramissa
Tämä kohta ei varmaan selittelyjä sen kummemmin kaipaa ja pätee oikeastaan ihan kaikkeen sosiaalisen mediaan aihealueesta riippumatta, oli kyseessä sitten Instagram, Facebook tai vaikka TikTok. Kun sosiaalista mediaa tekee aktiivisesti, voi some viedä mennessään ja hups keikkaa, sitä huomaa viettäneensä useamman tunnin päivästä luuri kädessä. Itse rajaan tietoisesti somen käyttöä postaamalla noin kolme kertaa viikossa. Viikonloppuisin en juuri someta.
Vertailu
Vertailu ei kuulu joogaan – ei henkilökohtaisessa harjoittelussa, ei tunneilla, eikä somessa. Somessa omaa harjoitusta saattaa kuitenkin alkaa vertailemaan kuin varkain jonkun toisen harjoitukseen; ”miten tuo toinen on noin notkea ja taipuisa, vaikka on aloittanut joogan vasta kaksi vuotta sitten?”
Vertailu on turhaa, eikä kukaan voi tietää toisen harjoitustaustaa. Toinen on saattanut harrastaa koko ikänsä voimistelua tai jotakin muuta voimaa ja notkeutta kehittävää lajia, mikä ei tule esiin kuvia katsellessa. Instagramissa vertailu on siis kaikin puolin turhaa – ihan niinkuin tunneillakin.
Joogahaasteet
Ja sitten ne joogahaasteet. Vaikka laitoin joogahaasteet myös ig-joogan plussiin, voi joillekin haasteiden tarkoitus olla hämärtynyt, ja liian haastavia asanoita kokeillaan voitto mielessä. Tämä ei ole haasteiden tarkoitus, mutta en voi mennä takuuseen siitä, että kaikki ajattelisivat näin. Haasteet myös sitovat osallistujat sosiaaliseen mediaan esimerkiksi 5 tai 8 päiväksi, mikä voi tuntua raskaalta, jos somessa ei vietä muuten paljoa aikaa.
Siinä nyt pintaraapaisu ig-joogan maailman. Olipa asiasta sitten mitä mieltä tahansa, olisi syytä kuitenkin aina muistaa, että ruudun takana on ihan oikeita, tuntevia ihmisiä.
Tammikuun kunniaksi ajattelin kääntää katseen vielä hetkeksi vuoteen 2021. Kulunut vuosi oli itselleni monin tavoin uusi ja jännittävä, johon sisältyi mm. tämän blogin aloittaminen. Vaikka en ole sen kummemmin blogiani missään mainostanut, on sivulleni tupsahtanut myös muutamia lukijoita ja kommentteja, joista kaikista olen valtavan kiitollinen. <3
Kokosin tähän blogitekstiin Piilotetun Pilvilinnan TOP-5 luetuimmat blogiartikkelit vuonna 2021. Vuoden aikana en ole juurikaan seurannut yksittäisten blogikirjoitusten tilastoja, joten tätä postausta kirjoittaessa on ollut mielenkiintoista tutkia, mitkä tekstit ovat herättäneet kiinnostusta teidän lukijoiden keskuudessa. Luetuimpien postausten sijoittumiseen on vaikuttanut osaltaan merkittävästi myös se, että osan teksteistä olen jakanut eri somekanavissa. Näköjään mainostaminen kannattaa, vaikka koen sen itselleni aika vieraaksi. Joka tapauksessa pidemmittä puheitta, tässä ne nyt ovat: blogin TOP-5 postaukset!
Koostepostaus Helsingin puistojoogista kesällä 2021 oli yksi ensimmäisiä blogipostauksiani, ja itse asiassa koko blogini luetuin teksti. Tämä ei tullut itselleni sinällään yllätyksenä, koska puistojoogat tuntuivat olleen viime kesänä kiven alla, eikä oikein mistään löytynyt koottua tietoa aiheesta. Blogipostausidea syntyi siis puhtaasti tarpeesta, ja tilastojen puolesta näyttää myös siltä, että se on ollut ihmisille hyödyllinen. Täytyy ehdottomasti harkita vastaavanlaisen tekstin kirjoittamista myös tänä vuonna.
Myös paritantra on herättänyt selkeästi kiinnostusta lukijoiden keskuudessa. Itse asiassa tähän tekstiin tulee edelleen paljon lukukertoja google-hakujen kautta, mikä viestii siitä, että tietoa aiheesta haetaan yllättävän paljon. Tämä ilahduttaa minua suunnattomasti – olenhan ollut viime aikoina kiinnostunut aiheesta yhdessä puolisoni kanssa, ja näyttää siltä että paritantra kiinnostaa myös monia muita.
Huippua on ollut myös se, että monet ihmiset tuttavapiiristäni (moi tutut!🥰) ovat kyselleet mielenkiinnolla aiheesta, ja voinkin lämpimästi suositella paritantraa kaikille siitä vähänkin kiinnostuneille. Paritantrasta olen kirjoittanut tähän mennessä kaksi osiota – kolmannen julkaisen, jahka saan sen kirjoitettua.
Paritantraa käsittelevän postaussarjan toiseen osaan pääset tästä linkistä.
Kolmannelle sijalle TOP-5 blogipostauksissa ylsi ”voiko meditointi olla haitallista?” -teksti. Tämä kirjoitus syntyi melko spontaanisti luettuani HS:n syyskuussa julkaiseman artikkelin, joka käsitteli pääpiirteittäin psykoterapeutti Sami Mänty-Ahon kokemuksia zen-meditaatiosta sekä meditaation haittoja erityisesti vakavista mielenterveyshäiriöistä kärsivien osalta meditaatioyhteisössä.
Mielestäni artikkeli oli vähintäänkin hämmentävä ja se herätti mielessäni ristiriitaisia ajatuksia. Blogipostauksessa halusinkin nostaa keskusteluun omia fiiliksiäni aiheeseen liittyen ja rohkenin myös julkaisemaan tekstin Facobookin joogayhteisössä, missä kirjoitus sai ihan hyvän vastaanoton. Tämän tekstin julkaiseminen myös jännitti itseäni kaikista eniten.
Neljännelle sijalle ylsi postaus, jossa avasin tuntemuksiani yhdeksän kuukautta synnytyksen jälkeen. Tämä on on monin tavoin blogini henkilökohtaisin kirjoitus, jossa käsittelin kattavasti sekä kehollisia että henkisiä fiiliksiä synnytykseen ja raskauteen liittyen. Päädyin kirjoittamaan tekstin, koska halusin käydä systemaattisesti läpi palautumisprosessiani, ja todella pysähtyä oman kehoni ja mieleni äärelle pohtimalla ja kirjoittamalla, missä kropan ja mielen kanssa nyt mennään.
Myös tämä teksti sai hyvän vastaanoton Facebookissa jaettuani sen erääseen vauvaryhmään. Palautumiseen liittyvistä asioista tulisi selkeästi keskustella myös kuukausia synnytyksen jälkeen – ei vain vauvakuplan ensimmäisten viikkojen aikana, jolloin mieli on vielä myllerryksessä uudesta pienokaisesta sekä hormooneista. Tähän kiinnitetään myös aivan liian vähän huomiota esimerkiksi terveydenhuollossa ja neuvolassa.
Viidettä sijaa pitää postaus, jossa avasin fiiliksiä kuukauden sokerittomuuden jälkeen. Sokerittomuus tuntuukin olevan aina ajankohtainen aihe, oli syynä sitten painonpudotus tai terveydelliset syyt. Mukavaa oli myös se, että postauksen jälkeen sain lukuisia viestejä ja kokemuksia tutuilta liittyen sokerittomaan elämäntapaan. Osa viesteistä oli tsemppaavia, osa puolestaan kertoi kokemuksiaan liittyen siihen, kuinka sokerittomuus herättää ihmisissä ärtymystä ja arvostelua. Mielenkiintoista sekin! Sokerittomuus on sittemmin päättynyt, mutta katsotaan onko keväällä tarvetta uudelle kierrokselle.
Siinä ne nyt sitten oli! Kiva, jos olet pysähtynyt blogini äärelle ja löytänyt kirjoituksistani jotakin mielenkiintoista päivääsi. Jos haluaisit kuulla tänä vuonna jostain tietystä aiheesta, ehdota ihmeessä postausaihetta kommenteissa.
Viime blogipostauksessa kirjoittelin yleisesti mysore-harjoittelusta ja sen aloittamisesta. Tästä inspiroituneena päätin kirjoittaa vielä jatkona edelliseen yhdeksän vinkkiä ensimmäistä kertaa mysore-tunnille suuntaavalle.
Ihmismieli kun tuppaa olemaan toisinaan varsin erikoinen ja välillä innostaviakin asioita saattaa siirtää tulevaisuuteen puhtaasti siitä syystä, että uudet asiat jännittävät, tai sitä kokee olevansa liian kokematon ja tietämätön uuden aloittamiseen. Omalla kohdallani tieto lisää varmuutta uusiin asioihin ryhtyessä, joten tässä postauksessa kerron:
Mitä aloittelijan kannattaa ottaa huomioon ensimmäistä kertaa mysore-tunnille mentäessä?
Mitä uutta ensimmäisillä tunneilla saattaa tulla vastaan?
Mysore-harjoitus painottaa vastuunottoa omasta joogaharjoituksesta.
Valitse opettaja, jonka opissa alat harjoittelemaan
Hienoa, olet päättänyt aloittaa mysore-harjoittelun, mutta pohdit, mitä ensimmäiselle tunnille suunnatessa kannattaa ottaa huomioon. Tässä vaiheessa olet luultavasti käynyt astangajoogan alkeiskurssin ja harjoitellut jo jonkin aikaa ohjatuilla tunneilla. Jotkut opettajat ovat jo käyneet tutuksi.
Mysore-harjoitteluun siirtyessä olisi hyvä valita yksi opettaja, jonka tunneilla käyt säännöllisesti. Opettajan on hyvä olla sellainen, jonka opetustyylistä pidät ja jonka kanssa niin sanotusti ”kemiat kohtaavat”.
Mysore-tunneilla teet omaa henkilökohtaista asentosarjaasi. Opettaja antaa sinulle uusia asanoita sitä mukaan, kun harjoituksesi etenee ja edelliset asennot ovat kutakuinkin hallinnassa. Opettajan tuntiessa sekä sinut että harjoituksesi, on yksilöllinen opastaminen ja kehityksen seuraaminen puolestaan mahdollista. Mikäli opettaja vaihtuu viikottain, ei kukaan oikeastaan tunne kunnolla harjoitustasi ja kehittymistäsi.
Halutessasi voit kuitenkin käydä useiden opettajien tunneilla, mutta yhden ns. pääopettajan opissa käyminen on suositeltavaa. Voit myös käydä kokeilemassa muutaman eri opettajan tunteja ja valita oman opettajasi hieman myöhemmin.
Mysore-tunnille saapuminen
Tavallisesti ohjatuille joogatunneille saavutaan hyvissä ajoin, mielellään hieman ennen tunnin alkua. Mysore-tunneille saapuminen tapahtuu kuitenkin usein liukuvassa aikataulussa. Yleensä salin ovet avataan 15 minuuttia ennen tunnin alkua ja oman harjoituksen voi aloittaa siinä aikataulussa kun tunnille kerkeää. Mysore-tunneilla ei siis tehdä mitään yhteistä hiljentymistä ennen harjoituksen aloittamista, vaan kukin aloittaa oman harjoituksensa itsenäisesti.
Tunnit kestävät yleensä noin kaksi tuntia, joten saapuminen tunnille tulisi ajoittaa siten, että oman harjoituksen ehtii tekemään kiirehtimättä. Joillain studioilla voi myös olla ohjenuorana, että saapuminen tunneille tapahtuu 15 minuutin välein. Kannattaa siis varmistaa oman salin mysore-tuntien saapumisohjeet vielä ennakkoon opettajalta tai nettisivuilta (jollain studiolla voi olla olla myös ohjenuorana, että tunti alkaa yhteisesti ja sitten ovet lukitaan).
Ensimmäiselle mysore-tunnille on kuitenkin hyvä saapua hieman ennakkoon, jotta kerkeää vaihtaa muutaman sanasen opettajan kanssa omasta taustastaan.
Kerro opettajalle, että olet ensikertalainen
Ensimmäistä kertaa mysore-tunnille mentäessä on tärkeää kertoa opettajalle, että tulet tunnille ensimmäistä kertaa ja haluat aloittaa mysore-harjoittelun. Kerro opettajalle harjoitustaustastasi ja mitä asanoita olet tehnyt seisomasarjasta, istumasarjasta sekä loppuliikkeistä. Henkilökohtainen asentosarjasi jatkoa varten rakentuu tunnin aikana, kun opettaja seuraa harjoitustasi.
Tunnin aikana opettaja todennäköisesti myös kysyy sinulta tarkentavia kysymyksiä harjoitukseesi liittyen: Mitä asanoita olet tehnyt istumasarjasta? Oletko harjoitellut kaikkia Janusirsasanan variaatiota (A, B ja C -osat)? Entäpä mitä Marichyasanan variaatioita olet harjoitellut (A, B, C ja D osat)? Mitä loppuliikkeitä olet tehnyt? Alkuun opettaja saattaa ”antaa” myös muutaman uuden liikkeen, mikäli harjoituksesi sujuu jouhevasti.
Muistilappu harjoittelun tueksi
Mysore-harjoittelun ytimessä on oppilaan henkilökohtainen asanaharjoitus: kukin tekee omaa joogaharjoitustaan ja etenee omassa tahdissaan – ulkomuistista. Näin ollen jokainen tämän metodiikan mukaan harjoitteleva tietää oman sarjansa, eikä opettaja näytä asentoja salin etuosassa.
Mysore-tunnille kannattaa kuitenkin alkuun ottaa mukaan ”lunttilappu” harjoittelun tueksi, mikäli asentosarjaa ei vielä muista ulkomuistista. Opettajalla ei ole mahdollisuuksia opastaa koko harjoitustasi, sillä tunneilla on myös muita oppilaita, jotka kaipaavat tukea. Pikkuhiljaa oman asentosarjan alkaa muistamaan ulkomuistista, ja myös asentojen nimet jäävät mieleen, kun uusia asentoja opetellaan hiljalleen.
Ohjatuilla mysore-tunneilla joogaopettaja tarkkailee oppilaiden harjoitusta ja kiertää salissa avustamassa harjoittelijoita yksilöllisesti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että opettaja neuvoisi oppilaita jokaisen asennon kohdalla. Ohjaaja seuraa harjoitusta sivummalta, ja korjaa asentojen linjausta tarvittaessa. Apua saa myös pyydettäessä, muutoin harjoitus etenee omassa tahdissa.
Jos koet tarvitsevasi apua jonkun liikkeen kohdalla, voit istahtaa matollesi ja jäädä odottamaan neuvoja – opettaja tulee kyllä luoksesi huomatessaan harjoituksesi keskeytyneen. Mikäli olet syrjemmällä, eikä opettaja huomaa keskeytymistäsi, voit huikata hänelle tarvitsevasi apua ja jäädä odottamaan vuoroasi.
Huolehdi hygieniastasi
Mysore-tunneille, niin kuin yleisesti astangajoogatunneille, olisi syytä mennä puhtaana. Astangatradition mukaan harjoitus tehdään suihkunraikkaana muutamastakin syystä.
Ensinnäkin mysore-tunneilla on usein varsin kuuma, joka lisää hikoilua. Harjoitusta edeltävä suihkussa käynti ehkäisee hajuhaittoja ja takaa mukavan harjoitushetken myös kanssajoogeille. Toiseksi suihkun sanotaan lämmittävän kireitä lihaksia ja siten myös valmistavan kehoa joogaharjoitukseen. Suihkussa voi hyvin käydä kotona ennen tunnille menoa.
Opettajan avustaminen ja asentojen korjaaminenmysore-tunnilla
Mysore-tunneilla opettajan ohjaus on yksilöllisempää ja tarkempaa kuin ohjatuilla joogatunneilla, ja itse ohjaus sisältää sekä sanallista että fyysistä avustamista. Myös asentojen linjauksia korjataan herkemmin verraten ohjattuihin tunteihin – mysoressa pyritään siihen, että linjaukset ovat todella oikein tehtyjä. Lisäksi opettaja saattaa avustaa asentojen syventämisessä ja liikkeen viemisessä ns. ”pidemmälle”. Tuolloin on myös tärkeää sanoa suoraan, mikäli avustaminen tuntuu olevan liikaa. Mikäli et halua fyysistä avustamista, voi tästä mainita opettajalle. Hän kunnioittaa pyyntöäsi.
Astangajoogamantra
Mysore-tunneilla astangajoogan alkumantra lausutaan yhteisesti tunnin alkupuolella, yleensä viimeistään 30 minuuttia tunnin alkamisen jälkeen. Tässä kohtaa saatat olla jo pitkällä seisomasarjan asanoissa, joten keskeytä harjoituksesi alkumantran ajaksi ja siirry seisomaan maton etuosaan. Yhteismantran jälkeen voit jatkaa harjoitustasi siitä kohtaan, mihin olit jäänyt.
Astangajoogaharjoitus on energisoiva ja voimakas harjoitus, jonka loppuliikkeet rauhoittavat. Mysore-tunneilla loppuliikkeet siirrytään tekemään pääsääntöisesti salin takaosaan tai loppuliikkeille suunnattuun tilaan. Tämä johtuu siitä, että kukin tekee harjoitustaan omassa tahdissa, eivätkö kaikki aloita loppuliikkeitä samassa tahdissa. Näin ollen harjoitus on hyvä päättää rauhallisemmassa tilassa / salin osassa, kun osa harjoittelijoista jatkaa vielä muita asentojasarjoja.
Toivottavasti tästä postauksesta oli hyötyä mysore-harjoittelun aloittamisessa. Nämä vinkit perustuvat omiin kokemuksiini mysore-harjoittelusta Helsingin astangajoogakoululla. Näin ollen joogastudioiden välillä voi olla eroja, joten esimerkiksi mysore-tuntien alkamisajat on hyvä tarkistaa omalta salilta.
Niin kuin valtaosa blogini lukijoista jo varmasti tietää, on astangajooga itselleni kaikista joogamuodoista rakkain. Vaikka pidän myös valtavasti monista muista joogalajeista, on astangajooga tuonut elämääni ne kaikista tärkeimmät rauhan ja onnellisuuden kokemukset, joita olen joogan polulta löytänyt. Juuri ne kokemukset, joita joogasta luultavasti toivotaan löytävän, mikäli henkinen kasvu ja tyytyväisyys elämässä ovat asioita, jotka menetelmässä kiinnostavat.
Viime kesäkuussa esittelin hieman laajemmin astangaa lajina, johon voit tutustua tarkemmintästä postauksesta. Tässä postauksessa valotan sitä, mitä on astangajoogan perinteinen ”mysoreharjoittelu”.
Kuvassa asana nimeltä ”utpluthih”, joka on astangaharjoituksen viimeinen joogaliike.
Mysore-harjoittelun taustaa
Astangajooga on Sri. K. Pattabhi Joisin Intiassa kehittämä joogamuoto, jonka historia ulottuu tuhansien vuosien taakse vanhoihin intialaisiin joogakirjoituksiin- ja oppeihin, joista tärkein teos on nimeltään ”Patanjalin joogasutra”. Pattabhi Joisin perinteen mukaan astangajoogan sanotaan olevan 99% käytännön harjoitusta, joka koostuu fyysisestä asanaharjoittelusta, hengitysharjoituksista sekä astangajoogan eettisten periaatteiden noudattamisesta. Astangajoogaa ei myöskään saisi opettaa ilman Mysoresta saatua, KPJAYI:n myöntämää, opetuslupaa.
Mysoreharjoittelu on perinteinen tapa harjoittaa astangajoogaa. Harjoittelutavan nimi, Mysore, viittaa samannimiseen kaupunkiin Etelä-Intiassa, jossa Pattabhi Jois myös opetti astangajoogaa tämän metodiikan mukaan. Mysorea kutsutaan toisinaan astangajoogan mekaksi, eikä ihme: tuhannet joogit ympäri maailmaa matkustavat edelleen vuosittain Mysoreen harjoittelemaan astangajoogaa Pattabhi Joisin pojanpojan, Shararath Joisin, johdolla.
Mitä mysore-harjoittelu on?
Mysore-harjoitteluperinne nojaa ajatukseen ”gurulta oppilaalle”. Tämä merkitsee sitä, että joogaharjoitus, sen filosofia sekä uusien asentojen opettelu tapahtuu usein yhden opettajan alaisuudessa, ja viisas ”guru” jakaa joogatietämystään joogaoppilaalle. Suomessa (ja yleisesti länsimaissa) yhden gurujin seuraaminen voi kuitenkin tuntua vieraalta, joten tässä kontekstissa on ehkä luonnollisempaa puhua joogaopettajasta. On myös täysin sallittua käydä useamman opettajan tunneilla, mutta yksi opettaja – joka todella tuntee harjoituksesi – on hyvä olla olemassa.
Yhden ns. ”pääopettajan” kanssa harjoittelemisessa on nimittäin monia etuja. Kun yksi opettaja tuntee kunnolla harjoituksesi, on yksilöllinen opastaminen ja kehityksen seuraaminen mahdollista. Kuukausien ja vuosien myötä opettaja-oppilasuhde usein myös syventyy. Opettaja tuntee harjoittelijan mahdolliset rajoitukset ja vahvuudet. Pätevän opettajan kanssa harjoitteleminen on myös kaikista turvallisin tapa harjoitella astangaa. Kun linjaukset ovat alusta alkaen hallinnassa ”helpompien asanoiden” osalta, mahdollistuu myös haastavampien liikkeiden turvallinen oppiminen.
Astangajoogaa harjoitellaan kahden harjoittelumenetelmän mukaan, joita ovat:
Ohjattu vinyasa-harjoitus
Mysore-harjoitus.
Ohjattu vinyasa-harjoitus tarkoittaa ohjattua joogaharjoitusta, jossa opettaja laskee hengityksen määrän ja tahdin, kertoo vinyasojen nimet ja opastaa asennoissa yhteisesti. Toisin sanoa vinyasa-harjoitus on ohjattu joogatunti.
Mysore-harjoitus puolestaan tarkoittaa joogaoppilaan itsenäistä harjoitusta, jossa oppilas tekee omaa henkilökohtaista asentosarjaansa, oman hengityksensä tahdissa. Mysoretunneilla jokaisella oppilaalla on siis oma sarjansa: toinen voi harjoitella ensimmäistä asentosarjaa, joku toinen puolestaan toista asentosarjaa jne. Sarjoja tehdään luonnollisesti siihen asti, mihin asti harjoittelija on asanoita oppinut. Opettaja seuraa oppilaiden harjoitusta yksilöllisesti ja avustaa asanoiden linjauksessa joko suullisesti tai fyysisesti. Uusia asanoita opitaan sitä mukaan, kun edelliset asennot ovat kutakuinkin hallinnassa.
Sidottu Lotus.
Kuinka usein ja missä tulisi joogata?
Perinteisesti astangan asanaharjoitus tehdään kuutena aamuna viikossa. Yksi päivä viikossa, yleensä lauantai, on lepopäivä. Harjoitusvapaan päivän voi kuitenkin päättää omaan aikatauluunsa sopivaksi. Astangaharjoitusta ei myöskään tehdä kuupäivinä, eivätkä naiset tee asanaharjoitusta kuukautisten kolmena ensimmäisenä päivänä.
Monille asanaharjoituksen rutinoituminen ja sen sovittaminen omaan elämään kuudelle päivälle voi kuitenkin viedä vuosia aikaa, ja se kuuluu asiaan: jokainen etenee omassa tahdissa, niin fyysisesti kuin henkisesti. Itse esimerkiksi harjoittelen astangaa kolmesta viiteen kertaa viikossa, enkä todellakaan aamuisin! 😀 Tällä hetkellä tämä harjoitusrytmi tuntuu sopivalta omaan elämäntilanteeseeni. Koen myös, ettei kehoni olisi vielä täysin valmis kuuteen harjoituspäivään viikossa. Siispä teen välillä fiiliksen mukaan kevyempiä flow-harjoituksia yinillä höystettynä. Lisäksi on syytä mainita, ettei jokaisen astangaharjoituksen tarvitse olla kokonainen harjoitussarja ”täysillä tehoilla”, vaan sarjaa voi tarvittaessa keventää omaa kehoa kuunnellen.
Harjoitusympäristö
Koska kaikilla ei ole mahdollista osallistua päivittäin ohjatulle mysoretunnille, tapahtuu itsenäinen harjoittelu kotona, tai siellä missä oppilas on juuri sinä päivänä. Kotona harjoittelulle olisi hyvä luoda mahdollisimman hyvät puitteet asanaharjoituksen tekemiselle: puhdas ja avara sekä meluton tila on paras ympäristö keskittyä joogaharjoitukseen. Toisaalta ulkoiset puitteet eivät ole välttämättä aina ideaalit harjoituksen tekemiselle, mutta mielestäni harjoitusta ei tästä syystä kannata jättää väliin. Harjoitus on harjoitus, teitpä sen sitten missä tahansa. Saatat myös suosia enemmän nimenomaan kotiharjoitusta.
Itse käyn kerran tai kaksi viikossa ohjatulla mysoretunnilla ja loput harjoittelustani tapahtuu kotona. Tämä ratkaisu perustuu täysin nykyiseen elämäntilanteeseeni, sillä lapsiperhearjen aikataulujen puitteissa, ei omille menoille olisi enempää aikaa. Koen kuitenkin tärkeäksi viikottaiset käynnit tunneilla: opettajan tunneilla joogaaminen vie harjoitustani eteenpäin ja mysoretunneilla koen itseni usein energisemmäksi kuin kotona treenatessa.
Loppuviimein mysoreharjoittelussa pyritäänkin siihen, että oppilas ottaa vastuun omasta harjoituksestaan ja opettaja jakaa joogaviisauttaan harjoittelijan tueksi. Hiljalleen joogamatolla sisäistetyt opit siirtyvät myös käytännön elämään: haasteiden kohtaaminen ja niiden voittaminen, vastuunotto harjoituksesta ja omasta elämästä, tunteiden ja kehon kuuntelu sekä tyyneys ja rauhallisuus, voivat kaikki muuttua osaksi arkea.
Oman harjoituksen voi tehdä missä tahansa.
Mysore-harjoittelun aloittaminen
Astangajoogan harjoittelu aloitetaan aina ensimmäisellä asentosarjalla (primary series), joka tunnetaan myös nimellä yoga chikitsa. Tavallisesti lajiin tutustutaan alkeiskurssilla, jossa opetellaan aurinkotervehdykset, seisomasarjan asennot, osa istumasarjan asennoista sekä loppuliikkeet. Tämän jälkeen oppilas siirtyy ohjatuille astangajoogatunneille tai vaihtoehtoisesti suoraan mysoreharjoitteluun.
Mysoreharjoittelun voi siis aloittaa, kun alkeistuntien asennot ovat kutakuinkin hallinnassa ja kiinnostus metodia kohtaan on herännyt. Alkuun mysoretunneilla voi käyttää ”lunttilappua” muistin tueksi, mutta hiljalleen oman sarjan alkaa muistamaan ulkomuistista. Mysoretunnit kestävät yleensä noin 2 tuntia ja tunnille voi saapua omassa aikataulussa, kuitenkin siten, että oman asentosarjansa kerkeää tehdä.
Mysoreharjoittelun aloittamista ei kannata turhaan liiakseen jännittää. Omalla kohdallani kesti useita vuosia ennen harjoitusmenetelmään siirtymistä, koska ajattelin, etten ole vielä ”valmis” mysoreharjoitukseen. Todellisuudessa olin harjoitellut jo pitkään itsekseni kotona, joten haluankin rohkaista kaikkia siirtymään mahdollisimman pian mysoreharjoitteluun, mikäli oman harjoituksen yksilöllinen kehittäminen on tähtäimessä.
Ja pieni varoituksen sana: mysore-harjoittelu on äärimmäisen koukuttavaa😄
Aloitin syyskuun alussa neliosaisen postaussarjan paritantran alkeista, josta olen ollut erityisen innostunut muutaman viimeisen kuukauden ajan yhdessä puolisoni kanssa. Tämä on postaussarjan toinen osa, jonka aiheena on intiimiys.
Tantrapostauksieni inspiraation lähteenä toimii Maitri Tantrikan ”tantraa pariskunnille” -verkkokurssi. Mikäli et ole vielä tutustunut aikaisempaan tekstiini tantran alkeista, suosittelen lukemaan sentästä linkistä. Postaussarjan ensimmäisessä osassa käyn läpi yleisesti tantran ja paritantran periaatteita, avaan hieman aikaisempia kokemuksiani tantrasta ja kerron yleisesti tantraa pariskunnille -verkkokurssista.
Tämä postaus sisältää tietoa seuraavista asioista:
Kun lähdin kirjoittamaan tätä blogitekstiä, ajattelin intiimiyden määrittelyn tulevan tekstiin kuin itsestään. Onhan sana ”intiimi” luultavasti sinullekin monesta yhteydestä tuttu, arkikielessä esiintyvä termi. Hetken aikaa käsitettä pohdittuani tajusin kuitenkin, että intiimiys on asia, jonka merkitys on laaja ja se voi merkitä eri ihmisille eri asioita. Se, mikä on toiselle intiimiä, kuten esimerkiksi alastomuus, voi olla toiselle hyvin luonnollista ja neutraalia.
Intiimiyden merkitys lähteekin siitä, että se on ihmiselle itselleen jotakin herkkää, henkilökohtaista ja tärkeää. Jotakin, jota et tavallisesti näytä muille. Aitoa minuutta ja sitä, kuka sinä oikeastaan olet. Omien unelmien, epävarmuuksien ja häpeän paljastamista toiselle, ilman pelkoa loukatuksi tulemisesta.
Pari- ja seksuaaliterapeutti Sinikka Kumpula jakaa intiimiyden kahdelle eri tasolle, jotka ovat:
Taso, jolla voidaan näyttää omat piilotetut ja ”salatut” puolet toiselle.
Taso, jolla voi kokea yhteyttä toiseen omana itsenä.
Intiimiys voi olla omien tunteiden, toiveiden ja pelkojen sanoittamista, herkistymistä avautumaan toiselle. Toisaalta intiimi tilanne voi liittyä esimerkiksi alastomuuteen ja omien kehollisten epävarmuuksien paljastamiseen toiselle. Voi myös olla, että intiimi keskustelu syntyy yllättävässäkin tilanteessa jopa ventovieraan kanssa: ehkä olet kokenut joskus välitöntä yhteyttä johonkin ihmiseen, jolle oman elämäntarinan jakaminen on tuntunut täysin luonnolliselta, vaikka yhteistä historiaa ei ole juurikaan takana? Joskus syvien tuntemusten paljastaminen vieraalle voikin olla helpompaa kuin läheiselle.
Tunne- ja keskustelutasojen lisäksi intiimiyttä voi esiintyä erilaisissa tilanteissa. Esimerkkejä intiimeistä tilanteista ovat vaikkapa rakastelu, lapsen syntymä, luovat prosessit, hygieniaan liittyvät asiat, kehon paljastaminen toiselle ja alastomuus.
Intiimiys parisuhteessa
Intiimiys on hyvän ja rakastavan parisuhteen kulmakivi. Parisuhteessa intiimiys näyttäytyy läheisyytenä, rakkautena, avoimuutena, kiintymyksenä ja turvallisuuden tunteena. Siten, että uskallat olla toisen edessä haavoittuvainen kaikkien koettujen virheidesi ja epävarmuuksiesi kanssa, ilman pelkoa tuomitsemisesta ja hylätyksi tulemisesta. Kukaanhan meistä ei ole täysin virheetön olento.
Intiimiys on syvää yhteyttä ja luottamusta omaan kumppaniin. Parisuhteessa intiimiys, rakkaus ja seksi muodostavat yhteenkietoutuneen kokonaisuuden, josta rakentuu myös suhteen sisäinen turvallisuuden tunne. Seksuaalisuus voi olla keino lisätä intiimiyttä parisuhteessa, ja sen puute voi puolestaan vähentää suhteen elinvoimaa ja vetovoimaa pariskuntien välillä.
Toisinaan hyvän ja rakastavan intiimin suhteen esteenä voi olla ihmisen aikaisemmat kokemukset parisuhteista: pettymykset edellisissä ihmissuhteissa, jätetyksi ja petetyksi tuleminen ja jopa varhaislapsuuden kiintymyssuhteiden muodostaminen voivat kaikki vaikuttaa intiimin suhteen rakentumiseen nykyisen kumppanin kanssa. Siksi läheisen ja toimivan parisuhteen rakentaminen vaatii paitsi rakkautta ja seksiä, myös vuorovaikutusta oman kumppanin kanssa.
Intiimiyttä parisuhteessa voi vahvistaa.
Intiimiys paritantrassa
Niin kuin saatat jo ihan omasta kokemuksestakin tietää, voi seksi ja läheisyys vähentyä parisuhteessa vuosien kuluessa. Suhteen alkuhuumassa seksuaalisuus on usein aktiivista ja intohimoista, mikä muuttuu tavallisesti ajan kuluessa huolenpidoksi ja syväksi välittämiseksi – ja tämä on täysin luonnollista.
Jokaiseen parisuhteeseen kuuluu myös suvantovaiheta, jolloin suhteen kipinä saattaa heikentyä. Erilaiset muutokset elämässä voivat vaikuttaa pariskunnan läheisyyteen, seksuaalisuuteen ja intiimiin suhteeseen. Esimerkiksi lapsen syntymä, henkilökohtaiset kriisit ja vaihdevuodet voivat muuttaa parisuhteen dynamiikkaa ja vuorovaikutusta sekä intiimiä suhdetta toiseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että suhde olisi lopullisesti tuhoon tuomittu ja että liekki olisi kokonaan sammunut.
Läheisyyttä, seksuaalisuutta ja intiimiä suhdetta toiseen voi nimittäin kehittää ja ne voivat elpyä – esimerkiksi paritantran keinoin. Intiimiys onkin eräs keskeisimmistä paritantran osa-alueista ja itse harjoittelussa pyritään juuri tuon syvän yhteyden muodostamiseen oman kumppanin kanssa.
Tantrassa kuitenkin ymmärretään, ettei syvän intiimiyhteyden muodostaminen kumppaniin ole välttämättä aina aivan helppoa esimerkiksi menneisyyden haavojen johdosta. Maitri Eerikäinen toteaakin, että Suomessa noin puolet miehistä ja osa naisista on kiintymyssuhdemalliltaan välttävästi kiintyneitä, mikä voi vaikeuttaa syvän ja intiimin yhteyden rakentumiseen myös nykyisessä rakkaussuhteessa.
”Mikäli suhteesta puuttuu kokonaan syvempi yhteys toiseen,
voi parisuhde jäädä pinnalliseksi.”
-Maitri Eerikäinen
Mikäli suhteesta kuitenkin puuttuu kokonaan syvempi yhteys toiseen, eikä asian eteen huvita tehdä lainkaan töitä, voi parisuhde jäädä pinnalliseksi. Siksi myös intiimiyden vahvistaminen parisuhteessa on äärimmäisen tärkeää. Itse harjoitteluun voi kuulua kaikkia tunteita aina ilosta hämmennykseen ja helpotuksesta jännitykseen, mutta ne kaikki kuuluvat asiaan. Mikäli asiaan paneutuu ja harjoituksiin uskaltaa heittäytyä täysillä, voi yllättyä positiivisesti.
Tantraharjoittelu kotona
Niin kuin olen jo aikaisemmin kertonut, olemme aloittaneet puolisoni kanssa paritantran verkkokurssina, jonka ensimmäisenä harjoittelukokonaisuutena oli – mikäs muukaan kuin – intiimiys. Intiimiys-osion tehtäväkokonaisuus muodostui kolmesta eri tehtävästä, joita olivat:
Silmiinkatselu -tehtävä
Myötätuntoinen kuuntelu -tehtävä
Pyydä niin saat -tehtävä
Teimme jokaisen harjoituksen erillisinä kertoina siinä aikataulussa, jossa pystyimme niitä tekemään. Kukin tehtävistä oli noin 20-30 minuuttia pitkä, mikä sopi tilanteeseemme paremmin kuin hyvin: useamman tunnin tantrasessioille ei olisi ollut välttämättä aikaa vauvan unirytmin ollessa vaihteleva, mutta lyhytkin pysähtyminen oman kumppanin ja parisuhteen äärelle on ollut äärimmäisen arvokasta.
Kotona emme tehneet mitään sen kummempia erityisvalmisteluja ennen harjoituksia. Harjoitusta varten asetimme kaksi tuolia vastakkain olohuoneen lattialle ja himmensimme valaistusta – that’s it. Videoiden avulla pääsi kuitenkin mukavaan tantratunnelmaan, sillä harjoitustehtävien taustalla soi tunnelmallinen musiikki. Myös Maitrin rauhallinen ja miellyttävä puhetyyli johdatteli jokaisen tehtävän alkuun.
I <3 you.
Seuraavaksi kerron hieman siitä, millaisia tuntemuksia tehtävien tekemisestä heräsi:
Silmiin katselu -tehtävä
Tämän tehtävän tarkoituksena oli katsoa omaa kumppania silmiin 10 minuutin ajan rauhallisen taustamusiikin soidessa taustalla. Lienee myös syytä mainita, että aloitimme koko tantran verkkokurssin kyseisellä tehtävällä aikaan, jolloin hetkittäin melko kuormittavakin vauva-arki oli pahimmillaan. Ajallisesti tämä taisi olla heinäkuun loppupuolella.
Suoraan sanottuna ennen paritantran aloittamista yhteys omaan kumppaniini tuntui kadonneen vanhemmuuden opettelun ja vauvan tarpeiden taustalle, enkä oikeastaan itse edes ymmärtänyt kuinka paljon kaipasin toisen läsnäoloa ja nähdyksi tulemista itsenäni, jonakin muuna kuin äitinä. Siksi myös silmiin katselu – tehtävä on jäänyt itselleni mieleenpainuvimmaksi koko kurssilta.
Tuo hetki, jossa pysähdyimme katsomaan toisiamme silmiin kaiken kiireen keskellä, oli nimittäin äärettömän ainutlaatuinen ja koskettava. Ensimmäiset minuutit olivat täynnä hymyä, iloa ja vähän naurua, jonka jälkeen tuli spontaani itku. Itku kiitollisuudesta ja rakkaudesta toista kohtaan, kaiken hektisen arjen ja velvollisuuksien keskellä. Itku nähdyksi tulemisesta jonakin muuna kuin äitinä – naisena ja omana itsenäni.
Vaikea pukea sanoiksi, kuinka merkittävä kokemus tuo oIikaan; ihan vain omassa olohuoneessa, 10 minuuttia omaa puolisoa silmiin katsellen. Tehtävän jälkeen tuntui kuin jotakin olisi purkautunut väliltämme ja yhteys kumppaniin lujittui. Tehtävän jälkeen tuntui, että leijuimme molemmat kuin jossakin ”onnellisuuskuplassa” muutaman viikon ajan. Myös läheisyys sekä fyysisellä että henkisellä tasolla lisääntyi välillämme.
Jälkikäteen ajateltuna ei ole ihme, että silmiinkatselutehtävä on yksi paritantran klassisia harjoitteita. Silmät ovat sielun peili, jotka paljastavat ihmisestä tunnetiloja ja ovat väylä syvemmän yhteyden rakentamiseen toisen kanssa. Silmiin katselun intiimiydestä kertoo myös se, että on hetkiä jolloin silmiin katsominen voi olla likimain mahdotonta. Esimerkiksi riitatilanteessa, jolloin suusta pääsee sammakoita ja asioita, joita ei tarkoita, voi ikävien asioiden sanominen olla helpompaa silloin, kun toista ei katsota suoraan silmiin. Toiset ihmiset kokevat silmiin katsomisen haastavana puolestaan uusien ihmisten seurassa.
Myötätuntoinen kuuntelu -tehtävä
Seuraavana verkkokurssin tehtävistä oli vuorossa myötätuntoinen kuuntelu -tehtävä. Myös tämä on yksi paritantran klassisia harjoituksia, ja itselleni menetelmänä tuttu myös opinnoista. Kuuntelu on nimittäin taito. Joku osaa sen luonnostaan, toinen tarvitsee kuuntelemiseen harjoitusta. Tätä taitoa voi kuitenkin opetella myös myöhemmällä iällä, ja sitä treenattiin tässä tehtävässä.
Kuuntelutehtävän tarkoituksena oli kuunnella omaan kumppania 15-minuutin ajan täysin hiljaa ja myötätuntoisesti, jonka jälkeen vaihdettiin kertojan ja kuuntelijan rooleja. Myötätuntoa sai osoittaa elein ja ilmein, mutta toista ei saanut keskeyttää. Kertojan rooliin heittäytyvä sai päättää itse, mistä haluaa puhua: jostakin mieltä askarruttavasta asiasta tai huolesta, omasta päivästä tai vaikkapa jostakin iloisesta asiasta. Tehtävä alkoi jälleen kerran Maitrin ihanalla alustuksella ja tehtävän taustalla soi rentouttava musiikki.
Ennen koko harjoituksen aloitusta puolisoni kertoi olevansa väsynyt ja aloitimme tehtävän tekemisen asenteella ”hoidetaan tää nyt sitten nopeesti pois alta”. Puolisoni koki myös tehtävän aloittamisen hieman hankalaksi, koska ei alkuun tiennyt mistä kertoisi. Yllättäen juttua alkoi kuitenkin tulemaan mukavasti ja tunnelma kotona muuttui – jälleen kerran – selittämättömän vapautuneeksi. Sain myös itse kerrottua puolisolleni omaan terveyteeni liittyvästä lievästä huolenaiheesta, jonka johdosta varasin itselleni myöhemmin lääkäriajan (ei mitään vakavaa asiaa!).
Vaikka kyseessä oli hyvin perinteinen vuorovaikutusharjoitus, oli tehtävä kerrassaan mainio oman kumppanin kanssa toteutettavaksi. Kun tantraharjoittelun alussa virittäydytään oikeaan mielentilaan ja tunnelmaan, ja asennoidutaan siihen, että oman kumppanin kanssa tehdään töitä parisuhteen hyväksi, voi näinkin yksinkertainen harjoitus vapauttaa parisuhteessa vallitsevaa ilmapiiriä.
Ehkä harjoituksen juju piilee siinä, että mikäli omassa mielessä on pienikin huoli tai murhe, voi se heijastua omaan arkiseen käytökseen kireytenä tai etäisyyden ottamisena toiseen. Omien arkisten huolien tai ajatusten sanoittaminen toiselle, joka myötätuntoisesti kuuntelee, saa puolestaan kertojalle tunteen, etten ole ajatuksieni kanssa yksin.
Pyydä niin saat – tehtävä
Viimeisenä intiimiyskokonaisuuden harjoituksena oli pyydä niin saat -tehtävä, jonka tarkoituksena oli antaa omalle kumppanille sellaista kosketusta, jota kumppani juuri sillä hetkellä kaipasi. Koskettaminen saattoi olla esimerkiksi jalka- tai selkähierontaa, silittämistä, sivelyä tai vaikkapa ihan vain sylissä pitämistä. Kuitenkin jotakin muuta kuin seksuaalista koskettamista.
Tämän tehtävän aloitimme kahteen kertaan. Ensimmäisellä kerralla yritimme toteuttaa tehtävän yksinkertaisesti liian väsyneinä; istuessamme olohuoneen lattialla silmät ristissä, likimain molemmat nukahtamisillaan, päätimme siirtää harjoituksen seuraavaan iltaan. Keskittymisestä ei tullut yhtikäs mikään, eikä voimia ollut edes toisen silittämiseen.
Toisella kerralla tehtävä onnistui puolestaan paremmin pienestä väsymyksestä huolimatta ja päädyimme antamaan molemmat toisillemme selkähieronnan. Myöskään tällä kertaa energiatasomme eivät olleet parhaimmillaan, mutta tehtävää aloitellessamme pääsimme kuitenkin mukavaan tantratunnelmaan. Hieronnan antaminen toiselle tuntui hyvältä ja rakkaudelliselta.
Kun toista koskettaa rakastavasti ja sillä ajatuksella, että haluaa oikeasti saada kumppanille hyvän olon, ei lopputulos voi olla huono. Vastaanottajalle puolestaan tieto siitä, että toinen yrittää parhaansa saadakseen juuri Sinun olosi tuntumaan mukavalta ja hyvältä, tuntuu hellyyttävältä, rakkaudelliselta ja lempeältä. Tätä tehtävää voisi varmasti soveltaa myös makuuhuoneen puolella, mutta päädyimme itse tekemään tehtävät ”ilman eroottista kosketusta”.
Toista voi koskettaa monella ei tavalla.
Lopuksi
Kokonaisuudessaan kurssin intiimiysosio oli hyvä ja eheä kokonaisuus, joka johdatteli erinomaisesti paritantran alkeisiin. Kurssin materiaaliin on selkeästi panostettu ja videot olivat hienosti toteutettu. Värimaailma oli hempeä ja Maitrin olemus rauhallinen ja miellyttävä. Myös musiikit toimivat hyvin tehtävien taustalla.
Yksi mainitsemisen arvoinen asia kurssitehtäviin liittyen on myös se, että harjoituksia kannattaa tehdä myös silloin, kun itsellä ei olisi mitään erityistä ”tantrailufiilistä”. Ja varsinkin silloin, kun tantran polulla ollaan vasta-alkajia. Eihän tuolloin voi nimittäin olla mitään sen kummempaa ”nyt tekee mieli harjoitella tantraa” -tunnetta, koska emme ole harjoitelleet tantraa.
Jokaisen harjoituksen tekeminen on näin ollen myös päätös parisuhteen äärelle pysähtymisestä, ja harjoituksia tarvitsee varmastikin juuri silloin eniten, kun niitä vähiten haluaisi tehdä. Silloin, kun yhteys kumppaniin on etääntynyt. Silloin, kun ilmapiiri on kireä. Silloin, kun koskettaminen, keskusteluyhteys ja läheisyys ovat vähentyneet.
Me jatkamme tantraharjoituksia mielenkiinnolla puolisoni kanssa. Koska kurssimateriaalia on käytettävissä vuoden ajan ostopäivästä, tulemme varmasti myös toteuttamaan intiimiyskokonaisuuden vielä toiseen kertaan. Toiveena on, että saisimme silloin pidättyä vähän pidemmän tantraillan. 🙂
Mikäli tantrapostaukset kiinnostavat jatkossa, pysythän kuulolla. Seuraavan tantrapostauksen aiheena on luvassa rakkaus.
Ihanaa lokakuuta sinne ruudun toiselle puolelle! <3 Tehtiin viime viikonloppuna pieni yhdistetty mökki/- retkeilyreissu Pääjärvelle ja Evon retkeilyalueelle.
Tästä postauksesta löydät fiiliksiä kyseiseltä viikonlopulta!
Syysilmassa liikkuminen piristää!
Mitä luonto minulle merkitsee?
Tänä päivänä luonto on saanut yhä suuremman merkityksen omassa elämässäni ja erityisesti näin syksyn väriloiston aikaan keho ja mieli ovat suorastaan huutaneet luonnossa liikkumista ja raitista syysilmaa. Viime vuosina on muutenkin tullut pohdittua enemmän omaa suhtautumistani luontoon ja luonnossa liikkumiseen.
Lapsille luonto ja luonnossa liikkuminen on usein luonnollisia asioita: kasvit, ötökät ja eläimet ovat kiinnostavia ja ihmeellisiä, metsäretki luonnon helmaan on kuin tutkimusmatka eksoottiseen viidakkoon. Reissun kruunaa yhteinen eväshetki metsässä, sillä maistuuhan ihan tavallinen retkileipäkin puun juurella takuuvarmasti rutkasti paremmalta kuin kotona.
Usein jotain kuitenkin tapahtuu monille varhaisaikuisuuden kynnyksellä: ihminen vieraantuu luonnosta. Eikä ihme – telkkariohjelmat ja puhelimet voivat saada yhä nuoremmat jäämään sisälle luontoretkien sijaan, sosiaalinen media vie aikaa ja huomiota videopeleistä puhumattakaan. Eikä tässä ole mitään ”silloin kun minä oli nuori” viisastelua. Näin oli myös 90-luvulla ja omalla kohdallani uskallan tämän myöntää.
Suoraan sanottuna varhaisaikuisuuteni aikana oma suhteeni luontoon on ollut melko etäinen: ötökät ja paljain varpain luonnossa liikkuminen on tuntunut inhottavalta ja jopa vähän pelottavalta. Melkoinen muutos siihen, että lapsuudessa rakastin metsää ja retkeilyä, tutkimusmatkoja luontoon ja ylipäätään kaiken eläväisen tutkimista.
Viimeisen kolmen vuoden aikana asiaan on kuitenkin tullut suuri muutos: mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän olen kaivannut luonnon hiljaisuuteen ja rauhaan. Jos oloni on stressaantunut tai muutoin ikävä, minulla on tapana kävellä lähirantaan meditoimaan ja rauhoittumaan. Luonnon läheisyydessä mieli rauhoittuu ja saan otettua etäisyyttä arjen paineisiin.
Syksyn väreistä inspiroituneena olenkin googlaillut ahkerasti eri Suomen kansallispuistoja ja tästä innostuneena päätettiin tarttua perheeni kanssa tuumasta toimeen ja vuokrata viime viikonloppuna mökki Hämeenkoskelta, josta teimme päiväretken Evon retkeilualueelle.
Vuokramökki Pääjärven rannalta.
Evon retkeilyalue
Koska meidän perheeseen kuuluu pian vuoden täyttävä vaippa-ikäinen, tulee likimain kaikki tekeminen suunnitella pikkuveijarin aikataulujen mukaan. Mökkiviikonlopulle spekseiksi asetettiin kaksi asiaa, joista ensimmäinen oli se, että ajomatkan Helsingistä vuoramökille tuli olla suhteellisen lyhyt, maksimissaan parin tunnin mittainen. Toinen kriteeri oli puolestaan se, että mökin tuli sijaita jonkin kivan retkeilyalueen lähellä.
Näillä ehdoilla päädyttiin vuokraamaan mökki Hämeenkoskelta Pääjärven rannalta, josta oli Evon retkeilyalueelle noin puolen tunnin ajomatka. Mikäli siis Evon retkeilyalue kiinnostaa enemmän, niin tässä muutamia tietoja kyseisestä paikasta:
Järvimaisemaa Evon retkeilyalueelta.
Missä?
Evon retkeilyalue sijaitsee Hämeenlinnassa ja Padasjoen kunnassa Lammi – Padasjoki -tien (nro 53) varrella. Evolle ajaa Helsingistä noin kahdessa tunnissa eli matkaa kertyy yhteensä noin 145 kilometriä.
Helsingistä ihan vain päiväreissun tekeminen Evon retkeilyalueelle voi olla hieman liian pitkän ajomatkan päässä ainakin pikkulapsiperheelle, joten yöpyminen jossakin lähempänä kannattaa. Lahdesta ja Päijät-Hämeen alueelta Evolle pääsee puolestaan nopeasti päiväreissullekin.
Luontopolut:
Evolla on yhteensä 5 luontopolkua, joita ovat:
Niemisjärven luontopolku, 3 km
Syrjänalusen harjupolku, 3 km.
Savottapolku, 4 km
Luutajoen taimenpolku, 1 km,
Metsätaitoradalla, 4 km
Lisäksi alueella sijaitsee pidempiä vaellusreittejä. Yhteensä alueelle merkittyjä reittejä on n. 70 km edestä eli vaellettavaa riittää useammaksi päiväksi näin halutessaan. Evon retkeilyalueen sanotaan sopivan kaiken ikäisille ja -kuntoisille retkeilijöille, tosin osa luontoreiteistä on melko huonossa kunnossa.
Retkieväitä voi pysähtyä syömään Ilvesvaellus-karttaan merkityille laavuille ja telttailualueille, joissa on myös kaikissa tulentekopaikka. Esimerkiksi makkaranpaisto ja retkieväiden lämmitys onnistuu hyvin kyseisillä paikoilla. Osa leirialueiden nuotiokatoksisita on myös varattavissa metsähallituksen asiakaspalvelusta.
Esteettömyys:
Evon retkeilymaasto on vaihtelevaa, mikä vaikuttaa luontoreittien vaativuuteen ja esteettömyyteen. Vaunujen kanssa luontopoluille ei voinut mennä, mutta järven rantaan pitkin kulki siisti soratie, jota pitkin pääsi kulkemaan jonkin matkaa mainiosti myös vaunujen kanssa.
Lisäksi alueelta löytyy esteetön tulentekopaikka, onkipaikka ja WC.
Telttailu ja yöpyminen:
Mikäli Evon retkeilyalueella haluaa yöpyä, sijaitsevat maksuttomat telttailualueet Valkea Mustajärvellä, Niemisjärvellä ja Koverolla. Lisäksi teltan saa pystyttää myös laavujen läheisyyteen. Retkeilyalueella on yhteensä 11 laavua sekä 3 varauslaavua. Lisäksi alueella on varattavissa yhteensä 3 vuokrakämppää (käenpesä, mustarven torppa, Onnin maja).
Lisää voit tutustua Evon retkeilyalueeseen tästä linkistä.
Evolta.
Fiiliksiä Evon retkeilyalueesta:
Kaiken kaikkiaan Evosta jäi tosi mukavat fiilikset, vaikka vaunujen kanssa luontopoluilla liikkuminen olikin mahdotonta. Olemme molemmat puolisoni kanssa retkeilijöinä varsin ”aloittelijoita”, emmekä rehellisesti sanottuna olleet täysin varmoja, mitä reissua suunnitellessa kannattaa ottaa huomioon.
Ennen päiväretken tekemistä tutkailimme kyllä tietoja kyseisestä retkeilyalueesta ja päällimmäiseksi ajatukseksi jäi, että Evolla on joitakin esteettömiä palveluita. Koska olen luonteeltani melko ”fiilispohjalla” menijä, voinkin näin jälkiviisaana todeta, että retkeilyreittien esteettömyyteen ja vaativuuteen olisi kannattanut perehtyä rutkasti enemmän. Myös retkieväitä olisi voinut olla enemmän, koska ainakin puolisolleni iski annoskateus grillikatosten ruokailuista:D
Toisinaan pääsin kuitenkin itse kävelemään metsäpolkua pitkin, kun puolisoni jäi hiekkatielle vaunuttelemaan, retkileipiä syötiin puolestaan retkikatoksella. Paikkana Evo sopii varmasti lapsiperheille mainiosti silloin, kun lapset osaavat jo itse kävellä. Kokonaisuudessaan säät kuitenkin suosivat meitä ja nautittiin koko perheen voimin ulkona hengailusta ja ruskasta!
